Huoh, tota NIRSOA tenavaa. Onko kellään muulla nirsoa lasta?
Meillä on 4 lasta ja esikoinen ja toiseksi maistavat ennakkoluullottomasti kaikkea (ja vauva on vielä tissitakiaisena). Mutta tuo meidän 4,5 onkin sitten perheen murheenryyni syömisen suhteen.
Lapsi on todellinen sihtikurkku kaksi vuotiaaksi eli ruoka piti olla todella hienoa. Ja vauvana kiinteisiin totuttelu oli työn ja tuskan takana.
Tällä hetkellä herra suostuu syömään näitä ruokia;
Makaronilaatikko
Uunilohi
Kalapuikot
Muusi
Grillimakkara
Nakit
Nakkikastike
Itse tehdyt sämpylät
Riisipuuro
Mannapuuro
Edam juusto
Keittokinkkua
Hernaria
Kasviksista ja hedelmistä ja marjoista lapsi syö vadelmia, mustikoita, banskua, kurkkua ja vesimelonia.
Lapsi juo pelkästään vettä ja piimää, esim. mehut tms. ei kelpaa.
Kaikkea ollaan yritetty; jos ei kelpaa -> lautanen pois ja samaa ruokaa seuraavalla ruualla, pöydässä istuttamista, kunnes lapsi maistaa pienen palan, "huomiotta jättämistä", kehumista, kun lapsi maistaa jne. jne. Mutta, ei niin ei. Ei kyllä enää välittömästi sano, että yök, en syö, kun kysyy, että mitä ruokaa.
Hyvänä päivänä suostuu ehkä maistamaan pienen kikkareen jotain uutta ruokaa, mutta sylkee sen välittömästi pois.
Anoppi oli taas tänään avuliaalla tuulella ja sanoi, että kyllä noin ison lapsen pitäisi syödä kaikkea (juu-u, niin pitäisi, mutta minkäs teet..). Meillä oli tänään lounaaksi lihaperunasoselaatikkoa ja salaattia ja jälkkäriksi mies paistoi muurinpohjalettuja.
Lapsi söi pelkästään salaatista kurkkua ja maistoi pienen teelusikallisen laatikkoa.
Anopille tämä ei passannut vaan hän istutti poikaa pöydässä ja lähes tulkoon tunki sitä haarukkaa lapsen suuhun. Itse nukutin taaperoa päikkäreille yläkerrassa (ja kuopus oli tissillä) ja mies meni koirien kanssa lenkille. Kun tulin alas n. tunnin päästä, niin lapsi oli edelleenkin pöydässä ja murjotti. Mutta ei syönyt. Eli lapsi on myös erittäin kovapäinen, kun hän jotain päättää, niin päätös pysyy.
Käskin anoppia jättämään lapsen rauhaan ja pyysin häntä olemaan puuttumatta lapsen syömiseen.
Kommentit (7)
"yritti" olla nirso.
Huusi ja huusi, ei olisi suostunut syömään, työnsi lautasta pois, vaati jotain muuta. Ruuan aikana tarjosin vettä, jos ei syönyt, sai vain veden (ei mitään muuta, tyyliin leipää tms.). Seuraavalla ruualla sama homma. Ja seuraavalla... Monesti teki noin ja oli helposti kolmekin päivää syömättä. Sitten nälkä varmaan alkoi olemaan jo sitä luokkaa, että söi kyllä.
Nykyään syö mitä vaan. Jos ei syö, niin ainakin maistaa. Edelleenkään en tarjoa mitään muuta ruokaa (en jaksa alkaa tekemään jokaiselle eri ruokia, kun ei ole kyse allergioista tms.). Meillä on kuitenkin yleensä aina niin, että löytyy lapsenkin syötävää ruokaa - eli jos ei syö ruuasta vaikkapa anjovista janssoninkiusauksesta, niin perunat kuitenkin ovat vielä syötävää ;) Mutta kaikkea kummallista kyllä syö, joten vaikka asiasta sai vääntää, niin kyllä se tulostakin tuotti...
jos ei lapsi suostunut syömään, niin poistui pöydästä. En jaksanut istuttaa, ja katsoa ruuan närpimistä. Kysyin tietenkin aina ensin, että "syötkö vai et". Valinnanvaraa lapsella siis oli, sai ihan itse päättää syökö nyt vai myöhemmin, heh.
sillä tottahan se niitä syö, kun ei ruuat kelpaa...
Nykyään on varmaan jo ymmärrystä sille, että ns. nirsous on piirre, jota ei saa kitkettyä väkisin pois, sen sijaan sitä voi pahentaa. Lapsenne syö kuitenkin melko monipuolisesti, vaikka varmasti syömättömyys välillä ahdistaa. Teette ihan oikein , kun anatte lapsen olla oma itsensä. Menisin itse varmaan vielä niin pitkälle, että tekisin pakkaseen makaroonilaatikkoa, jota lapsi voisi syödä, jos muut ruuat eivät ole maistuneet sinä päivänä.
Eikä se että syö kaikkea.
Tuossa sun listassa on aika perusruoka-aineet:
liha
kala
peruna
marjat ja hedelmät
Tarjoa sitten niitä.
Miksi pakotat lapsen syömään jotain jota ei pysty ja sitten jää ainakin ilman ravintoa!
Ei meilläkään yksi lapsi juuri syö samaa kuin muut, mutta en jaksa asiasta vääntää.
Jos ruoka ei kelpaa, laitan jotain mistä tiedän että pitää, tarkoitus on saada vatsa täyteen ja energiaa jotta jaksaa kehittyä, ei se että on PAKKO syödä mitä muutkin.
Äitini ei kauheasti painostanut syömään sellaisia ruokia mistä en pitänyt, söin ruoista sen osan joka kelpasi(mulle ei siis tehty mitään erikoisruokaa nirsoiluni takia). Nykyään olen vieläkin hieman nirso mutta pystyn syömään kaikkea jos on pakko. Vielä 30-vuotiaanakin huomaan makuni kehittyvän ja alkaneeni pitää ruoista mistä en ennen pitänyt.
Jos lapsesi ei ole huolestuttavan laiha tai sairas, anna hänelle aikaa tottua ruokiin. Pakottaminen on kauheinta mitä voit tehdä, siitä tulee vain kauhu ruokaa kohtaan. Hyvä sääntö taitaa olla että kaikkea täytyy maistaa, ja ettei välipaloja tule jos ruokaa ei ole syöty.
Tsemppiä teille, kyllä se ruoka varmasti alkaa maistumaan jossain vaiheessa!
Meillä on yleensä aina ruualla sämpylöitä (ja Reissumiehiä tms.) ja leivän päällyksiä ja sitten sitä kurkkua, joita lapsi syö, jos muu ei kelpaa.
Mutta ei mua huvita tehdä joka päivä yhtä ja samaa ruokaa. Muu perhe haluaa vaihtelua.
Ja ei, meillä ei pakoteta syömään lautasta tyhjäksi. ANOPPI on sitä mieltä ja anoppi se istutti lasta pöydässä. Ja ollaan siis kokeiltu kaikkea vuosien varrella, mutta kun ei ole toiminut, niin ollaan unohdettu kyseinen metodi.
Meillä ei tehdä tästä asiasta numeroa, vaikka välillä ottaakin päähän. Ei se ole lapsen vika.
Lapsi ei ole sairas, ei allergioita tms. Mutta lapsi on hoikka, todella hoikka.
ap