Tampereen konservatoriosta ja Pirkanmaan musiikkiopistosta kokemuksia

eivätkä mitään ihmelapsia ole. Nuorempi pyrki lapsesi ikäisenä ja pääsi, toinen oli vanhempi.

Voittehan aloittaa viulun soittamisen jossain muualla (Suzuki) ja pyrkiä konservatoriolle sitten myöhemmin. Tai sitten pyrkiä suoraan Konservatorioon ensi vuonna, lapsi olisi ihan hyvän ikäinen silloin pyrkimään. Suurin osa (viuluun) hyväksytyistä on alle kouluikäisiä tai sysyllä koulun aloittavia. Isompana voi olla vaikeampi päästä, silloin pitää musikaalisuuden lisäksi osata soittaakin sitä viulua.



Mahdotonta jonkun lapsen musikaalisuutta on arvioida nettipalstalla. Vie lapsi pääsykokeisiin ensi keväänä, arvioivat sitten siellä.

kannattaa miettiä ihan käytännön seikkojakin: Konservatoriolle on paljon paremmat kulkuyhteydet kuin Pirkanmaan musiikkiopistoon. Tärkeää, jos ette asu ihan lähellä, ettekä aio aina tulevaisuudessa kuljettaa.



Opetuksen tasoa en osaa vertailla, hyviä opettajia varmaan löytyy kummastakin. Samalla hakulomakkeellahan noihin pyritään, joten pyrkiessä merkkaatte kummatkin, jos niin haluatte. Selloa soittamaan on käsittääkseni helpompi päästä kuin viuluun, mutta sello on myös hankalampi soitin kuskata (lapsi ei itse pysty viemään sitä soittotunnille pikkukoululaisena kuten viulua). Teoriatunnit Konservatoriolla alkavat heti (alle kouluikäisillä muskari). Pirkanmaan musiikkiopiston sivuilla muistaakseni mainittiin, että teoriaopinnot alkavat vasta vähän myöhemmin.

ja voin kertoa, että sello on aloittelijalle selvästi helpompi, koska soittoasento on paljon miellyttävämpi ja helpompi pitää oikeana. Lisäksi sellon ääni on paljon miellyttävämmän kuuloinen silloin, kun ei vielä osaa kunnolla soittaa. Ainoa miinuspuoli sellossa on se, että sen kantamisessa on enemmän työtä ja selloa on hankalampi saada mahtumaan mukaan esim. matkustaessa.



Kysymistäsi musiikkiopistoista minulla ei ole kokemusta.

Ainakin omien lasteni musiikkiopistossa (pk-seudulla) viulunsoittajissa on tosi vähän poikia, kun taas sello-oppilaista yli puolet on poikia. Jos lapsesi on poika, niin kouluiässä voi olla helpompi soittaa selloa, jossa on paljon muitakin poikia.

Kumpaan sitä hakisi? :)

Nyt juuri loppui pääsykokeet Tampereen konservatoriolle. Seuraavan kerran voi taas hakea vuoden päästä.

Muskarista on varmasti apua lapselle, mutta se ei takaa mitään automaattista pääsyä jatkossa opiston puolelle. Meillä on ainakin nähnyt tykkääkö lapsi ylipäänsä siitä touhusta vai ei.

nosto

Mitä pääsykokeissa testataan? Meillä lapsi ei ole käynyt muskaria, onkohan kuinka mahdollisuuksia päästä sisään.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:49"] 

Mitä pääsykokeissa testataan? Meillä lapsi ei ole käynyt muskaria, onkohan kuinka mahdollisuuksia päästä sisään.

[/quote]

Minulla ei ole kokemusta noista musiikiopistoista, mutta tyypillisesti pääsykokeissa joku laulaa pieniä melodioita tai taputtaa rytmejä. Lapsen pitää sitten toistaa niitä perässä. Joissakin opistoissa käytetään testityyppiä, jossa soitetaan peräkkäin kaksi lyhyttä melodiaa tai rytmiä. Lapsen pitää kertoa, olivatko ne samanlaiset vai erilaiset.

Lisäsi lapsen pitää yleensä laulaa jokin laulu, esim. Tuiki tuiki tähtönen.

Muskari ei ole mitenkään välttämätön musiikkiopistoon pääsemiseksi.

Pmo:n pääsykokeessa voi kokeilla soittimia ja opettajat arvioivat soveltuvuutta. Oma lapsi tykkäsi tosi paljon ja löysi mieleisen soittimen. Ei ollut muskaritaustaa.

Up. Kuka tietää nykytilanteesta? Ei taida olla enää  yhteisiä pääsykokeita? Kumpaa suosittelette?

Tiedän että siitä on jo muutama vuosi aikaa kun keskustelussa viimeksi on joku jotain sanonut mutta toivon että tästä on jollekkin edes hyötyä.

Itse olen pirkanmaan musiikkiopistossa ja olen soittanut jo 8 vuotta poikkihuilua. Olen siis 15-vuotias tyttö. En aloittanut ihan nuorena mutta ei siihen mitään tarvetta ollutkaan.

Nuorempana ja pienenä tykkäsin kovastikin soittaa huilua ja itse kai halusinkin sitten loppujenlopuksi aloittaa soittamisen vaikka silloin ei vielä ollut nykyistä musiikkiopistoa johon myöhemmin siirryin.

Minulla on ihan hyviä kokemuksia opistosta, mutta enemmänkin niitä huonoja. On ollut monia hyviä opettajia sillä ope on vaihtunut melkein joka vuosi mutta muutama aivan sanoisinko surkeakin on mukaan mahtunut.

Surkealla en tarkoita että olisi ammattitaidoton sillä nämä opettajat ovat olleet enemmän tietoisia soittamisesta ja vielä ammattitaitoisempia kuin muut. Mutta asian pointti on se että eivät osaa ottaa oppilasta huomioon. Tuputetaan vaan nenän eteen lisää soitettavaa kasapäin ja vaaditaan jotain ammattitasoista soittoa tunneilla. Ja kun ei ole aikaa harjoitella (minäkin urheilen ja se on itselle tärkeämpää) niin tunnille tullessa heti ensimmäisessä kappaleessa haukutaan pilalle koko soitto. Sanotaan että ei ole asiaa tutkintoihin ja tälläinen ei voi jatkua. Siinä on monet kerrat lähdetty tunneilta itku silmässä ja kotiin tultua tehnyt mieli paiskata soitin nurkkaan. Niin en ole tehnyt vaan olen jatkanut ja joka tunti toistunut tämä sama. Tosin muutamaan otteeseen on heitetty huilu kotiin tullessa pitkin tietä keskelle metsää. Aina vaan valitetaan ja sanotaan että kappale on mennyt taaksepäin. Ei tule sitä positiivista palautetta ollenkaan. Se on harmi sillä siinä menee soittamisen ilo ja lopulta soittotunneille on raahauduttava väkisin ja äidin pakottamana. Itku kurkussa silloinkin. Ei siitä tule mitään.

Nyt olen soittamistani lopettelemassa kunhan saan 3. Tutkinnon soitettua jos sinne asti pääsen kun opettaja uhkailee että ei opeta minua jos en osaa soittaa. Täytyy kuulemma sitten etsiä uusi oma opettaja jos haluaa jatkaa.

Sanon vain sen vielä ett jos et mitään tästä tajunnut niin varmista että lapsesi haluaa oikeasti soittaa sillä jos ei halua ÄLÄ PAKOTA!! Pitää tehdä sitä mistä tykkää ja en erityisemmin kyllä suosittele pirkanopiston huilun soittoa jos sinne joku meinaa hakea!!

Mikä tilanne tällä hetkellä on? Onko kokemuksia Pirkanopiston musiikkiopistosta Pirkkalassa.

Tyttö soittanut viulua muutaman vuoden, nyt 8 v, pitäisi päästä kunnolliseen orkesteriin, kun lahjoja selvästi on ja nykyisessä soittopaikassa ei sellaista kunnollista ole. Pääsykokeet ei varmaan ongelma, mutta hinta on, kun asutaan Pirkkalassa eli konsalla ja pmossa pitäisi maksaa kuntaosuus itse. Onko se sen arvoista? Hirvittää summa, toisaalta tiedän, että jos vaikka ammatiksi joskus haikailisi, niin pitäisi päästä hyvään paikkaan jo tässä vaiheessa. Tietääkö kukaan miten Pirkan opiston musiikkiopisto on lähtenyt käyntiin ja mimmoisia viuluopettajia siellä on?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että siitä on jo muutama vuosi aikaa kun keskustelussa viimeksi on joku jotain sanonut mutta toivon että tästä on jollekkin edes hyötyä.

Itse olen pirkanmaan musiikkiopistossa ja olen soittanut jo 8 vuotta poikkihuilua. Olen siis 15-vuotias tyttö. En aloittanut ihan nuorena mutta ei siihen mitään tarvetta ollutkaan.

Nuorempana ja pienenä tykkäsin kovastikin soittaa huilua ja itse kai halusinkin sitten loppujenlopuksi aloittaa soittamisen vaikka silloin ei vielä ollut nykyistä musiikkiopistoa johon myöhemmin siirryin.

Minulla on ihan hyviä kokemuksia opistosta, mutta enemmänkin niitä huonoja. On ollut monia hyviä opettajia sillä ope on vaihtunut melkein joka vuosi mutta muutama aivan sanoisinko surkeakin on mukaan mahtunut.

Surkealla en tarkoita että olisi ammattitaidoton sillä nämä opettajat ovat olleet enemmän tietoisia soittamisesta ja vielä ammattitaitoisempia kuin muut. Mutta asian pointti on se että eivät osaa ottaa oppilasta huomioon. Tuputetaan vaan nenän eteen lisää soitettavaa kasapäin ja vaaditaan jotain ammattitasoista soittoa tunneilla. Ja kun ei ole aikaa harjoitella (minäkin urheilen ja se on itselle tärkeämpää) niin tunnille tullessa heti ensimmäisessä kappaleessa haukutaan pilalle koko soitto. Sanotaan että ei ole asiaa tutkintoihin ja tälläinen ei voi jatkua. Siinä on monet kerrat lähdetty tunneilta itku silmässä ja kotiin tultua tehnyt mieli paiskata soitin nurkkaan. Niin en ole tehnyt vaan olen jatkanut ja joka tunti toistunut tämä sama. Tosin muutamaan otteeseen on heitetty huilu kotiin tullessa pitkin tietä keskelle metsää. Aina vaan valitetaan ja sanotaan että kappale on mennyt taaksepäin. Ei tule sitä positiivista palautetta ollenkaan. Se on harmi sillä siinä menee soittamisen ilo ja lopulta soittotunneille on raahauduttava väkisin ja äidin pakottamana. Itku kurkussa silloinkin. Ei siitä tule mitään.

Nyt olen soittamistani lopettelemassa kunhan saan 3. Tutkinnon soitettua jos sinne asti pääsen kun opettaja uhkailee että ei opeta minua jos en osaa soittaa. Täytyy kuulemma sitten etsiä uusi oma opettaja jos haluaa jatkaa.

Sanon vain sen vielä ett jos et mitään tästä tajunnut niin varmista että lapsesi haluaa oikeasti soittaa sillä jos ei halua ÄLÄ PAKOTA!! Pitää tehdä sitä mistä tykkää ja en erityisemmin kyllä suosittele pirkanopiston huilun soittoa jos sinne joku meinaa hakea!!

On ikävää todeta, että en ole yllättynyt luettuani tämän kirjoituksen. Tiedän, että myös Pirkan Opistolla laitetaan oppilas lujille eikä eriäviä mielipiteitä sallita; joko otat vastaan koko painavan paketin ja SUORITAT SEN tai olet kelvoton ja laitokseen sopimaton oppilas. Lohdutukseksi voin sanoa, että vaihtoehtokin on olemassa Tampereella, vieläpä varsin kohtuuhintainen, Olen muodollisesti pätevä huilunsoitonopettaja ja opetan musiikkikoulu Kympissä ja todellakin toimin toisin. Kunnioitan oppilasta ja elämää yleensäkin niin paljon, että ym toimintakulttuuriin en koskaan suostu. En siedä sitä laisinkaan.  Moni onkin tämän huomannut ja nyt teenkin pitkää päivää onnellisena jokaisesta oppilaasta, niin lapsista, nuorista kuin aikuisista. Anteeksi, jos tämä kuulostaa liikaa mainokselta. Tarkoitus on vain kertoa, että huilunsoittoa voi harrastaa myös kevyemmin, iloisemmin, valoisammalla mielellä ja silti soittamaan oppien ja hyvin monenlaiseen musiikkiin tutustuen pienessä, kotoisassa koulussa. 

Kiinnostaisi kovasti kuulla lisää kokemuksia. 4v on ollut muskarissa pmo:lla ja olemme olleet todella tyytyväisiä. Olisi kiva, jos lapsi jatkaisi musiikkiharrastusta, mutta liian tiukka opetus veisi meillä kyllä kaiken innostuksen.

Kanttaa muistaa, että musiikkiopetus on kuitenkin sekä valtion että kunnan tukemaan opetusta ja periaatteessa tavoitteellista opetusta, jossa edellytetään, että oppilas etenee opetussuunnitelman mukaan. Sitten jos haluaa soittaa hiljoksiin omaa tahtia, niin siihen löytyy sitten täysin yksityisiä oppilaitoksia. Musiikkiopistopaikat tavallaa minusta kuuluu niille, jotka yrittää hieman enemmän. Teoriatunnitkin on suoritettava jne.

Mutta toisaalta yleensä soittaminen on hauskaa vain silloin kun taidot karttuvat ja yrittää enemmän ja jos ei etene soittamisessa niin musiikkiopisto ei varmaan ole se oikea paikka ylipäänsä. Harvat jaksavat soittaa samalla tasolla ilman etenemistä ja etenemistä ei tapahdu, jos ei yhtään tapahdu. Noh, lahjakkaimmat etenevät kyllä pelkällä tuntiopetuksella paitsi jousisoittimissa, mutta muut eivät vaan taidot menevät takapakkia.

Eli tietynlainen tiukkapipoisuus kuuluu musiikkiopistotason soittamiseen. Minusta se on hyödyllistä, lapsi oppii tekemään työtä saavutusten eteen ja olemaan pitkäjännitteinen. Sekä soittamaan ainakin kohtuullisesti.

Mutta jos soittaminen on tois tai kolmassijan harrastus niin opisto ei ole oikea paikka.

Niin ja Pmolla ja muissakin opistoissa voi kuka tahansa mennä kuuntelemaan oppilaskonsertteja lapsen kanssa. Saa vähä kuvaa siitä, minkätasoisia soittajat ovat ja miltä opettajat vaikuttavat. Ja vähän saa kuvaa siitä,minkä verran sitä intoa omalta lapselta löytyy.

Niin, en tiedä hahmottaako läheskään kaikki soittamista aloittavat ja heidän vanhempansa, että näissä julkisissa musiikkiopistoissa lähdetään suorittamaan käytännössä klassisen musiikin ammattiin tähtäävää tutkintoa ja vaatimukset ovat sen mukaiset. Opetus on yleensä hyvin perinteistä, pelkästään klassiseen musiikkiin keskittyvää, teoriaopinnot ovat vaativia ja pakollisia, orkesterikuviot tulevat mukaan myös varhaisessa vaiheessa. Yleensä musiikin opiskelu vaatii päivittäistä harjoittelua ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaativampaa opiskelu tietenkin on. Oletetaan siis, että on aikaa harjoitella esim. 1-2h päivittäin, lisäksi orkesteriharjoitukset, teoriaopinnot jne.  Muut harrastukset (esim. urheilu) ovat vain haitaksi, koska vievät aikaa kunnianhimoiselta musiikin opiskelulta. Monille tämä on tietysti tiedossakin ja hyväksyvät nämä vaatimukset. Monilla kuitenkin harrastus loppuu viimeistään siinä 12-13 iässä, koska itse haluaisi soittaa esim. myös kevyempää musiikkia ja keskittyisi enemmän siihen soittamisen iloon eikä tutkintoihin. Lisäksi koulu alkaa vaatia enemmän ja monilla on myös muita harrastuksia, jotka vievät nekin enemmän ja enemmän aikaa. Jos haluaa harrastaa musiikkia ja soittaa myös esim. kevyempää musiikkia, opetella säestyskuvioita,  bändijuttuja ym. niin musiikkiopisto ei yleensä ole se hyvä valinta. Tai toki sieltä saa hyvät pohjat mutta kannattaa pitää silmät auki myös yksityisten opintojen suuntaan. Minusta olisi tärkeää, että mahdollisimman moni voisi nauttia soittamisesta ja musiikista vielä teini-iässä ja sen jälkeenkin  eikä pakoteta lopettamaan, jos oma into ja aikataulu ei riitä puoliammattilaisuuteen.