Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihmissuhteet hajoaa joka suuntaan, kokemuksia?
16.06.2011 |
Olen joutunut mm. eronneen ystäväpariskunnan keskelle, ystäväni ja sukulaiseni riitojen keskelle ja viimeisimmäksi vanhempani ovat ongelma.
Olen ollut perheestä se, jonka luokse tullaan, kun on ongelmia, minuun luotetaan ja olen aina ollut auttamassa. Luokseni olen ottanut ihmisiä, ruokkinut jne. Kunnes viimein tuntui, etten ole itse muistanut elää omaa elämääni.
Minulla on omakin perhe, josta yritän huolehtia. Huomaan olevani vahvempi nyt, kun hetkeksi hengähdin muiden ongelmista. Kun minua ei voinut tavoittaa 3 päivän ajan, äitini teki omat johtopäätöksensä.
Mutta näinkö se sitten menee, että kun kaatopaikka sulkeutuu, niin ihmiset etsivät toisen. Hankinko uusia suhteita vai yritänkö korjata entisiä? Uusia vanhempia tuskin voin etsiä tässä iässä. Hyvät ystävät olen tuntenut jo vuosikymmenien ajan. Olen ongelmaisen perheen esikoinen ja nähtävästi ollut vanhempien tukena, kuten myös nuorempien sisaruksieni apuna. Lähipiirini on kuitenkin melkoisen suppea, joten en mielelläni hylkää ketään. Auttaako se oikeasti, jos ihmisille tekee tiukasti rajansa selväksi?
Kommentit (3)
Olen itse samassa tilanteessa. Varsinkin jos vanhemmilla on jotain porua keskenään ja menen vaikka kylään niin auta armias... "äitis se ei kyllä taas ymmärrä vaikka kuinka koitan sanoa.." "perkele mulla menee hermot sun isääs kun se aina.." :D
minä olen se riitapoikki ja voita leivänväliin siinä. tai sitten minua katsotaan ja kysytään mitä mieltä olet??! KÄÄK.
Yritän olla järkevä...ja jos toisella on hyvä pointti jossain asiassa ja toinen ei vain näe sitä niin ottaa kettuiluna ja koitan puhua asian puolesta, toisinaan taas tyrmään ja puhun toiselle järkeä. Välillä joudun jopa oikeasti menemään toisen luokse " etkö sä nyt nää ku toinen pahoitti mielensä..." välillä paatunut pariskunta ei sitä huomaa edes.
Ystävien erot on vaikeita ja koskettavia. Kauhein muistikuva on, kun jouduin 15 kesäisenä tätini ja hänen miehensä eron keskelle...hoidin heidän lapsensa ja KUUNTELIN sitä vuodatusta.
Mutta olen saanut kaikilta henkilöiltä aina kuunteluapua omiinkin ongelmiini, eroon jne...kun on tukala tilanne, sitä ei aina ajattele tai huomaa, että jauhat AINA samoista asioista :P riittää, että se toinen on siinä ja kuuntelee, sanoo välillä oman mielipiteensä jne.
mutta jos se on ihan päivittäistä ympärivuoden niin sitten, ei kiva.
raskainta on kuunnella vanhempien haukkuvan toisiaan...ja silti ihana olla tukena, ettei he pidä pahaa oloaan sisällä ja sitten räjähtää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka vanhemmat ottivat kainalosauvaksi riitaisassa erossaan.
On aika rankkaa pidemmän päälle olla se jonka päälle kaadetaan kaikki ongelmat. Pidin sitä ennen luottamuksen osoituksena, mutta itse asiassa se ei ollut hyväksi itselleni, jaksamiselle ja ihmissuhteillekaan.
Elämänlaatuni parani kun aloin pitää tarkemmin huolta rajoistani. En halua läheisteni puhuvan minulle pahaa toisistaan. Minulla on oikeus rakastaa heitä kaikkia. Koitan olla ottamatta kantaa tai mennä mukaan muiden kiistoihin.
Aluksi kaikki oli äimän käkenä ja suhtautuivat jopa vihamielisesti muutokseen, mutta ajan mittaan tilanne on parantunut. Yhdessäolo on kivempaa ilman ainaista avautumista ja jaksan itse paremmin. Rajat voi vetää lempeästi mutta lujasti, ei siinä tarvi välejä laittaa poikki tai ketään haukkua. Läheiset kyllä varmasti testaavat jonkin aikaa että onkse nyt tosissaan. Mutta kyllä se siitä!
Alue: Aihe vapaa
toisaalta, miksi et voisi ajatella läheistesi tukemista elämäntehtävänäsi? Se olisi jaloa, vaikka siitä ei saa palkkaa. Nauti pienistä asioista. Suhtaudu kaikkiin ihmisiin rakkaudella. Älä mene mukaan muiden riitoihin. Ole diplomaatti. Älä pidä itseäsi kaatopaikkana, vaan pidä luottamuksen osoituksena sitä, että sinuun turvaudutaan. Sinä voit tottakai ottaa lomaa ja vapaata muiden auttamisesta, mutta ei auttaminen ole mikään paha asia.