Työkaveri ärsyttää

yritä kuitenkin vaan hillitä, ei hän varmaan tahallaan sähellä

sattuipa somaan väliin tämä ketju. ;) Meillä taas on eräs vanhempi sihteeri, joka saa kyllä PALJON anteeksi sen vuoksi, että on vaan niin samperin mukava.



Sen ruokatavat on ensinnäkin niin ällöjä. Se tulee aina syömään kun näkee että mä menen, ei siinä mitään, mutta kun se mässää ruokaa suu auki, ihan huoletta tunkee lisää ruokaa ja puhuu niin, että päivän aterian voi halutessaan tarkistaa suoraan suusta. Ihan kuin ei voisi pientä hetkeä odottaa, että saa suun tyhjäksi; päinvastoin, se yleensä jopa tunkee haarukan suuhun, tunkaisee enimmät safkat toiseen poskeen kuin hamsteri ja aloittaa puhumisen. Ällöööö... Sitten sillä on tapana korostaa jotenkin humoristiseen "vai mitä"-tyyliin kaikkea sanomaansa, niin, että rutistaa hetkeksi silmät umpeen. Näin: > <



Ihan herttainen tapa silloin tällöin, mutta kun se tekee sen aina, kun hän sanoo jotain puolihauskaa. Siis tietoisesti, ei ole mikään tic-oire.



Mahtaa pitää mua huonotapaisena, mutta mä en kerta kaikkiaan voi enää katsoa häneen päinkään kun hän puhuu, varsinkin lounaalla. Ällöttää se ruoka suussa + tuo silmien tikistys. Tuijotan vain lautasta, varsinkin kun kuulen jutun kehittyvän siihen, että kohta tulee > <



Kolmas juttu. Hän tulee aina ekana töihin ja keittää koko porukalle kahvit. Ihanaa tulla valmiin kahvin äärelle, mutta kun kerta toisensa jälkeen hän jaksaa puolitosissaan vitsailla, että kuinkahan me tultais toimeen, jos hän ei keittäis meille kahvia. No, me varmaan keitettäis itse... Tämäkin menisi heittona silloin tällöin, mutta kun monta kertaa viikossa pitää tehdä numero. Ei kukaan ole pyytänyt eikä oleta, että sihteeri keittää kahvit, ihan itse hän on sen tavaksi ottanut.



Myös marmattaa, jos joku on jättänyt kahvinkeittonsa (niin, joku muukin joskus keittää, iltapäivisin!) jälkeen suodatinpussin tyhjäämättä, tyhjän pannun levylle tms., että kuinka sottaista porukkaa me ollaan. Kuitenkin hän itse poikkeuksetta AINA jättää oman kahvikuppinsa kahvinsa jälkeen siihen tasolle, odottamaan seuraavaa kertaa. Kukaan muu ei uskaltaisi tehdä niin, siitä tulisi sanomista, mutta hänellä on yksinoikeus tehdä niin, se ei ole sotkua! :D



Mä joskus mielenosoituksellisesti (salaa, ettei näe) laitan hänen kuppinsa koneeseen, ja siitä tulee marmatusta, kuka on sen tehnyt kun hän ois siitä vielä juonut...



No mutta, on kuitenkin niin symppis nainen että kyllä me nämä kestetään, jos olisi muuten ärsyttävä niin v-käyrä nousisi tämmösistä pikkujutuista huomattavasti. ;)

ilmeisesti hän oli vain suoraan sanoen yksinkertainen, vaikka olikin ihan mukava. Ei vaan oppinut asioita millään, vaikka ko työpaikassa oli hyvä perehdytys. Kysyi samoja asioita ihan koko ajan ja vaikka olin jo tosi monta kertaa käynyt tietyt asiat hänen kanssaan kädestä pitäen läpi ja ollut vieressä ja neuvonut joka napin painalluksen, hän kysyi samaa asiaa parin päivän päästä ja oli ihan kuin kukaan ei koskaan olisi kertonut asiasta mitään...



Se alkoi jo olla rasittavaa. Munkin työaikaa paloi älyttömästi hänen auttamiseen. Tyyppi lähti sitten itse ko työpaiaksta pois, huomasi varmaan itsekin, ettei pärjää hommassa.

ihan väärässä duunissa. Oli niiin maan perusteellisen hidas, että aina oli hommat tekemättä ja minä jouduin sitten lomatuuraajana ym niitä paikkailemaan.

Siis voi aargh. Yhdistelmä pinnallisuutta, olemattomia IT-taitoja, olematonta motivaatiota ja sairaslomalle jäädään aivastuksesta. Näitä sitten pitäisi "perehdyttää"...

Tää henkilö taitaa olla nykyisin töissä meillä.