Huhuu lokakuiset 2004!!!

Heippa!



Vauhtia piisaa tässäkin taloudessa. Olen käytännössä kolmen tenavan yh tällä hetkellä, kun mies päivätyön lisäksi rakentaa meille uutta kotia.

Välillä on hermot enemmän tai vähemmän loppu!! Mutta ei kyllä tämän nuorimmaisen takia, vaikka työllistääkin uteliaisuudellaan pienen armeijan verran väkeä...

Ollaan muuttamassa parhaillaan väliaikaiseen kotiin ja minun kontoillehan tämä pakkaaminen sitten jäi. Minä pakkaan, yksivuotias purkaa, kuusivuotias kiukuttelee ja kaksitoistavuotias ähisee ja puhisee.

Jos en joka ilta pääsisi jumppaan täältä, en varmaan jaksaisi. Tai kai sitä jaksaisi jos ei olisi vaihtoehtoja.



Meillä ei pikkuinen vielä kävele itse. Jotenkin toivoisin, että kävelisi, niin menisi siihen enemmän energiaa. Nyt konttaa todella vauhdilla ja on " joka paikassa" yhtä aikaa. Yltää mm valokatkaisijoihin ja liksuttaa niitä koko ajan. Ei auta kaunis puhe, ei kovempi sanominen, nauraa vaan, kun kielletään. Tv on myös suosikki lärppäyksen kohde.

Ollaan opeteltu itse syömään ja alkaa pikkuhiljaa sujumaan, vaikka sotkua syntyykin ihan kiitettävästi.

Sanoja tulee " lamppu" ja " äiti" , mutta yleissana " öyts" korvaa kaikki muut sanat. Ihanaa aikaa!! Yritän nauttia joka päivästä, koska tämä jää meille varmaan viimeiseksi vauvaksi.

Kiva kuulla, että joku muukin on niin " hullu" , että rakentaa taloa pienten lasten kanssa :D

Itsekin olen ollut keväästä asti lähes " yh" , kun meillä myös mies viettää työpäivän jälkeen aikansa rakennuksella! Voin vain kuvitella, minkälaista sinulla on, kun on kolme lasta... onneksi meillä on nyt vain tuo yksi:) Onneksi meillä isovanhemmat hoitaa poikaa toisinaan, niin pääsen minäkin rakennukselle rentoutumaan...

Meillä alkaa olla jo siinä mallilla tuo rakennus, että toivottavasti tämän vuoden puolella päästään muuttamaan, mutta eihän sitä ikinä tiedä... Sehän riippuu ihan siitä, kuinka ahkerasti jaksetaan painaa, kun ihan omin voimin on rakenettu alusta asti...



Mutta tsemppiä sulle lasten kanssa! Varmaan kyselee hetkittäin hermoja...



Löytyykös muita lokakuisia??? Olisi kiva kuulla, miten muilla menee...!

Kyllä tuo aika todella menee ja meillä kanssa vimppa vauva-aika, niin pientä haikeutta on ollut vähän joka käänteessä. Helpoin hoidettava taitaa meilläkin tämä nuorimmainen olla ja kun ollaan oltu terveinä, ei voi valittaa. Samaa ruokaa ja maitoa juo kun me muut (oikein vahtaa, mitä sisarukset syö), meno on vauhdikasta konttien tai kävellen (ei onneksi vielä juokse !) ja tuoleille/pöydille kiipeily on ykkösharrastus, kun äidin silmä välttää. Puhe on sellaista salakieltä. " äiti" tulee ymmärrettävästi välillä, mutta enimmäkseen ätä tai muuta ja erilaiset suosikkihokemat vaihtelee. Sormi on kyllä heti ojossa, jos toiset ei tajua. Ulkona ois ihana rymytä muiden perässä ja välillä tuntuu, kun hiekan ja kivien laittaminen suuhun ois hiukan vähentynyt. Melko sotkusta puuhaa tuo ulkoilu, kun enimmäkseen konttaa ulkona eikä meinaa mitkään hanskat pysyä näissä käsissä ja muiden mukaan ois päästävä. Tuossa 8 kk:na alkoi nukkua yöt ja nyt on pari kuukautta nukkumaan menokin sujunut tosi hyvin, odotan vaan milloin tulee jotain levottomuuskausia. Helpolla on taidettu päästä ! sinänsä ihanaa, kun olen kanssa käytännössä melkein yh miehen töiden takia.



Hyvää jatkoa !

myös samaa " yh" sakkia.. Oman talon pitäisi myös valmistua jouluksi, mies on töissä ja raksalla, onhan tämä ollut mielenkiintoinen vuosi. Välillä toki harmittelee kun ei ole niin ehtinyt olla pojan kanssa. Reilut 11kg ja yli 80cm, pitkä ja hoikka poika. Tukea vasten mennään lujaa mutta ei muutoin, yöt kyllä olleet kuukauden tosi risaisia kun sängyssä vaan seisoskellaan puoliunessa. Toivottavasti joskus helpottaa.. Lisäksi herää vakiona kuudelta. Mutta ihana ja päivällä rauhallinen poika, kovasti höpöttää ja kiltisti leikkii paljon itsekseenkin. Paljon on kuljettu kerhoissa ja tutuilla, sosiaaliseksi on silti oppinut.



Mukavaa jatkoa kaikille!

Sanna ja taapero

Paitsi etten tarjoile mitään mittoja koska neuvolasta on aikaa enkä millään muista mitä silloin mitattiin.

Tyttö kävellyt kohta kaksi kuukautta joten vauhtia piisaa,sohvalle kiipeäminen on leuhkaa:) alastulo päälleen tai yrittää kävellä pois..useimmiten kuitenkin olen saanut ajoissa napattua kiinni.

Hampaita taitaa olla kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä. Yöt menee useimmiten mukavasti 21-9 mutta nyt on kova nuha vaivannut ja se vähän katkoo unia.Ja leppoisat aamut taitaa muutenkin kohta olla historiaa.Äippä lähtee töihin ja päiväkotia ollaan jo harjoiteltu.Ihana lähtä töihin...ja suuri ikävä ja suru jättää tyttö hoitoon.Ihan lupaavasti kyllä nämä harjoittelu kerrat menneet.Itku toki on tullut mutta leikkii kuitenkin innoissaan ja seurailee uusia tuttavuuksia.

Täytyy kyllä sanoa että MEIDÄN lapsi on kyllä niin fiksu!!! :) :) Osaa jo vaikka mitä ja ymmärtää todella hyvin puhetta,vaikkei kyllä itse vielä puhu.

Olipas taas kiva lukea lokisten kuulumisia pitkästä aikaa, kyllä se vertaistuki yhä kelpaa :)



Vuosi on tosiaan tulllut täyteen ja tuntuu että poitsu onkin jo ihan selvästi lapsi eikä vauva enää.. Ainakin välillä ;)



1v neuvolassa Aku oli 13.2kg ja 80.3cm. Ja kävelee jo suhteellisen sujuvasti, on myöskin yht' aikaa sadassa kielletyssä paikassa ja rämpyttää valonkatkasimia.. Ja höpöttää omaa kieltänsä, sanoo ' nenä' , ' Anna' , ' kala' .



Päiväunien kanssa on vähän hakemista tällä hetkellä, yhdet tai kahdet nukkuu, yleensä kahdet kun ensimmäiset kestää vain tunnin eikä se koko päiväksi riitä. Tai sitten nukahtelee rinnalle päivällisellä.. ja iltapalalla.. ja sitten ärsyttää niin ettei sänkyyn päästyä meinaa uni tulla sitten millään. Yöunet Aku on onneksi alkanut nyt nukkua heräilemättä *kop,kop* n. 20-06.30, viimeinkin.



Parin päivän päästä ollaan menossa kyynelkanavien sondeeraukseen. Kyllä jännittää, on se nukutus vaan aina nukutus :( Akulle on kyllä kova paikka kun ei saa aamulla tissimaitoa.. Tulee tuskaisat tunnit kun aika sairaalalle on 08:30... ;)



Palaillaan, Itta + Aku

Ensin strategiset mitat, pituutta 78.2cm ja painoa 10660g.



Kävelemään alkoi n. 11 kk iässä ja nyt mennään jo lujaa. Lujaa myös ilmoitetaan, jos peppu sattuu käskemään maahan :) Kiipeily on myös kivaa (isosisko näyttää mallia...), onneksi ei vielä sohvalle ole päässyt. Hämmästyttävää on se, että osaa kyllä peruuttaa korkeista paikoista pois. Jotenkin tuntuu, että hokasi sen aiemmin kuin siskonsa...



Puhetta tulee, mutta puheensalauskoodi on vahvasti päällä. En voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että tunnistettavia sanoja tulisi.



Nyt syksyllä ollaan enimmäkseen oltu terveitä, mutta viime kevät oli kamala. Oli flunssaa flunssan perään, vesirokkoa, korvatulehdusta (useita) :( Aika raskasta aikaa oli. Kaiken hyvän lisäksi poika diagnosoitiin 6 kk iässä maito- ja soija-allergiseksi. Nyt on soijaa vähän kokeiltu ja ainakaan mitään suuria reaktioita ei ole tullut, maitoa pitänee kokeille lähitulevaisuudessa.



Nukkuminen olikin mielenkiintoinen juttu. Aluksi yöt nukuttiin ihan kohtuullisesti, mutta päivät olivat yhtä taistelua. Ulkona ei nukkunut kunnolla lainkaan. Sitten kesällä luovutin ulkona nukkumisen suhteen ja alettiin nukkumaan päikkärit sisällä. Päiväunet paranivat, mutta vastaavasti alko sitten yöllä heräilemaan tosi useasti. Nyt vihdoin lokakuun alussa saatiin yöunetkin katkottomiksi. Ja päikkäritkin nukkuu nykyään mukisemati ulkona :) Normaalisti nukkuu vain yhdet päikkärit, iltaunille n.20 ja unta riittää nirkosesti 06. Että jos toivoa vois, niin vähän pitempän aamulla vois uni maittaa...



Nopeasti vuosi loppujen lopuksi vierahti. Ja jotenkin tämä tapaus tuntuu muuttuvan sitä sopuisammaksi mitä " vanhemmaksi" tulee. Oikein mukava poika alun kitinöistä huolimatta ;)



Ent. PartII, nyt MaalisPapu (rv 21)

Hei kaikille!!



Meillä on tyttö syntynyt 9.10.2004. Yksvuotisneuvolassa käytiin kuukausi sitten, painoa vähän reilut 10 kg ja pituutta 79 cm. Terveenä ollaan saatu olla, (koputan puuta), vain pari flunssaa koko vuoden aikana.



Tyttö kävelee ja harjottelee parhaillaan juoksua ;) Rappusia kiipeilee yläkertaan jo vinhaa vauhtia. On ihan innoissaan, kun huomaa osaavansa uusia juttuja ;) Sanoo selvästi pappa ja mamma ja äiti. Vau va tulee kans aika ymmärrettävästi.. ja tietty omia kiljaduksia ja juttuja söpertelee koko ajan, enemmän tai vähemmän oikeita sanoja seassa ;) Hampaita on 4 kappaletta ylhäällä ja 2 alhaalla ja lisää tehdään paraikaa. Yöt ollu ainakin aika rikkonaisia, neiti heräilee 2-3 kertaa yössä. Kun normaalisti nukkuu noin klo 21-7



Lunta odotellaan kovasti, että päästäis leikkimään taas lumipalloilla. Neiti oli niin innoissaan ensilumesta ainakin ;) Mä käyn jo töissä ja mummo hoitaa tyttöä kotona. Hyvin on tottunut siihen, et äiti ja isi käy töissä;) Vauvauintia harrastetaan joka lauantai-aamu.



Mukava kuulla muidenkin samanikäisten taaperodien kuuluumisia!!!!



Aurinkoista syksyä ja talvenalkua teille kaikille!!!

Hei kaikille!!



Meillä on tyttö syntynyt 9.10.2004. Yksvuotisneuvolassa käytiin kuukausi sitten, painoa vähän reilut 10 kg ja pituutta 79 cm. Terveenä ollaan saatu olla, (koputan puuta), vain pari flunssaa koko vuoden aikana.



Tyttö kävelee ja harjottelee parhaillaan juoksua ;) Rappusia kiipeilee yläkertaan jo vinhaa vauhtia. On ihan innoissaan, kun huomaa osaavansa uusia juttuja ;) Sanoo selvästi pappa ja mamma ja äiti. Vau va tulee kans aika ymmärrettävästi.. ja tietty omia kiljaduksia ja juttuja söpertelee koko ajan, enemmän tai vähemmän oikeita sanoja seassa ;) Hampaita on 4 kappaletta ylhäällä ja 2 alhaalla ja lisää tehdään paraikaa. Yöt ollu ainakin aika rikkonaisia, neiti heräilee 2-3 kertaa yössä. Kun normaalisti nukkuu noin klo 21-7



Lunta odotellaan kovasti, että päästäis leikkimään taas lumipalloilla. Neiti oli niin innoissaan ensilumesta ainakin ;) Mä käyn jo töissä ja mummo hoitaa tyttöä kotona. Hyvin on tottunut siihen, et äiti ja isi käy töissä;) Vauvauintia harrastetaan joka lauantai-aamu.



Mukava kuulla muidenkin samanikäisten taaperodien kuuluumisia!!!!



Aurinkoista syksyä ja talvenalkua teille kaikille!!!

Mä oon niin hyvä, sainpas oman juttuni sit kahesti tohon listalle ;)

Alkuun mitat: 10,5kg ja 76cm.



Kävelemään Joonas oppi viikkoa vaille 9kk joten vauhtia on riittänyt. Ja joka paikkaan poika tuntuu ehtivänkin isoveljensä perässä ja välillä yksinäänkin. Kiipeily on se uusin ja ihanin " harrastus" .



Hampaita on 8kpl. Ja kitinää on taas riittänyt joten saa nähä tuleeko hampaita lisää vai mikä on kitinän syynä.

Herkkä mahainen on Joonas ollu jo pienestä pitäen ja ruokavalio on omanlaisensa. Esim. kotimaiset viljat on kiellettyjen listalla ja joitakin muita ruokiakin. Tuttelista on sentään päästy siirtymään luomumaitoon ilman ongelmia. Nyt on jokin ihmeellinen syömättömyys kausi menossa. Liekkö kyllästynyt pottu- riisi linjaan vai onko se kasvun hidastuminen syynä (tai ne hampaat)?!



Päivä unia Joonas nukkuu 1-2 ja yhteensä n. 2.5t. Yöt ovat pääsääntöisesti 21-7 tosin yöherätyksiä ja kitinää on lähes aina. Siitä aamuöisestä maidostakaan ei olla kokonaan päästy eroon =(. Itse siihen olen sortunut sillä helpommalla pääsen ku annan yöllä 5 aikaa maito pullon ja sitte unet jatkuu sinne 7 asti. Muutoin aamut alkaisivet tuntia aikaisemmin.... No jospa joskun päästään siitäkin.



Minä olen palannut työelämään , tosin osottaista hoitovapaata nauttien. Lapset ovat mummilla hoidossa silloin kun me vanhemmat olemme molemmat töissä eli n. 2-3 pv:nä viikossa. Ja onneksi lapset näyttä viihtyvän hoidossa TOSI hyvin, kohta paremmin siellä kuin kotonaan....



Oli tosi kiva käydä lukemassa muiden 1v kuulumisia. Ise kun ehdin niin harvakseltaan istahtamaan tänne koneelle. Mukavaa loppuvuotta!



T:sampi ja pojat 1v ja 3,5v

Pitkästä aikaa kiva lukea muiden lokakuisten kuulumisia.



Meillä poika 1v neuvolassa 81.5 cm pitkä ja painoa 11,7kg, jotne aika sopusoinnussa paino ja pituus tulevat.



Ensimmäiset askeleet ilman tukea poika otti viikko sitten, jolloin ikaa oli kaksi viikkoa yli vuoden. Nyt kävely alkaa sujumaan jo suht tukevasti. Hän kyllä harjoitteli kävelyä lähes puoli vuotta, sillä jo toukokuussa poitsu nousi seisomaan ja alkoi heti kävelemään tukea pitkin.



Aloitin työt kuukausi sitten, joten poika käy nyt ryhmistä, hän on sopeutunut hienosti. Puhetta ei tule oikeastaan vielä mitään (tai tulee mutta sitä ei vielä ainakaan aikuset ymmärrä), hauskimmat temput tällä hetkellä ovat pöydille ja sohville kiipeily, valojen räpsyttely ja erilaiset käsi/laululeikit.

Hampaita on jo melkein koko eturivi täynnä ylhäällä 6 ja alhaalla 4.



Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Moi!



Kyllä helpottaa kuulla, että on muitakin " lähes yksinhuoltajia" . Ja hauskasti jopa lokakuisten vaavien rakentajaperheitä. Mä jo ajattelin, että ollaan ne ainoat " hullut" .

Meillä on tarkoituksena päästä uuteen taloon ensi kesänä. Nyt siis ahtaudutaan vuokrakolmioon viikon päästä, huh huh.

Välillä hirvittää, kun on niin isot ikäerot lapsilla, että tuleeko kaikista sekopäitä ennen kesää... Sitä kivampaa on varmaan sitten muuttaa taas!



Juhani lähti kävelemään eilen, snif. On kyllä niiiin lutuinen. Kiire kun tulee, niin tietysti vielä konttaa. Tänään pisti tv:n kanavat uusiksi ja nauhoitti videoilla teksti-tv:tä. Minä siis laitoin pyykkejä kylppärissä. Silmät pitäisi olla selässäkin!



Pistinköhän strategiset mitat jo edelliseen viestiin? No, viime viikolla oltiin neuvolassa ja painoa oli 13,2 kg, pituutta 81,5 cm. Luulen kyllä että on oikeesti pidempi, niin piukkaan jännitti pään hartioiden väliin kun mitattiin. 86 senttiset vaatteet alkaa olla pieniä.

Pakkauksen haalari jäi siis meillä täysin käyttämättä! Harmitti, kun oli minusta tosi nätti. No, annoin kaverin tytölle kiertoon.



Kiva olisi kuulla enemmänkin yksivuotiaiden juttuja!!

Meidän sirpakka-Saara täytti runsas viikko sitten vuoden. Eilen käytiin neuvolassa ja saatiin rokote joka oli ihan mälsä juttu. Saara loukkaantui niin täysin pistoksesta ettei halunnut enää katsoa terkkaria silmiin ;) Jee, uusi kymmenluku tuli pituudessa täyteen eli Saara on nyt tasan 70cm pitkä ja painaa 7760g. Mehän ollaan käyty niissä kasvututkimuksissa joissa ei onneksi ole löytynyt mitään sairauksia tms. Lääkäri totesi tytön vain olevan pienikokoinen ja kasvua seurataan vähintään puolen vuoden välein ettei pysähdy.



Saara ei vielä kävele, ei edes nouse pystyyn. Meillä siis kontataan vauhdilla. Sanojakaan ei vielä oikeastaan tule. Tai mun mielestä Saara sanoo " äiti" mutta isän mielestä se sama sana tarkoittaa isää... Hampaita löytyy neljä, kaksi alhaalta ja kaksi ylhäältä.



Saaralla oli jokin aika sitten " yleislakko" , tyttö ei syönyt eikä nukkunut kunnolla. Se meni yhtäkkiä ohi ja nyt nukutaan suht hyvin ja ruokakin taas maistuu -paitsi puuro... Meillä juodaan jo aika hyvin rasvatonta maitoa. Itse asiassa eilen oli eka päivä kokonaan ilman Tuttelia. En taida enää tarjotakaan sitä kun tavallinen maito maistuu hyvin eikä mitään allergiaoireita ole tullut.



Saara on tosiaan oikea neiti. Kaikista parhaimmat lelut ovat nukkeja, niillä tyttö jaksais leikkiä vaikka kuinka pitkään. Saara tykkää myös " tanssia" musiikin tahdissa -siis hytkyä edes takaisin ;)



Me ei olla rakentamassa taloa mutta rempataan parhaillaan uutta kotia. Päästään todennäköisesti muuttamaan parin viikon kuluttua =) Kivaa päästä uuteen kotiin ennen vauvan syntymää.



Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lokataaperoille-04 ja vanhemmille =)

Tansku, pojat 020993 & 090894, Saara 241004 & vaavi rv 32+5

meillä tyttö täytti vuoden 8.10. 1-vuotisneuvolassa mitat oli muistaakseni 8500g ja 78,5cm. miinuspainot edelleen mutta tasasesti kasvanu kuitenki.

Yöt on nukuttu hyvin siitä lähtien kun lopetin imetyksen, siitä nyt kuukausi. mahtavaa kun saa itekki nukkua koko yön! toukokuussa on toinen tulossa niin sittenpä sitä joutuu taas heräileen.

Kävelemään oppimista ootellaan, nyt kävellään puuta vasten ja seisotaan tosi tukevasti. kun vielä hoksais että jalkoja voi siirrelläkki:):) no, konttaamaanki lähti vasta 9-kuisena joten en oo kovin tosissaan oottanu vielä.

ruokailut menee ihan kivasti, vähän vaihtelee. kotiruoka maistuu eikä onneksi oo ilmaantunu mitään ruoka-aineherkkyyksiä.

mukavaa aikaa tämäkin, tosi iloinen tyttö suhtterve, pari korvatulehdusta ollu, varsinainen pelleilijä! ja näyttäs tulevan aika kovatahtonen!!

Ensin 1-vuotisneuvolakuulumiset...



pituus: 77 cm

paino: 8,5 kg (hoikkia ollaan)

pipo: 46,5 cm



Meidän neiti osaa sanoa äiti ja isi, ja halutessaan maitoa tulee vaativasti mammammaa... Maito maistuu vieläkin hyvin. Neiti on hirveän utelias ja kova liikkumaan, ei vielä kävele tuetta mutta seisoa osaa ja ottaa joskus muutamia kävelyaskeliakin sohvaa vasten. Syöminen on parantunut huomattavasti kun neiti meni tarhaan, sai vähän muista mallia siellä. On kuulemma tarhan ilopilleri ja hoitajienkin mielestä utelias ja iloinen. Neidillä ei ole vielä yhtään hammasta, mutta kovasti niitä on tulossa. Koko ajan pitää olla joku suussa ja kuolaaminen on runsasta...



Sabine & Jannika 25.10

Meillä on ollut hulinata, kun viime sunnuntaina muutettiin omakotitaloon. Kyllä on pakkaaminen ja muuttaminen aikas rankkaa hommaa tään vilkkaan 1-vuotiaan kanssa. Mutta nyt meillä on ihana koti, jossa on tilaa isommallekin perheelle ja liskäsi puutarha leikkimökkeineen ja hiekkalaatikoineen.



Tyttö on kävellyt kaksi viikkoa ja nyt alkaa olla jo aikas tukevaa kyytiä. Kiireen tullen turvautuu edelleen konttaamiseen. Ensimmäisiä " oikeita" sanojakin vielä ootellaan; nyt tylee enimmäkseen mamma ja ätlä, alaa on vissiin haloo. Tyttö tykkää kovasti musiikista ja heiluttaa käsiään ja hytkyy musiikin tahdissa. Puhelimeen puhuminen on myös lempipuuhaa eli käsi korvalle ja sit huudetaan alaa, alaa. :)



Hampaita on vain kaksi. Ruoka maistuu suht hyvin, mitä nyt pitää kiukutella vähän joka ruokailun yhteydessä. Mieluiten pitäisi saada aina se, mitä äiti syö. Rintamaitoa saa edelleen. Vähän ollaan annettu luomumaitoa ja hyvin on sekin maistunut. 1 v-neuvolassa mitattiin 74,5 cm ja 8840 g, jotenka aika siro neiti meillä.



Kiva lukea muiden kuulumisia!

Syysterkkuja kaikille! :)



T: Monttu ja tyttö

Meillä on menossa toiset päiväunet tänään, saa nähdä ehtiikö kirjoittaa kuulumiset ennenkö kajahtaa kutsuhuuto.



Meillä tyttö oli 1-vuotisneuvolassa 76,5cm ja 9330kg. Topakka neito on ja aika täystuho myös sille päälle sattuessaan. Kiipeilyt on tuttua juttua ja kaikki tietysti käsitellään mihin seisaaltaan yltää. Askelia ottaa jo aika lailla, itsevarmuus on ihan valtava niin, että kävelemään lähdetään kuin Euroopan omistaja ja sitten kun loppuukin taidot kesken niin joskus kolahtaa pahan näköisesti...



Kaikki menee tällä hetkellä oikein mukavasti. Nyt on öitäkin nukuttu taas muutama putkeen, pari kuukautta meni aika lailla valvoessa ensin flunssan ja sitten poskihampaan puhkeamisen takia. Ruokaa uppoaisi varmaan enemmänkin, mutta kun lapsi haluaa itse syödä niin osa menee aina lattialle vaikka toisen lusikan kanssa autankin. :)



Imetän vielä muutaman kerran päivässä, mutta iltamaito on korviketta ja pian kai luomumaitoa. Meillä on käytössä kevytmaito, kun neuvolassa terkkari sanoi että rasvaakin on hyvä antaa nyt kun aivot kasvaa ja liikkuminenkin on niin hurjaa (rypsiöljyäkin nyt annan sitten että saa omega3:a, kala uppoaa aika huonosti).



Tällaista siis meillä, palleroisesta päivänsäteestä on tullut hyväntuulinen " tahtonainen" . Hattua nostan teille melkein-yh-äideille, en tiedä miten pärjäisin vastaavassa tilanteessa! :)



Oikein hyvää syksyn jatkoa/talven alkua!

Fera:

Meillä tyttö oli 1-vuotisneuvolassa 76,5cm ja 9330kg.

kävelty on reilusti pari viikkoa (sitä ennen pitkät harjoittulut ja yksittäiset askeleet) ja nyt viikon verran syöty lähes omatoimisesti!!! Eli lusikalla sotketaan kovasti ja lautasellinen menee omatoimisestki omaan suuhun (ja ympäristöön, josta äiti sitä takaisin lautaselle kaapii!).

Martta on oma positiivinen itsensä, kävelee ja höpöttää ja nauraa kaiken aikaa, leikkii omiaan ja siskonsa kanssa myös. Ulkona on taas kiva olla, kun lumisohjo meni pois ja pääsee taas kävellen tutkimaan maastoja rauhassa. Sanoja tulee lukuisia ja sitäkin enemmän sitä omaa kieltä. Äidin puhetta ymmärretään oikein hyvin - vaikkei aina olekaan kiva tehdä äidin ohjeiden mukaan: mutta kun se tv-kytkin on niin mielenkiintoinen painettava... Eli normaalia yksivee elämää eletään neljävee siskon kera täällä kotosalla. Ja kaikki nauttivat olostaan kovasti, mitä nyt päivittäin saada riita aikaiseksi jos mistä, mutta sekin taitaa kuulua asiaan ;-))).

Niin, on siis kehittynyt tämä meidän vaativa vauveli melkoisen helpoksi tapaukseksi - vielä on tahto tallella ja äiti kuitenkin aina paras hoitaja, muille ei oikein suostu jos äiti on näkösällä. Nyt pitäisikin jättää neiti mummolaan pariksi yöksi parin viikon päästä, ja se äitiä hiukka jännittää - lähinnä isovanhempien puolesta!