Te joilla lapsia pienellä ikäerolla,

tuohon asiaan nimenomaan huomiota, että jokainen lapseni saa olla pieni. On totuus että aikaa per lapsi on vähemmän mutta se ei tarkoita että pitää asettaa liian suuret odotukset ikään nähden.

Oma vauvani on nyt 8kk, ja toisen lapsen kaipuu on kyllä iskenyt.. Meillä syödään rintaa 2x päivässä korkeintaan 5 min kerta. Ikinä ei ole syönyt 10 min kauempaa, myöskään silloin kun sai pelkkää maitoa. Taitaa olla tehokas imijä?



Mutta siis vauvalle on ollut hyvin helppohoitoinen.. iloisesti on touhunnut aina lattialla, ei itke juuri koskaan, nukkuu ja syö hyvin. Sylissäkin voi välillä käväistä.. Jos toinenkin lapsi olisi samanlainen voisi pientä ikäeroa harkitakin.. mutta koska sitä ei tiedä, niin maltan vielä hetkisen

enkä ole ollenkaan samaa mieltä kuin ap.

Äidillä on syli ja kaksi kainaloa ja ainakin meillä onnistui ihan hyvin, että vauvan imetyksen aikana isommat olivat likellä ja luin heille satua. ja tuommoiset 2,5 ja 3,5-vuotiaat leikkivät jo oma-aloitteisesti keskenäänkin. Vanhempien asia on myös järkätä yhteistä aikaa ihan vaan isompien lasten kanssa aina välillä.



Asiat on pitkälti järjestelykysymyksiä.

Eli meillä tosiaan vei alussa se imetys lähes puolet vuorokaudesta ja on vielä melkoista välineurheilua, koska vauva ei vieläkään älyä tissin päälle mitään ilman rintakumia. Kaikki ovat sanoneet, että taitaa olla hyvin tyytyväinen vauva. Itekin olen pitänyt helppona, kun ei tämä tosiaan juuri itke. Ei tosiaan ehdi, kun hänen tarpeisiin vastataan välittömästi tai usein jo ennen kuin tarve tulee. Tähän ei pystyisi, jos olisi toinen vauva tai sitten hän joutuisi kyllä odottamaan vuoroaan mielestäni liian pitkään. Olen kyllä nauttinut kovasti tästä kiireettömyydestä. Telkkaria on tullut katsottua tuntikaupalla imetyksen lomassa.

enkä ole ollenkaan samaa mieltä kuin ap.

Äidillä on syli ja kaksi kainaloa ja ainakin meillä onnistui ihan hyvin, että vauvan imetyksen aikana isommat olivat likellä ja luin heille satua. ja tuommoiset 2,5 ja 3,5-vuotiaat leikkivät jo oma-aloitteisesti keskenäänkin. Vanhempien asia on myös järkätä yhteistä aikaa ihan vaan isompien lasten kanssa aina välillä.

Asiat on pitkälti järjestelykysymyksiä.

t. äiti jolla lasten ikäero 1 v 2 kk

Miten teillä sujui imetys? Ja ovatko vauvanne nukkuneet päiväunia?



Meidän vauva nukkui alkuun 2 x 45 päivässä yöunien 9-10 tuntia lisäksi. Vasta 4 kk iästä lähtien on nukkunut 1,5-2,5 tuntia iltapäivällä.



AP

Eli meillä tosiaan vei alussa se imetys lähes puolet vuorokaudesta ja on vielä melkoista välineurheilua, koska vauva ei vieläkään älyä tissin päälle mitään ilman rintakumia. Kaikki ovat sanoneet, että taitaa olla hyvin tyytyväinen vauva. Itekin olen pitänyt helppona, kun ei tämä tosiaan juuri itke. Ei tosiaan ehdi, kun hänen tarpeisiin vastataan välittömästi tai usein jo ennen kuin tarve tulee. Tähän ei pystyisi, jos olisi toinen vauva tai sitten hän joutuisi kyllä odottamaan vuoroaan mielestäni liian pitkään. Olen kyllä nauttinut kovasti tästä kiireettömyydestä. Telkkaria on tullut katsottua tuntikaupalla imetyksen lomassa.

hyväksi, jos tarpeet tyydytetään ilman, että niitä edes esitetään. Tuohan on kommunikaation ja vuorovaikutuksen opettelemista samalla: vauva itkee-äiti toimii. Vauva oppii, että hänen tarpeisiinsa vastataan.

enkä ole ollenkaan samaa mieltä kuin ap.

Äidillä on syli ja kaksi kainaloa ja ainakin meillä onnistui ihan hyvin, että vauvan imetyksen aikana isommat olivat likellä ja luin heille satua. ja tuommoiset 2,5 ja 3,5-vuotiaat leikkivät jo oma-aloitteisesti keskenäänkin. Vanhempien asia on myös järkätä yhteistä aikaa ihan vaan isompien lasten kanssa aina välillä.

Asiat on pitkälti järjestelykysymyksiä.

lapsilla ikäeroa 1v4kk ja ovat kyllä alusta asti olleet luonteeltaan niin erilaisia, että ei ole ollut vaikeuksia huomioida molempia. Alkuun toki vauva söi useasti ja vei "aikaa" mutta sitten vastapainoksi isomman kanssa hassuteltiin kun vauva möllötti vieressä. Nyt ovat jo "isoja" 3,5v ja 2v ja edelleen ovat erilaisia, mutta molemmille on aikaa ja järjestetäänkin aikaa yksin äidin/isän kanssa.



Yksi mikä pisti silmään kun olivat pienempiä, oli se, että meillä isompi 1,5v iässä halusi kävellä ja nuorempikin 1v iässä siirtyi lasten sänkyyn, kun toisilla on vielä 2v lapsella pinnasänky. Rattaat meillä jo täysin turhat ja pinnasänkyä ei tosiaan ole kotona ollut vuoteen. Mutta jokainen tavallaan, lapsen luonne ratkaisee mielestäni enemmän kuin ikä.

oli pienipainoinen syntyessään ja verensokerit ym niin alhaalla, että synnäriltä asti annettiin pullostakin maitoa. Keskimmäinen sai olla pieni, ei odotettu kasvavan isoksi vauvan syntymän myötä, eipä käynyt edes mielessä. Nyt ovat alakoululaisia ja kuin paita ja peppu. Jopa nukkuvat vierekäin, vaikka omatkin sängyt olisi :)

ikäeroilla 1v5kk -5v.

Kukaan ei ole itkeskellyt koskaan, palvelu on pelannut. Meillä on kaksi aikuista ja lapsilla sisaruksia joten äiti ei ole ollut ainoa tärkeä ihminen uuden vauvan elämässä. Katsopas, vauva tulee mukaan perheen elämään, ei niin että koko perhe elää vauvan mukaan.

Mutta sinulle se voi olla vaikea käsittää koska olet pienen esikoisen äiti.

Tarkoitin, että vauva ei ehdi itkeä vaan muuten ilmaisee tarpeensa. Huolimattomasti tosiaan ilmaistu.

hyväksi, jos tarpeet tyydytetään ilman, että niitä edes esitetään. Tuohan on kommunikaation ja vuorovaikutuksen opettelemista samalla: vauva itkee-äiti toimii. Vauva oppii, että hänen tarpeisiinsa vastataan.

Ja sinänsä kyllä eletään hänen mukaansa. Kieltämättä en ymmärrä miten muutenkaan voisi toimia, vaikka olisi isompia lapsia.

Katsopas, vauva tulee mukaan perheen elämään, ei niin että koko perhe elää vauvan mukaan.

Mutta sinulle se voi olla vaikea käsittää koska olet pienen esikoisen äiti.

Kuopus oli perustyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva, imetykseenkään ei mennyt paljoa aikaa, vaikka kuopus oli täysimetyksellä melkein 6 kk. Ei ollut rinnalla "tankkaaja" vaan söi melko nopsaan. Aikaa olisi hyvin ollut kolmannellekin lapselle. Sitä paitsi toisen vauvan kohdalla kaikki ei ylipäätään ole uutta ja outoa, tämä päti minun kohdallani juuri mm. imetykseen, jossa oli ensimmäisellä kerralla aikamoisia alkuhankaluuksia. Toisella kerralla ei taas minkäänlaisia.

Ja sinänsä kyllä eletään hänen mukaansa. Kieltämättä en ymmärrä miten muutenkaan voisi toimia, vaikka olisi isompia lapsia.

Katsopas, vauva tulee mukaan perheen elämään, ei niin että koko perhe elää vauvan mukaan.

Mutta sinulle se voi olla vaikea käsittää koska olet pienen esikoisen äiti.

normaalia elämää vauvasta huolimatta, vauva mukana. Ilmeisesti et ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa...

Haluat vastata lapsen tarpeisiin jo ennen kuin hän itkee? Et siis halua, että lapsi ehtii päästää yhtään ääntä?



Ei se lasta riko, jos hän saa/joutuu ilmaisemaan harmiaan. Minusta päinvastoin. Lapsen pitää oppia, että aina ei saa kaikkea heti. Vaikka noin pieni ei sitä voi oppia, niin ainakin sinulle käy todella raskaaksi elää niin, että koko ajan yrität arvata mitä pikkuisesi haluaa seuraavaksi.



Käsittääkseni myös juuri turhautumisen takia ihmislapset oppivat puhumaan.



Ei millän pahalla, mutta tekstisi suorastaan huutaa sitä, että olet yhden lapsen äiti. Esikoisen aikaan sitä kuvittelee tietävänsä kaiken, sitten tulee pikkukakkonen, joka onkin ihan erilainen ja sitä huomaa, ettei pystykään olemaan superäiti vaan on alettava taas yrityksen ja erehdyksen kautta kommunikoimaan uuden tulokkaan kanssa.