Kun mä olin pieni, oltiin köyhiä. Olin 21v, kun isämme alkoi rikastumaan
mutta ei se enää meitä siinä vaiheessa lohduttanut
Olis ollut sillon pienenä koululaisena ja teininä ihan kiva matkustella ulkomailla ja saada muotivaatteita ja muuta kivaa, mitä muillakin oli
Kommentit (6)
Mä olen ollut köyhä koko nuoruuteni, mutta en ole osannut olla asiasta mitenkään katkera, vaan olen nauttinut elämästä aina miten vain olen pystynyt. Menin naimisiin köyhän opiskelijan kanssa, joka rupesi rikastumaan päästyään töihin. Nyt meillä on erittäinkin mukava taloudellinen tilanne - olen siitä toki iloinen, mutta olin ihan onnellinen silloinkin kun rahaa oli vähemmän.
Vanhempien talous alkoi eri syistä parantua kohisten sen jälkeen kun olin muuttanut pois, ovat itsekin sanoneet, että hyvät työpaikat ym. asiat olisivat saaneet tapahtua aiemmin, kun kulujakin oli enemmän.
Edelleenkin tekisi mieli muotivaatteita, meikkejä, koruja ja muuta, jota silloin teininä olisi niin hirveän paljon halunnut, mutta ikinä saanut. Ei vain saa pois sitä oloa, vaikka järjellä ajatellen tiedän, että en niitä asioita tarvitse, eikä se, että ostaisin niitä nyt, muuta sitä, että minulla ei niitä teininä ollut.
Vähän noin kävi minullekin, mutta en kyllä tosiaan osaa ajatella, että miksen saanut muotivaatteita lapsena. Nyt on sinulla ap mahdollisuus tehdä se, missä isäsi petti luottamuksesi, kun jätti rikastumatta lapsuutesi aikana. Ole hyvä ja rikastu itse, niin saat muotivaatteet ja matkat.
että on jotenkin vanhempien velvollisuus huolehtia siitä, että teinixillä on muodinmukaiset kuteet ja lakisääteinen määrä ulkomaanmatkoja vuodessa! Ja jos näin ei syystä tai toisesta ole, johan siinä on jo oikeus katkeroitua ja muistella kamalaa lapsuutta!
Ei hyvää päivää.
he olivat aikansa matkustaneet ja luoneet uraa. Meille lapsille tarjottiin kaikki mahdollinen ratsastustunneista kielimatkoihin ja muotivaatteisiin. Jos vanhempani olisivat saaneet minut 15 vuotta aikaisemmin, olisin päätynyt telttaretkille ja leirintäalueille, nyt ne jäivät kokonaan kokematta.
Ette ollenkaan tiedä minkälaista on kasvaa vähävaraisessa kodissa. Kun pulaa oli milloin mistäkin.
Vaikeata se oli.
Kerran veljeni vei pulloja kauppaan jotta saisi bussilippurahan ja pääsisi lukioon.
Minä tein kaikkeni jotta olisin oppinut ompelemaan koska hävetti niin kauheesti mennä niissä vanhoissa vaatteissa kouluun. Ja en oppinut vaikka kuinka yritin. äitini ompelukone oli vanha ja ei toiminut kunnolla.
Vain pari outoa tyyppiä suostui ystäväkseni. Muut häpesivät puolestani sitä miten jouduin pukeutumaan.
Lisäksi vielä änkytin ja minulla on vinot hampaat