Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei itke juuri koskaan
14.06.2011 |
Onko kellään muulla ollut vauvaa, joka ei itke juuri koskaan? Äitini sanoi joskus että minä en lapsena juuri koskaan itkenyt, ja nyt oma 6kk poikani on myös sellainen. Hymyilee todella paljon ja vähän kitisee tai "komentaen kiljahtelee" väsyneenä, muttei itke juuri ollenkaan. Paino on noussut vähän huonosti ja neuvolassa käskettiin syöttämään mahdollisimman tiheään, mutta vauva ei edes ilmaise nälkää mitenkään kuin ehkä 5h päästä syömisestä. 2-3h jälkeen kuitenkin syö jos tarjoaa ruokaa. Yölläkin herää pyöriskelemään sängyssä ja kenties ähisee, muttei koskaan itke. Jos annan vaan tuttia pari kertaa yössä niin nukkuu klo 20-05, mutta annan kyllä tissiä 1-2 kertaa yössä.
Ainoat mistä vauva on viime aikoina itkenyt, on kun säikähtää jotain tai vaikka herätetään kesken unien. Väsyneenä joskus kitisee vähän ja siinä vaiheessa saattaa nukahtaakin vaikka kesken leikin lattialle. Märkää tai kakkavaippaa ei ole mielestäni koskaan itkenyt.
Sinänsä ihanaa, että on näin ihanan aurinkoinen, suloinen ja "helppo" lapsi. :) Ihmetyttää kuitenkin välillä, kun tuntuu että vauva ei vaatisi ruokaa juuri ollenkaan jos itse päättäisi milloin syö. Onko kellään muulla tämmöistä ylityytyväistä vauvaa?
Kommentit (22)
nuorempikin vasta n 2 vuotaiaana alkoi itkemään, tai oikeastaan kiukkuamaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja numero 2 oli superhelppo!
Nyt jo teini-ikäinen ja vieläkin on fiksu ja rauhallinen tapaus.
Ei myöskään koskaan ole ollut sellaista huuto-itku-potku-raivari-uhmaikää!
tutut naureskeli, jos tuo joskus vahingossa vaikka vähän kitisi, että "osaahan se tuokin jotain ääntä päästää itsestään"
Tyttö on ollut syntymästään saakka todella pieniruokainen ja jouduin suorastaan tuputtamaan ruokaa, kun paino ei meinannut nousta sit millään. Tyytyi tasan siihen mitä sai, enkä muista nälkää itkeneen koskaan. Ehkä hiukan kitisi, jos oli märkä vaippaa...
Mutta eipä huolta. Nyt tyttö on 2v ja on oppinut kahden sisaruksen kanssa eläessään käyttämään varsin tehokkaasti ääntään, korkealta ja kovaa, jos hommat ei mee ihan tytön mielen mukaan ;D
Osaat pitää lapsesi niin tyytyväisenä ja lapsikin selvästi luottaa sinuun satapros.! Kunpa sinunlaisia äitejä olisi enemmän :)
Osaat pitää lapsesi niin tyytyväisenä ja lapsikin selvästi luottaa sinuun satapros.! Kunpa sinunlaisia äitejä olisi enemmän :)
tulipa hyvä mieli. itse olen sitten ilmeisesti huono äiti, kun vauvani huusi ensimmäiset 3kk monta tuntia päivässä. diagnoosi koliikki. ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit kyllä kokeiltiin, ja yksityisillä lääkäreillä rampattiin. vähän yli 3kk iässä tuo itku sitten loppui kuin seinään.
ap:lle ole onnellinen, kun vauvasi on helppo. itsellä kynnys toisen lapsen hankkimiseen on nyt aika korkealla, kun ensimmäiset kuukaudet olivat niin rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat pitää lapsesi niin tyytyväisenä ja lapsikin selvästi luottaa sinuun satapros.! Kunpa sinunlaisia äitejä olisi enemmän :)
tulipa hyvä mieli. itse olen sitten ilmeisesti huono äiti, kun vauvani huusi ensimmäiset 3kk monta tuntia päivässä. diagnoosi koliikki. ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit kyllä kokeiltiin, ja yksityisillä lääkäreillä rampattiin. vähän yli 3kk iässä tuo itku sitten loppui kuin seinään.
ap:lle ole onnellinen, kun vauvasi on helppo. itsellä kynnys toisen lapsen hankkimiseen on nyt aika korkealla, kun ensimmäiset kuukaudet olivat niin rankkoja.
jos sanon, että ap on paska mutsi? Ja lapsi vaan helppo? No, elä sinä missä uskossa haluat, mutta minä uskon, että ap on huippu äiti ja osaa vastata lapsensa tarpeisiin täydellisesti.
Ja koliikki ei olekaan itsestä kiinni, mutta monissa perheissä vaan se lapsi ei merkitse niin paljoa, että hyvin hoidettaisiin.
Osaat pitää lapsesi niin tyytyväisenä ja lapsikin selvästi luottaa sinuun satapros.! Kunpa sinunlaisia äitejä olisi enemmän :)
tulipa hyvä mieli. itse olen sitten ilmeisesti huono äiti, kun vauvani huusi ensimmäiset 3kk monta tuntia päivässä. diagnoosi koliikki. ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit kyllä kokeiltiin, ja yksityisillä lääkäreillä rampattiin. vähän yli 3kk iässä tuo itku sitten loppui kuin seinään. ap:lle ole onnellinen, kun vauvasi on helppo. itsellä kynnys toisen lapsen hankkimiseen on nyt aika korkealla, kun ensimmäiset kuukaudet olivat niin rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sanon, että ap on paska mutsi? Ja lapsi vaan helppo? No, elä sinä missä uskossa haluat, mutta minä uskon, että ap on huippu äiti ja osaa vastata lapsensa tarpeisiin täydellisesti.
Ja koliikki ei olekaan itsestä kiinni, mutta monissa perheissä vaan se lapsi ei merkitse niin paljoa, että hyvin hoidettaisiin.
ei tietenkään tule, eikä siitä ollut kyse, kuten varmasti itsekin tiedät. ap on varmasti hyvä äiti, mutta väitän että niin ollaan mekin, joiden vauvat ovat itkeneet.
Osaat pitää lapsesi niin tyytyväisenä ja lapsikin selvästi luottaa sinuun satapros.! Kunpa sinunlaisia äitejä olisi enemmän :)
tulipa hyvä mieli. itse olen sitten ilmeisesti huono äiti, kun vauvani huusi ensimmäiset 3kk monta tuntia päivässä. diagnoosi koliikki. ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit kyllä kokeiltiin, ja yksityisillä lääkäreillä rampattiin. vähän yli 3kk iässä tuo itku sitten loppui kuin seinään.
ap:lle ole onnellinen, kun vauvasi on helppo. itsellä kynnys toisen lapsen hankkimiseen on nyt aika korkealla, kun ensimmäiset kuukaudet olivat niin rankkoja.
Oho, en olisi kuuna päivänä uskonut saavani av:lta tällaista vastausta! Kiitos! :D Kyllä minä jopa kehtaan sanoa, että olen hyvä äiti, ja käsitän myös että olen tosi onnekas kun vauvan kanssa ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Eikä kukaan äiti ole huono siksi, että vauvalla on koliikki tai on temperamentiltaan vaativampi. Toivottavasti silloin äidillä vaan on kärsivällisyyttä, voimia ja myöskin apuvoimia jaksaa tsempata kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka siis LUULI olevansa hyvä äiti, kun esikoinen oli niin tyytyväinen. Mutta kuten kerroin, toinen lapseni olikin sitten temperamentiltaan aivan erilainen!! Ja ihan sama äiti, hyvä äiti, olin edelleen.
Eli ei ole kyllä tasan tarkkaan kiinni äidin "hyvyydestä". Hyviä äitejä me ollaan kaikki (ainakin lähes kaikki!
joka siis LUULI olevansa hyvä äiti, kun esikoinen oli niin tyytyväinen. Mutta kuten kerroin, toinen lapseni olikin sitten temperamentiltaan aivan erilainen!! Ja ihan sama äiti, hyvä äiti, olin edelleen.
Eli ei ole kyllä tasan tarkkaan kiinni äidin "hyvyydestä". Hyviä äitejä me ollaan kaikki (ainakin lähes kaikki!
mutta ap:n tapauksessa se varmasti on juurikin niin, että ap vaan osaa lukea lastansa niin hyvin. En tajua, miten tästäkin asiasta voi olla noin kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka siis LUULI olevansa hyvä äiti, kun esikoinen oli niin tyytyväinen. Mutta kuten kerroin, toinen lapseni olikin sitten temperamentiltaan aivan erilainen!! Ja ihan sama äiti, hyvä äiti, olin edelleen.
Eli ei ole kyllä tasan tarkkaan kiinni äidin "hyvyydestä". Hyviä äitejä me ollaan kaikki (ainakin lähes kaikki!
mutta ap:n tapauksessa se varmasti on juurikin niin, että ap vaan osaa lukea lastansa niin hyvin. En tajua, miten tästäkin asiasta voi olla noin kateellinen.
eihän tässä kateellisuudesta ole kyse vaan siitä, että vauvoja on erilaisia! ja kaikki vauvat eivät todellakaan ole itkemättä, ihan sama mitä teet tai olet tekemättä. sun tapauksessa luulen, että et ole koskaan ollut vaativan tai koliikkisen vauvan kanssa tekemisissä.
vaikka muut ei sitä halua. Ja koliikkinen tai muutoin sairas on jo tästä määreestä rajattu pois, joten sitä korttia nyt ei kannata jatkuvasti ottaa esiin.
Terveisin kahden ei itkevän vauvan äiti, joista toinen kuitenkin erittäin vaativa, siis olen hyvä äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka muut ei sitä halua. Ja koliikkinen tai muutoin sairas on jo tästä määreestä rajattu pois, joten sitä korttia nyt ei kannata jatkuvasti ottaa esiin.
Terveisin kahden ei itkevän vauvan äiti, joista toinen kuitenkin erittäin vaativa, siis olen hyvä äiti :)
Oikeasti, olen niin paljon kuullut (ja nähnyt) huonoista perheistä, missä lapsen tarpeet eivät ole etusijalla, eikä vaivaakaan juuri haluta nähdä, niin on ihanaa kuulla kuinka jotkut äidit oikeasti huolehtivat täydellisesti lapsistaan!!!
Nyt meni aihe vähän kyllä harhateille, mutta haluan korostaa, että en kuvittele olevani erinomainen äiti sen perusteella että vauvani ei itke. Tiedän olevani hyvä äiti omien tekemisteni ja vuorovaikutukseni perusteella, ja olisin ihan yhtä hyvä vaikka vauva itkisikin välillä tai koko ajan. Kyllähän nyt kaikki tietävät, että vauvoilla on erilaisia temperamentteja, mikä vaikuttaa varmasti kaikkein eniten siihen miten vähästä itkee tai on itkemättä. Yhtä järkevää olisi riidellä siitä, onko aikuisena parempi olla harkitseva ja rauhallinen, vai päättäväinen ja rohkea.
Ja huomauttaisin myös, että toinen ääripää on se, että jos vauvan viesteihin ja itkuun ei reagoida ollenkaan tai reagoidaan negatiivisesti, niin vauva voi lopulta lakata itkemästä senkin takia että siitä ei ole mitään apua, eli passivoitua. Eihän ne köyhien maiden nälkää näkevätkään itke ollenkaan.
Arvasin jo aloituksen tehdessäni, että joku vetää herneet nenään siitä että kehtaan kirjoittaa tyytyväisestä vauvasta, ja odotin enemmänkin viestejä tyyliin "odota vaan, kohta se on hirveä uhmaikäinen" tai "toivottavasti saat lisää lapsia ja näet ettei ne kaikki ole helppoja"... Kiva että noin moni kuitenkin ymmärsi pointtini ja oli samansuuntaisia kokemuksiakin. :) Koliikkivauvoista on varmasti sata ketjua täällä, joten saa varmaan helpoistakin lapsista joskus puhua ääneen.
kaikki 3 lasta ovat olleet todella tyytyväisiä. Esikoinen ei koskaan herättänyt öisin huutamalla vaan kun hän alkoi tuhista ja pyöriä sängyssä, tiesin että on aika antaa ruokaa. Kakkonen oli vähän kränämpi, pari viikkoa jopa itki iltaisin mutta nyt tämä kolmas on maailman helpoin vauva! Tyytyväinen ja iloinen eikä ikinä ole valvottanut yöllä! Yösyömisetkin jäi reilun kuukauden ikäisenä. Paitsi nyt kuumilla helteillä annoin pojalle maitoa kun yöllä huomasin hänen pyörivän sängyssä.
Kaikkia aina ihmettelevät miten lapseni voivat olla niin tyytyväisiä, paitsi äitini, joka toteaa aina että äitiinsä ovat tulleet. Minä siis olen ollut ihan samanlainen vauvana. Tiedän että lapseni ovat helppoja ja monesti mietinkin, että miten ihmeessä tulisin toimeen jonkun todella temperamenttisen tapauksen kanssa! Mutta kyllä silti ajattelen että täytyy minun edes JOTAIN tehdä oikein kun lapseni ovat tuollaisia eli en kai mä mikään ihan paska mutsi voi olla...
minä (7) jatkan vielä, että nykyisin kyllä minunkin vauvani on helppo (nyt hän on 8kk), ja oon viime kuukausina onneksi myös saanut näitä onnistumisen kokemuksia äitinä. ekat kuukaudet tosiaan olivat kamalia, koska lopulta ajattelin jo olevani huono äiti, koska en pystynyt auttamaan lasta; tein mitä tahansa, niin vauva itki aina vaan. lopulta sitten itki sekä vauva että minä. eli aina tosiaan ei ole siitä kiinni, ettei osaisi lukea vauvaa. tai en ainakaan usko, että olisin sen yhdessä vuorokaudessa yht'äkkiä oppinut, koska itku loppui lopulta ihan tuosta noin vaan. mutta onneksi nyt on toisin. nautitaan vauvoistamme, itkusta tai itkemättömyydestä huolimatta!
olenkin paras äiti maailmassa ja kaikki te, joiden vauvat on KOSKAAN edes inahtaneet olette paskaluusereita ettekä osaa lukea vauvojanne. Ettäs tiesitte.
olenkin paras äiti maailmassa ja kaikki te, joiden vauvat on KOSKAAN edes inahtaneet olette paskaluusereita ettekä osaa lukea vauvojanne. Ettäs tiesitte.
oli myös aurinkoinen, helppo vauva. Ei tosiaan juuri koskaan itkenyt, nälänkin ilmaisi muulla tavoin. Esikoisen kanssa on kyllä sekin, että nälkäilmaisuihin, ja muutenkin kaikkiin tarpeisiin, ehtii vastata ennenkuin vauva ehtii kunnolla itkemään.
Eikä käyttänyt koskaan edes tuttia.
Minä oikeasti luulin olevani erinomainen äiti, kun lapseni oli niin tyytyväinen. Kunnes sain toisen lapsen, joka olikin sitten ihan eri sorttia...!