Hainpa sit taas töitä..

ja nyt sit en tiedä haluanko koko työpaikkaa! Ihan vielä siis. Vaikka onkin vakiduuni...



Tai siis haluisin jo töihin, nuorin on 2v ja olen enimmän osan hoitovapaan ajasta ollut osa-aikatyössä siten, että lapset hoidettiin kuitenkin kotona ja sain ansiosidonnaista soviteltua päivärahaa. Tammikuusta olen ollut kokonaan työttömänä.



Satuin kuintenkin hölmöyksissäni opiskelemaan aikanaan AMK-tutkinnon, jossa palkat tällä haavaa tuppaa olemaan sitä 1800€ luokkaa joko hippasen yli tai alle tuon. Eikä niitä paikkoja hirveän usein edes tule hakuun. Tälläkin hetkellä ihan suoraan oman alan paikkoja työkkärin järjestelmä löytää mulle pyöreät nolla. Tuo nyt on semmonen, johon uskoisin kuitenkin koulutukseni ja työkokemukseni olevan ihan passeli.



Mikä sit on ongelma? No, raha tietenkin. Tällä hetkellä kaikki kodinhoitotuet, ansiosidonnaiset yhteenlaskettuna mä saan käteen vähän reilu tonnin. Tietty palkasta jäisi enemmän käteen. Mutta sit pitäs tenavat laittaa päiväkotiin ja hups vaan, sinne meni 500€, jonka jälkeen mulle jäisikin melkein 300 VÄHEMMÄN, kuin nyt (joo, joo, mies vois tietty maksaa ne hoitomaksut, mutta silti se lovi olis meidän YHTEISESSÄ taloudessa)



Tekis niin mieli sittenkin vetkutella vielä vuosi... Sit loppuu kotihoidontuet ja mikä vielä parempaa, keskimmäinenkin lähtee eskariin = pienempi hoitomaksu...



Vaikka mä nakkelenkin aina niitä hakemuksia vähänkään alaani liippaaviin työpaikkoihin, mulla ei periaatteessa "olis varaa" mennä töihin. Takkiinhan siinä tulis ja mä periaatteessa maksaisin siitä riemusta, että teen töitä :( Tuokin paikka, mihin just pistin hakemuksen menemään, olis oikeasti pitkästä aikaa sellainen enemmän mun alaa ja tosi mielenkiintoinen... Mut silti...



(Kyllä me pärjättäisiin silläkin juuri ja juuri. Miehen palkka on kuitenkin isompi, mutta vain karvan verran sen rajan yli, että meilläkin napsahtaa täydet hoitomakut.)