Onneksi ei muutettu "maalle".

Jos kuuntelee vaistoaan niin elämä menee yleensä niinkuin sen kuuluukin mennä. Meillä taas ei ollut varaa niihin kaupungin omakotitaloihin. Asuimme kerrostalossa lähiössä. Alue oli kuitenkin niin rauhaton että oli pakko päästä pois ja ainut mihin oli varaa oli talo maalla, 25km kaupungista. Siellä olemme nyt asuneet kohta 10v ja alue on aivan ihanaa. Talo on vanha paska, aina jotain saa korjata. Mutta lapset ovat päässeet hyvään pieneen kouluun jossa opettajilla on vielä aikaa lapsille ja kiusaamis ongelmia ei pahemmin esiinny. Aina ei siis ole kyse siitä mitä vanhemmat haluaa ja valitsee. Kyllä se raha aika paljon myös määrää :) Hyvä että olette tyytyväisiä ja onnellisia! Se on tärkeintä.

Parikymppisenä mun haave oli vielä muuttaa maalle missä asuisin perheen kanssa ja mulla olisi hevosia ja muita eläimiä siellä pellonlaidassa. Muutamia taloja katseltiinkin mutta olosuhteiden pakosta piti asua kaupungissa kerrostalossa vielä pari vuotta ja sitten muutettiin ok-taloon 2 km päästä keskustasta. Nyt minusta olisi ihan kauheaa asua kaukana kaikesta, jos jonnekin haluaisin muuttaa niin kerrostaloon ja keskustaan... olisi ihan kauheaa olla jossain maalla yksikseen. Niin ne haaveet muuttuu.

käln lapsi voi olla ihan yhtä onnellinen äidin ja sisaren kanssa kuin sinun lapsi, joka lähetetään toisten pihoihin katsomaan, mihin saa mennä.

Ensimmäinen lapsi syntyy syksyllä, ja tänne kylälle syntyy tänä vuonna pari muutakin lasta. Samoin on muutama viime vuonna syntynyt. Tuossa 500 m päässä on kyläkoulu ja ympärillä myös paljon aikuisia, jotka tykkää olla naapurien lasten kanssa. Naapurin emäntä jo suunnittelee, miten meidän mukulat juoksee pellon poikki heille ;) Meilläkin käy tutun naapurin pari lasta aina moikkaamassa, se on mukavaa.

miten nelonen haluaa saada lasten pihaleikit kuulostamaan jotenkin epäilyttäviltä ja surullisilta. :)

Ei minkäänlaista yksityisyyttä, usein pihatkin on kuin näyteikkunoita.

Ei minkäänlaista yksityisyyttä, usein pihatkin on kuin näyteikkunoita.

Ja mua ainakin ärsyttäisi että vieraat lapset (kuten ap:n) juoksentelis meidän pihalla päivät pitkät kun omat äidit ei viitsi katsoa heidän peräänsä.

tän avauksella muukin tarkoitus,kuin ilkkua kälyä?

Ollaan haaveiltu omakotitalosta, asutaan nyt isossa kaupungissa kerrostalossa. Mutta nyt kun lapsi kasvaa, en malttaisikaan muuttaa pois täältä. Pihassa aina lapsia ja äidillekin edes jotain jutteluseuraa leikkejä vahtiessa.

ja kyllä minua harmittaa se, että lapsella ei ole kavereita pihapiirissä. Kaikki kaverit asuvat lähiössä päiväkodin ja koulun nurkilla, ja meille on sinne matkaa useita kilometrejä maantietä ilman jalkakäytävää. :(



Oma siskoni asuu taas kerrostaloalueella, ja lapset viettävät kaikki illat pihalla toisten lasten kanssa, käyvät jatkuvalla syötöllä synttäreillä ja kutsuilla jne. 5-vuotiaskin on kaikki illat menossa.



Harmittaa siis lapsen puolesta, mutta ei välttämättä meidän aikuisten puolesta, kun ei pidetä liian ahtaasta asumisesta ja sadoista naapureista. Omakotilähiö olisi sopinut minulle, mutta mies ei lämmennyt ja siksi tämä syrjäinen asuinpaikka.



Kun lapsi kasvaa, ei parin kilometrin matka ole mikään iso juttu, mutta vielä monta alakoululuokkaa täytyy vilahtaa ohi, ennen kuin voi yksinään noita matkoja pyöräillä. Olisi ollut tosi mukavaa, jos leikkiseuraa olisi löytynyt lähinaapurustosta.



Pienen kritiikin sanon kyllä tuolle lähiöelämälle. 5-vuotiaat ovat vielä tosi pieniä, ja välillä hämmentää, kun saavat siskoni alueella juosta pihasta toiseen koko illan, ilman että yksikään vanhempi edes tietää, missä lapset ovat. En tiedä, olenko sitten ylisuojelevainen tai en vain ymmärrä tätä lähiöelämää oikealla tavalla, mutta kyllä sinne pihoihin mahtuu vaikka minkälaista ihmistä enkä ikinä antaisi oman 5-vuotiaani olla koko iltaa itselleni tietämättömässä paikassa. Ei se auta, että sillä 5-vuotiaalla on kavereita, kun ne kaveritkin on 5-vuotiaita.



Jos jotain nyt muuttaisin meidän tilanteestamme, niin yrittäisin löytää sen kodin lähempää koulua ja päiväkotia - vaikka sitten vähän syrjemmästä, mutta silti lähiseudulta.

ap koskaan miettinyt että se kälysi ihan oikeasti vain viihtyy lastensa kanssa?



Susta ap oikein huokuu se, ettet viihdy lastesi seurassa. Lapset päiväkodissa, muuten juoksee kavereilla ja harrastuksissa. :(

Ei minkäänlaista yksityisyyttä, usein pihatkin on kuin näyteikkunoita.

Ja mua ainakin ärsyttäisi että vieraat lapset (kuten ap:n) juoksentelis meidän pihalla päivät pitkät kun omat äidit ei viitsi katsoa heidän peräänsä.

Eipä tuohon kaupunki-ok-taloon ole varaakaan.

Mutta musta tuntuu että maalla voisi saada tuon kymmenvuotiaankin vielä ulos, kun olisi tilaa touhuta jotain. Kaupungin kerrostalolähiössä kun ei tuon ikäiselle löydy mitään tekemistä, ja piakkoin korkeintaan aletaan notkua jossain ostarilla.

Miksi ei voisi? Kaikesta päätellen olet jo nyt ulkoistanut 5v lapsesi peräänkatsomisen ja valvomisen muille eli olet kasvattamassa melkoisen turvatonta ipanaa.



Muksut voivat mennä pihalla keskenään on yleensä synonyymi sille, että vanhemmat eivät välitä. Kälysi tietää, kenen kanssa ja missä lapsensa leikkii. SInä et tiedä omastasi edes sitä, kenen tavarat se taas on käynyt rikkomassa.

sen takia, että ei olisi ikinä varaa ostaa omakotitaloa kaupungin keskustasta jotain 5 min päästä.

Meidän kaupungissa okt:t esikaupunkialueella maksaa noin 160 000 eurosta ylöspäin, jopa yli 200 000. Meillä ei olisi sellaiseen varaa.

Nyt asutaan kahden hehtaarin tontilla lähes maalla, noin 15 min kaupungista. Täällä 4h+k okt on tullut kaikkineen maksamaan 80 000 euroa (remontti mukaan laskettuna), kai juuri siksi, että on keskellä ei mitään. Jos olisi 12 km keskustaan päin, hintalappuun tulisi 100 000 e lisää pelkän sijainnin takia. Itse talossa ei ole eroa esikaupungin omakotitaloihin verrattuna.

Lapset käyvät kaupungissa hoidossa, jossa on paljonkin kavereita. Toistaiseksi eivät ole valitelleet kavereiden puutetta, ovat iältään alle kouluikäisiä.

Meillä ei ainakaan ole pelkästään sijainnin takia muutettu tänne reunemmalle, vaan siksi, että meidän rahat ei riitä johonkin 160 000 euron omakotitaloon. Meidän tuloilla ei saisi tuollaista lainaa.

mikä nähtävästi on koko kirjoituksesi ydin. Nykyisessä asumismuodossa joku toinen hoitaa lapsesi, 5v on aika pieni olemaan itsenäinen.

Meillä oli ennen lapsen syntymää suunnitelma rakentaa n. 15 km päähän ksupungista, miehen siskon perheen viereen keskelle "ei mitään" - tontti yms. olisivat olleet paljon halvempia ja ajatus "maaseudun rauhasta" houkutteli. Sitten tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin ja päätimmekin rakentaa ok-alueelle lähelle kaupunkimme keskustaa.

Ja voi että, miten tyytyväinen olen päätöksemme ollut nyt kun lapsi vähän isompi... Taas tänään mietin, kun 5-vuotiaamme leikki koko päivän naapuruston lasten kanssa, miten hyvään ratkaisuun päädyimmekään. Lapsella on paljon kavereita ihan tässä lähellä, päiväkoti on vieressä, harrastuksiin päästään fillarilla, ja alue on turvallinen ja muksut voivat mennä tuolla pihalla ihan keskenäänkin.

Kälyn samanikäinen lapsi viettää päivänsä äidin ja vuoden ikäisen pikkuveljen kanssa, kerhoon pääsee tapaamaan samanikäisiä pari kertaa viikossa. Jos kavereita haluaa leikkiseuraksi, on edessä puhelin-, kuskaus- ja sumpiimisrumba sen sijaan, että voisi mennä pihalle ja katsoa, kenen pihalla on leikki käynnissä.

Onneksi tuli tehtyä oikea valinta..! :)

Oletko ajatellut että se kälysi lapsi eli lapsesi serkku voisi olla lapsesi paras kaveri, jonka kanssa olisi voinut leikkiä päivät pitkät..

Me asuimme maalla lapsena ja naapurin tyttö oli paras kaveri. Olimme aina yhdessä ja on tosi rakkat muistot inkkari leikeistä metsässä ja majan rakentamisesta metsään. Ei käyty kun kerran seurakunnan kerhossa. Mutta leikit kaverin kanssa oli kyllä rakkampia, kun mikään kerho..

missä kohtaa väitin, että en haluaisi viettää lapseni kanssa aikaa vaan lykkäisin hänet päiväkotiin ja harrastuksiin, että itse saa olla rauhassa? Teen lyhennettyä työpäivää, lapsi käy kerran viikossa harrastamassa. Ja kun sekä pk että harrastukset ovat lähellä, ei meillä mene aikaa siihen autossa istumiseen vaan voimme tehdä jotain muuta tai vaikkapa mennä pyörillä harrastukseen.



En mielestäni myöskään kirjoittanut, etten tietäisi missä lapseni menee? Tai että lapseni olisi jatkuvasti muiden valvottavana?



Säännöt ovat kaikille naapuruston lapsille selvät (ilmoitetaan kenen pihalle mennään ja myös se, jos pihaa vaihdetaan, toisten luo leikkimään mentäessä sanotaan kaverin vanhemmille, monelta pitää tulla kotiin kun eivät itse osaa kunnolla kelloa jne.) eli ei täällä muksut luuhaa pitkin pihoja ilman valvontaa.



Me kaikki vanhemmat tunnemme toisemme hyvin ja luotamme toisiimme - samoin lapset tuntevat kaikkien vanhemmat. Jokaisen lapsen allergiat yms. jutut on myös kaikilla tiedossa (esim. jos joku ei saa laittaa päätä veden alle koska putket korvissa yms.)



Lapset myös leikkivät pihoilla vuoron perään - esim. meillä oli eilen neljä muksua meidän pihassa uimassa ja tasan tarkkaan valvoin lapsia sen koko iltapäivän. Tänään sitten olivat vuorostaan toisen kaverin pihassa ja kaikki vanhemmat tietävät, missä muksut ovat.



Ja juu, voisinhan minäkin lutrata tuolla lastenaltaassa tyttöni kanssa tai pomppia tuntitolkulla trampalla (molempia olen kyllä välillä tehnyt, koska muksuista se hauskaa kun aikuinenkin välillä hassuttelee), mutta jostain kumman syystä lapseni leikkii mieluummin toisten lasten kanssa... Ja tosiaan leikkivät, eivätkä ole toisten tavaroita rikkomassa - täällä päin ei lapsilla ole tapana moista tehdä.



Niin ja lapsi kyllä käy mummon kanssa tuolla serkkulassa piipahtamassa noin kerran viikossa ja on todella odotettu vieras - leikkikavereita kun siellä ei ole. Minusta on kuitenkin mukavaa, että tytölläni on myös muita kavereita.



-ap

kyllä täälläkin on hyvä lapsen olla.

Yhteisellä pihalla leikitään, mitä välillä käydään vähän perheiden omilla pihoilla. Sisälle ei saa mennä ilman oman aikuisen lupaa, eikä sisäleikkeihin kauniilla ilmalla edes saa lupaa. Täällä leikkii niin kymmenvuotiaat kun parivuotiaan hiekkalaatikolla tai vesisotaa ja aina on aikuisia vahtimassa alle kuusvuotiaita (ja mielellään vahtivatkin, kun saavat rupatella toisten vanhempien kanssa).

Maalla on varmaan ihana asua, mutta niin täälläkin; astut pari metriä pihalta, niin jo juoksee kaverit vastaa.

missä kohtaa väitin, että en haluaisi viettää lapseni kanssa aikaa vaan lykkäisin hänet päiväkotiin ja harrastuksiin, että itse saa olla rauhassa? Teen lyhennettyä työpäivää, lapsi käy kerran viikossa harrastamassa. Ja kun sekä pk että harrastukset ovat lähellä, ei meillä mene aikaa siihen autossa istumiseen vaan voimme tehdä jotain muuta tai vaikkapa mennä pyörillä harrastukseen. En mielestäni myöskään kirjoittanut, etten tietäisi missä lapseni menee? Tai että lapseni olisi jatkuvasti muiden valvottavana? Säännöt ovat kaikille naapuruston lapsille selvät (ilmoitetaan kenen pihalle mennään ja myös se, jos pihaa vaihdetaan, toisten luo leikkimään mentäessä sanotaan kaverin vanhemmille, monelta pitää tulla kotiin kun eivät itse osaa kunnolla kelloa jne.) eli ei täällä muksut luuhaa pitkin pihoja ilman valvontaa. Me kaikki vanhemmat tunnemme toisemme hyvin ja luotamme toisiimme - samoin lapset tuntevat kaikkien vanhemmat. Jokaisen lapsen allergiat yms. jutut on myös kaikilla tiedossa (esim. jos joku ei saa laittaa päätä veden alle koska putket korvissa yms.) Lapset myös leikkivät pihoilla vuoron perään - esim. meillä oli eilen neljä muksua meidän pihassa uimassa ja tasan tarkkaan valvoin lapsia sen koko iltapäivän. Tänään sitten olivat vuorostaan toisen kaverin pihassa ja kaikki vanhemmat tietävät, missä muksut ovat. Ja juu, voisinhan minäkin lutrata tuolla lastenaltaassa tyttöni kanssa tai pomppia tuntitolkulla trampalla (molempia olen kyllä välillä tehnyt, koska muksuista se hauskaa kun aikuinenkin välillä hassuttelee), mutta jostain kumman syystä lapseni leikkii mieluummin toisten lasten kanssa... Ja tosiaan leikkivät, eivätkä ole toisten tavaroita rikkomassa - täällä päin ei lapsilla ole tapana moista tehdä. Niin ja lapsi kyllä käy mummon kanssa tuolla serkkulassa piipahtamassa noin kerran viikossa ja on todella odotettu vieras - leikkikavereita kun siellä ei ole. Minusta on kuitenkin mukavaa, että tytölläni on myös muita kavereita. -ap

Täällä pyörii noin 50 lasta (uudehko omakotialue) enkä todellakaan tiedä perheiden asioita, lasten allergioita, putkia korvissa jne.

Onko teillä laadittu joku lista, mistä voi tarkistaa, onko tämä se Leevi, joka ei saa syödä suklaata vai se Leevi, jolla on pähkinäallergia?

Eikä minulla käy edes mielessä valvoa lapsia, jotka ovat meidän pihassa niin, että asiasta ei ole erikseen sovittu. Katson omien lasteni perään ja naapuri saa valvoa 4v ikäistään, jos tämä menee tielle (ja joskus meneekin, mutta koska minulta ei ole pyydetty hoitoapua, en tee asialle mitään, meiltä kun ei kaikista huoneista näe pihalle).

saa mut taas entistä vakuuttuneemmaksi siitä että teimme oikean ratkaisun muuttaessamme hieman"sivummalle".En todellakaan halua vahtia kenenkään lapsia töitteni jälkeen.kavereita näkee tarpeeksi hoitopaikassa,illat voidaan rauhoittua kotona,ilman jatkuvaa kakaralaumaa.Vanhemmat eivät jaksa olla lastensa kanssa ja ne on niiiin mukava työntää sinne naapuriin...