Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies aina töissä, minä lasten kanssa, kyllästynyt, mutta en
11.06.2011 |
uskalla erotakaan, koska en tiedä pärjäisinkö yksin lasten kanssa.
Meillä on neljä lasta ja nämä viime vuodet on mennyt niin, että mies on aamusta iltaan töissä, käy kotona vaan nukkumassa ja minä hoidan lapset. Käyn myös töissä (pätkätöitä) ja haen koko ajan vakituista työpaikkaa, mutta ne vaan on kiven alla.
Käytännössä olen yksinhuoltaja, vaikka asummekin yhdessä mieheni kanssa. Emme tee enää perheenä juuri mitään, aina minä ja lapset teemme jotain ja isä on töissä. Jos häntä pyytää niin välillä lupaa tulla, mutta yleensä ilmottaa (aina ei edes ilmoita), että ei ehdikään ja lapset pettyvät ja taas asiasta keskustellaan ja mies lupaa parantaa tapansa, mutta mitään ei tapahdu. En oikeastaan tiedä, rakastanko edes enää miestäni. Toisaalta tuntuu, että ollaan ns. kasvettu erilleen, vaikken kyllä toisaalta tuohonkaan usko. Voihan se olla, että tunteeni ovat vain taka-alalla tai jotain, koska en ikinä näe miestäni eikä meillä ole kahdenkeskistä aikaakaan. Lapset saatais kyllä hoitoon, mutta mies tuntuu nykyään olevan naimisissa työnsä kanssa.
Mieheni on yrittäjä ja tiedän, että tiettynä vuodenaikana hän on poissa lähes ympäri vuorokauden, mutta aiemmin hän on tehnyt muullon lyhyempää päivää ja ollut vapaallakin aina kun on pystynyt. Olen epäillyt toista naistakin, mutta sen mies kieltää (noh, kukas sen myöntäisi) ja sanoo myös, ettei halua erota. Minä vaan olen niin totaalisen kyllästynyt tähän elämään yksinhuoltajana parisuhteessa ja noihin miehen tyhjiin lupauksiin.
Eipä tämä tänne kirjoittaminen varmasti paljonkaan auta, miehen kanssa tästä olisi keskusteltava. Eniten vaan mietityttää/pelottaa, että pärjäisinkö taloudellisesti ja muutenkin, jos oikeasti olisin lasten kanssa yksin. Nytkin kyllä pyöritän arjen ja ostan ruoat, mutta mies maksaa asumisen tällä hetkellä.
Toisaalta saattaisin olla vielä halukas yrittämään pelastamaan liittomme, mutta mies on minusta tehnyt aika selväksi, ettei hän laita tikkua ristiin, jotta arkemme muuttuisi ja hän olisi taas enemmän kotona.
Kommentit (33)
4 lapsen asuttaminen, vuokralla tai omassa asunnossa tuskin on ihan pieni raha.
Mies ei tietenkään maksa työnteollaan mitään, eihän?
Nainen tekee kaiken tuottavan työn, joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista elämää soisi kellekään. Ei se mitään tavallista arkea ole, ettei toista näe koskaan, eikä hänen kanssaan vietä vapaa-aikaa. Mikä parisuhde se sellainen on. Ja mikä isä ei välitä lapsistaan sen vertaa, että järjestäisi aikaa heille?? Ei ne lapset aikuisena muistele, että voi voi kun en saanut aina uutta pleikkaripeliä kun halusin, vaan sitä, että voi voi kun isä ei koskaan ollut kotona.
Ainakin minä mieluummin tingin elintasosta kuin menen tuollaiseen mukaan. Vai onko miehen tulot niin huonot, että hänen on aivan oikeasti pakko olla töissä noin paljon, että saatte laskut maksettua? Voisko niistä menoista kuitenkin vähän tinkiä?
hanki
- siivooja
- lastenhoitoapua
- kylpylälomia koko perheelle
- kanarian matka joka joulu 2 vk lapsiperkilla
t. myös yrittäjän vaimona jo 15 v ollut
kun mies teki tietyn ajan töitä aamusta iltaan (tuo aika on n. 2kk vuodesta) ja sitten muulloin teki lyhyttä päivää ja piti myös niitä vapaita aina kun mahdollista, tuo oli ihanaa aikaa ja sitä kaipaan. Tai en ehkä sitä lasten yöheräilyä ja valvomista, mutta sitä, että oltiin oikea pariskunta/perhe, mitä nyt ei todellakaan olla.
Laskut saatiin aiemmin maksettua hyvin eikä ollut tiukkaa sillon ja nyt rahaa on säästössäkin jo paljon. Eli mieheni ei taloudelliselta kannalta tarvitsis tehdä pitkää päivää. Ja kuten kirjoitinkin niin tästä on keskusteltu, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Tällaistakaan en enää jaksa.
ap
tuollaista elämää soisi kellekään. Ei se mitään tavallista arkea ole, ettei toista näe koskaan, eikä hänen kanssaan vietä vapaa-aikaa. Mikä parisuhde se sellainen on. Ja mikä isä ei välitä lapsistaan sen vertaa, että järjestäisi aikaa heille?? Ei ne lapset aikuisena muistele, että voi voi kun en saanut aina uutta pleikkaripeliä kun halusin, vaan sitä, että voi voi kun isä ei koskaan ollut kotona.
Ainakin minä mieluummin tingin elintasosta kuin menen tuollaiseen mukaan. Vai onko miehen tulot niin huonot, että hänen on aivan oikeasti pakko olla töissä noin paljon, että saatte laskut maksettua? Voisko niistä menoista kuitenkin vähän tinkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitoavulle ei ole tarvetta, koska sukulaiset ja lasten kummit ottavat lapsia mielellään välillä yökylään ja vievät huvipuistoihin jne.
Kylpylässäkin ja muilla lomilla on käyty, mutta ollaan oltu siellä nyt viime vuosina vain lasten kanssa ja mies on ollut töissä. Aiemmin lomailtiin koko perheenä, mutta miehelle työ vaan menee kaiken edelle.
Ei oikeen kiinnosta elää avioliitossa, jossa ei ole juuri mitään läheisyyttä kun ei pahemmin nähdäkään, eikä ole sitä toista aikuista, jonka kanssa keskustella asioista vaan lähes kaiken joudun itse päättämään jne. Tällaiseksi en kuvitellut meidän liittoamme enkä enää jaksa jatkaa, liekö lapsillekaan hyväksi kasvaa tällaisessa ympäristössä.
ap
hanki
- siivooja
- lastenhoitoapua
- kylpylälomia koko perheelle
- kanarian matka joka joulu 2 vk lapsiperkillat. myös yrittäjän vaimona jo 15 v ollut
Hanki miehen rahoilla lapsenvahti ja hommaa rakastaja. Saat edes jotain vastinetta kotiorjuudellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samanlaista. Mies käy pitkää työmatkaa 100km ja lisäksi tekee pitkää päivää. Monesti tulee vasta 20-21 kotiin. Vie kyllä lapset aamulla päiväkotiin. Mutta kyllä meillä on täysin kuihtunut liitto ja eroa mietin. Olen lisäksi masentunut joten ei ole kivaa. Mietin miten jaksan lasten kanssa itsekseen mutta olisi ihana jos olisi mahdollisuus mieheen joka olisi perheenkin kanssa ja jolle lapset tärkeitä.
Katselenkin muita miehiä mikä ei kivaa. Miehellä ei ole edes ollut lomia moneen vuoteen. Eli ainut aika yhdessä on vk-loppuisin ja silloinkin mies nukkuu pitkään. =(
Mutta toisaalta asumme omakotitalossa ja lapsilla paljon kaverita ja ihana alue. Jos eroan niin menetän kaiken tämän ja joudun vuokralle huonommalle alueelle. Lisäksi eihän se ole selvää että saisi joskus paremman miehen. JOten pitää asennoitua siihen että voi olla lopun elämääkin yksin lastenkanssa. Yksinhuoltajalla ei myöskään ole helppoa. Tosin ei se tähän elämään paljoa eroa enään.
joten sikälihän asiat on tosi hyvin.
Miksi miehesi tekee niin paljon töitä? Voisiko hän palkata firmaansa jonkun? Miksi miehesi ei halua viettää aikaa kanssasi?
Olette etääntyneet toisistanne, mutta niin käy helposti pikkulapsiperheessä. Eikö miehesi halua lähteä kahdestaan kanssasi edes yhden yön reissuun?
Meillä on suhde vielä toistaiseksi ihan hyvällä tolalla, mutta meillä ei ole hoitoapua eikä päästä koskaan kahdestaan minnekään. Iltaisin sentään nähdään, sillä tehdään molemmat 8-16 työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitin, etten tiedä pärjäänkö mm. taloudellisesti, jos muutan lasten kanssa yksin. Tällaista elämääkään en kyllä enää jaksa.
ap
4 lapsen asuttaminen, vuokralla tai omassa asunnossa tuskin on ihan pieni raha.
Mies ei tietenkään maksa työnteollaan mitään, eihän?
Nainen tekee kaiken tuottavan työn, joopa joo.
Mieheltä saat varmaan elarit ainakin sen minimin. Voit laskea mitä tekee+lapsilisät. Niin ja sitten mahdollinen palkka. Vuokra vie rahaa samoin tarhamaksut ja ruoka. Siinä pakolliset ja jos tarvitset autoa. Oletko sitoutunut siihen että haluat asua yksin ilman apua? Vai haluatko vaan etsiä uuden miehen ja parisuhteen? Ne ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan takia kun ei tarvitsisi tehdä, perustelee yleensä tuota, että on aina töissä sillä, että meillä olisi sitten rahaa kustantaa lasten opiskelut ym, vaikka tuo on aika heppoinen syy, koska rahaa on nyt jo säästössä paljon ja sitä jäisi säästöön joka kuukausi, vaikka mies tekisi lyhyempää päivää ja pitäisi vapaita ja sen pari kk olisi sitten töissä aamusta iltaan.
Miehelläni on jo yksi työntekijä firmassaan ja toinenkin olisi luultavasti varaa palkata, sillon mies voisi ainakin itse olla enemmän kotona.
Tiedän mieheni isän olleen samanlainen tai ainakin samantapainen ns. työnarkomaani, jollaiselta miehenikin nyt vaikuttaa. Haluaisin kuitenkin jollain lailla saada entisen mieheni takaisin, joka osasi tehdä töitä kohtuudella ja aikaa riitti perheellekin.
ap
joten sikälihän asiat on tosi hyvin.
Miksi miehesi tekee niin paljon töitä? Voisiko hän palkata firmaansa jonkun? Miksi miehesi ei halua viettää aikaa kanssasi?
Olette etääntyneet toisistanne, mutta niin käy helposti pikkulapsiperheessä. Eikö miehesi halua lähteä kahdestaan kanssasi edes yhden yön reissuun?
Meillä on suhde vielä toistaiseksi ihan hyvällä tolalla, mutta meillä ei ole hoitoapua eikä päästä koskaan kahdestaan minnekään. Iltaisin sentään nähdään, sillä tehdään molemmat 8-16 työpäivää.
ja lopun sitten työttömänä. Joskus kyllä on ollut muutaman kuukauden sijaisuuksia niin sitten on saanut täyden palkan.
Tiedän, että vuokra, pk-maksut ja ruoka vie rahaa ja autoa tarvitsen ainakin talvella, kesällä en välttämättä.
Kyllä minä olen ajatellut olla ihan yksin enkä ainakaan lähitulevaisuudessa aio uutta miestä ottaa. Jos nyt päädymme eroon niin tuskin pääsen hetkessä jaloilleni erosta eikä todellakaan kiinnosta ottaa uutta miestä.
ap
Mieheltä saat varmaan elarit ainakin sen minimin. Voit laskea mitä tekee+lapsilisät. Niin ja sitten mahdollinen palkka. Vuokra vie rahaa samoin tarhamaksut ja ruoka. Siinä pakolliset ja jos tarvitset autoa. Oletko sitoutunut siihen että haluat asua yksin ilman apua? Vai haluatko vaan etsiä uuden miehen ja parisuhteen? Ne ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoppa miehellesi että kysytään yrittäjien liitosta sulle apua tuohon yrittämiseen kun jotain varmaan pielessä kun aikasi ei riitä. teetköhän jotain asiaa niin väärin/hitaasti/ammattitaidottomasti ettei aikasi riitä perheelle?
Ja töissä 6-7 päivää viikossa. Paskaa on olla yrittäjän vaimo, en voi muuta sanoa.
jonka miehet on hyvin tuntuneet sisäistävän: Mulle kaikki ja muille ei mitään. Eli että se oma perse on tärkein, velvoitteet perhettä/jälkikasvua kohtaan ei vaan nykyajan miehiä kiinnosta. Niitä kiinnostaa vaan se heidän oma perse ja se mitä heitä kiinnostaa tehdä. Ja jos se ei vaimolle sovi, niin aina löytyy nuoria tyttösiä jotka jakaa perää ilman velvoitteita....
Jos näet asian positiivisesti, voit ajatella vaikka niin, että elät jo nyt käytännössä yksinhuoltajan arkea, jossa tosin miehesi kustantaa elämisen eikä sinun tarvitse huolentia toimeentulosta eikä asuinpaikasta. Koska mies on koko ajan töissä, voit huoletta hankkia rakastajan jos tarvitset läheisyyttä. Yksinhuoltajana ilman miestä sinulla ei ole puolisoa jakamassa arkea, kuten ei ole nytkään. On siis epäloogista erota; eron jälkeen tilanne on aivan sama kuin nyt (= olet yksin lasten kanssa), paitsi että joudut ottamaan vastuun myös taloudellisesta puolesta perhe-elämässä. Kannattaa myös ottaa huomioon, ettei neljän lapsen äiti välttämättä ole kovin haluttu kohde aikuisten sinkkumarkkinoilla. Joutuisit siis olemaan yksin lastesi kanssa, kuten olet nytkin.
Negatiivista ajattelua sinulle ei tarvitse kuvailla koska ajattelet negatiivisesti ihan itsestäsi. Olet yksin lasten kanssa, mies ei osallistu - mikä näistä asioista muuttuisi jos eroaisit? ei mikään.
Sinuna yrittäisin tehdä vallitsevan tilanteen niin mukavaksi ja kivaksi kuin mahdollista. Erolla hankkisit vaan lisää vastuuta ja velvollisuuksia itsellesi. Ilmeisesti toivot kuitenkin juuri noiden velvollisuuksien jakamista toisen aikuisen kanssa. Tämä toive ei eroamalla toteudu, ellet sitten heti löydä miestä, joka on valmis ottamaan koko "paketin" eli sinut ja lapset ja jakamaan arjen kanssasi.
Mutta kysymys. Miten ottaa rakastaja? Mihin laittaa lapset siksi aikaa?
siis en ole ap
Alue: Aihe vapaa
onko sulle arkea se, että hoidat kaiken ja ukko käy kotona nukkumassa, vaihtamassa kalsarit ja syömässä valmista ruokaa? Jos on, niin olen pahoillani sun puolesta.
Sori ap, kurja tilanne. En oikein ittekään tiedä mitä tuossa tekisin. Varmaan kertoisin miehelle, mitkä mietteet on ja pyytäisin häntä kommentoimaan. Että onko haluja ja tehdä asialle jotain, vai antaako olla ja erota. Kurjaa =(