Elokuulaiset Sunnuntai iltapäivään...
En löytäny pinoa joten aloitin uuden.
Janina nukkuu taas päikkäreitä ulkona tyytyväisenä. Koko kulunut viikko meni päikkäreiden kanssa taistellessa kun neiti ei millään nukkunut ulkona...
Veikkaan että vaikka luulin pukeneeni hälle tarpeeksi vaatetta, se ei riittänyt, sillä eilen oli lämpimämpi keli ja puin enemmän vaatetta kuin viikolla ja neiti nukkui tyytyväisenä monta tuntia...tänään sama juttu!
On aika vaikeeta arvailla kuinka paljon sitä vaatetta vauvalle pukee ettei tuu liian kuuma tai kylmä kun noi säät vaihtelee koko ajan...
Yöt menee edelleen mukavasti ja neiti kasvaa kovaa vauhtia. Haikeana katson pienimpiä vaatteita jotka alkaa olemaan jo liian pieniä.
Todellisuudessa onhan tuo vauvakin vieä " pieni" ,ainakin muiden mielestä, mutta omasta mielestä jo aikamoinen pötkäle...kehitys kun menee niin kauheeta vauhtia.
Mulle on alkanut tulla välillä sellainen olo että olen kotona ainakin 25 tuntia vuorokaudessa, hoidan koko ajan vaan lapsia ja omaa aikaa ei tunnu olevan enää ollenkaan!!!
Eilen luulin saavani hetken " oma rauhaa " kun menin isompien tyttöjen kanssa synttärikutsuille ja jätin vauvan isin hoivaan, itse luulin saavani istua kahvipöydässä ja jutella muiden aikuisten kanssa omia juttuja...ja pah, esikoinen oli koko reissun ajan todella hankala ja kiukkuinen ja marisi ja kitisi, kaatui rappusissa kun ei uskonut ettei niissä leikitä yms...se siitä mukavasta hetkestä kahvipöydässä...
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Toki vauva ja lapset on ihania ja rakkaita jne mutta välillä haluaisin aikaa vain itselleni!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Elokuunvauva ja tytöt
Kommentit (4)
Päätettiin sitten eilen lähteä tämän vierastavan ukkelin kanssa isomummulaan jossa hän ei ole koskaan käynyt. Tytöt olivat innoissaan ( mummula on maalla ja siellä on lehmiä ja kanoja ja kaksi possua...). No siinä sitten matkaan kun poikasella päiväunia-aika. Matka meni hyvin ja poika nukkui mummulassa vielä hetken. Ja heräsi. Ja sitten alkoikin äidin kantaminen.... Itki lähes koko ajan jos kuulikin isomummun äänen... Tunti meni enenkuin sain pojan rauhoitettua. Ilmeisesti sitten vasta huomasi ettei tämä nyt niin paha paikka ollutkaan. Mummu olisi mielellään ottanut syliin mutta siinä jouduin sitten hieman toppuuttelemaan. Poika kyllä hymyili vienosti kun mummo hänelle jutteli. Oli silloin minun sylissä. Aika rankkaa sanoisin. Mutta nyt olen päättänyt että kaksi kertaa viikossa käydään noissa lähimummoloissa että edes niihin tottuis! Elokuuvauvan ehdottama kirjajuttu on ihan ehdoton koska nyt ei näille lähimummoille enää heti huudeta mutta syliin ei vieläkään mennä...
Viime yö meni siinä hieman levottomasti tuon matkankin takia mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin niin eka hammas pukkaa tuohon alas. Mahtaakohan tulla kauan? Kuolaa on ja nyrkki koko ajan suussa.
Maito ei millään pysy tuolla sisäpuolella vaan suurin osa oksennetaan ulos tai sitten syödään toisen kerran... Labratulokset mahdollisesta allergiasta tulee sitten keskiviikon tietämissä.
Nyt menen laittamaan pyykit narulle ja syön sen jälkeen suklaata =)
Hyväää alkavaa viikkoa kaikille!
vaikka aika tynkä pino tänään =)
Mulla kans oma aika olis haaveissa. Nää viikonloput on lähes aina vähän koettelemus. Koko ajan pitää olla vääntämässä ruokaa ja tänään meni kolme tuntia yhden aterian tekemiseen, vaikka oli suht tavallista ruokaa. Ennin hereillä ollessa aika menee lähinnä tissitys ja vaipanvaihtosession jälkeen kantaessa kitisevää tyttöä kunnes väsähtää ja menee tutin kanssa nukkumaan. Menis jo tuo yskä/nuha ohi!
MKE77: toivottavasti selviää pian oksentelun syy ja saa avun siihen. On aina tosi kurja olla huolissaan lapsen puolesta.
Isommat lapset riehuu vielä ulkona pimeässä, vähän halloween-meininkiä etukäteen. Ihanaa kun on hiljaista. Kohta se huuto taas alkaa kun sisälle tulevat. Ite oon niin väsynyt, että ahdistaa jos on vähänkin enemmän ääntä.
No, huomenna taas koulua ja kotonakin silloin rauhallisempaa. Siihen asti heissan!
Kukka ja Enni 2,5 kk
Tulinpa pikaisesti piipahtamaan koneella minäkin.
Oltiin tänään vauvan kanssa suosikkibändini keikalla....en kerro kenen=) Hienosti meni. Kolmevuotiaani jätin kotiin, kun epäilin, että se ei ehkä sittenkään jaksaisi olla paikallaan, vaikka aikaisemmin onkin jaksanut. Nyt on selkeästi tullut uhmaa ja isojen siskojen kiusaamista. Mä en osaa enää haikailla oman ajan perään, kun olen niin tottunut tähän pyöritykseen. Olen tyytyväinen, kun iltaisin voin todeta, että olen saanut tehdyksi kaiken sen, jonka olin aamulla suunnitellut.
Painoa tosin haluaisin saada pudotetuksi,mutta tällä mässäämisellä se on kyllä haave. Eipä tässä nyt taas muuta, täytyy luovuttaa kone isojen tyttöjen käyttöön.
-Lintunen ja pikkutiput=)
Enpä ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittelemaan, mutta olen käynyt lukemassa teidän toisten juttuja.
Tuntuu, että päivät jotenkin hurahtaa vaan ohi ja silti ei ole välttämättä saanut juuri mitän aikaseksi. (Tai siltä se tuntuu. Kuitenkin on pessyt pyykkiä, laittanut ruokaa, ulkoillut, käynyt kaupassa yms.)
Mustakin tuntuu, että omaa aikaa ei todellakaan ole yhtään.
Aina on jompikumpi lapsista mukana ja yleensä molemmat.
Lisäksi tuo esikoisen uhma-vaihe ottaa todella välillä hermoilleja tuntuu, että vauvakin on paljon helpompi tapaus nykyään.
On varmasti, kuin suoraan jostain piilokamerasta, kun olen poikien kanssa yksin esim. kaupassa ja isompi saakin kauhean raivarin...!
Siinä sitten vauvan, ostosten ja kirkuvan koltiaisen kanssa yrittää selvitä autoon...! Huh, huh.=((
Nyt eksyin aiheesta, mutta tämmöstä tää on.
Päivän hiljainen hetki on silloin, kun kaikki ukot on nukkumassa ja ite jään vielä valvomaan.
JA NAUTIN HILJAISUUDESTA JA YKSIN OLOSTA!
Olen joskus kateellinen miehelle, joka lähtee töihin ja on siellä muiden asioiden keskellä.
Itellekin voisi yksi työpäivä kesken kaiken tehdä hyvää.
Pääsisi irti kotoa hetkeksi.
Ja toisaalta olen niin onnellinen, kun saan olla nyt kotona, etten vaihtaisi sitä mihinkään.
Sori tää vuodatus taas, mutta tekipä hyvää.
Meidän sälli sai jo tiistaina 3kk rokotteen, mutta siitä ei ollut moksiskaan, eikä tullut mitään vaivoja.
Kasvanutkin oli ihan mukavasti ja äidinmaito riittää hyvin.
Aattelin kuitenkin ehkä jo kuukauden päästä kokeilla, miten suhtautuu soseisiin.
Jos ei maistu, niin kokeillaan suosiolla myöhemmin uudelleen.
Ilmavaivat tuntuu olevan taakse jäänyttä =)) ja muutenkin poika on oikea aurinkoinen ja hyvin seurallinen.
Lattialla viihdytään jo mukavia aikoja ja kyljelleen käännytään jatkuvasti.
Nyrkit on jatkuvasti suussa ja kuolaa tuntuu tulevan jonkin verran.
Jokohan meinaa tulla hampaita?
Nyt kuuluu kutsu, pitää mennä.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
-Sylvester- ja pojat