Lue keskustelun säännöt.
Kokemukseni synnyttää Jorvissa
10.06.2011 |
Synnytys meni nopeasti. Ja kivut olivat todella valtaisat. Mutta parempaa hoitoa en olisi voinut saada! Puudutus pilkahti mielessä, mutta kätilön tuella jaksoin ilman , mistä olen nyt jälkeenpäin iloinen ja ylpeäkin : )
Imetykseen kannustettiin, täysimetyksellä ollaan pärjätty.
Kaikinpuolin onnellinen ja iloinen äiti
Kommentit (5)
epiduraalin avulla. Ei valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin kätilöä ei paljoa näkynyt paikalla, imetykseen ei kannustettu oikeastaan ollenkaan,
plussaa oli se, että pian pääsi kotiin.
mun kokemukset päinvastaiset.
esikoisen kun sain 12 vuotta sitten,mulle ei neuvottu missä on suihkut vaatteista puhumattakaan.verisissä kamppeissa ilman tohveleita ramppasin katsomaan esikoista kun joutui tehohoitoon. :(
itse jouduin selvittämään kaiken. no mut oli lykätty opiskelijalle,kuka ei sitten hoitanut hommiaan,mutta missä oli opiskelijan ohjaaja?!
ikävä kokemus ensisynnyttäjälle.
eikä toinen synnytys ollut sen parempi.
itsellä kahdeksan vuotta sitten aivan painajaismainen kokemus Jorvista. Minuun ja mieheeni suhtauduttiin todella tylysti. Lapsi reilusti yliaikainen ( 40+17 syntyessään). Kerroin yliaikakontrollissa ja synnytyssalissa vauvan olevan erittäin liikkuvaista sorttia ja siksi pelkäsin napanuoran olevan "solmussa", minulle naurettiin, ettei olisi mahtunut enää pitkään aikaan liikkumaan. Ja kuinka ollakaan napanuora oli käden ympäri, kaulan ympäri, koko lapsen ympäri, sydänäänet hävisivät pariin kertaan yms. En ole missään koskaan törmännyt niin esineellistävään kohteluun kuin Jorvin synnytyssalissa. Kaikki mieheni tai minun sanomiset ja kysymiset tuomittiin nuorten ihmisten ( 22 v.) tietämättömyytenä. Emme varmasti kaikkea tienneetkään, mutta ei se oikeuta moiseen asenteeseen, sitähän varten heiltä asioita kysyimme, että sitten tietäisimme. Mieheni ei saanut pestä vauvaa, eikä leikata napanuoraa, eikä hänelle kerrottu syytä. Jos painoin nappia kun supistukset kävivät mielestäni liian tuskaisiksi, tuli kätilö erittäin ärtyneenä toteamaan, ettei vielä voi sattua niin kovaa. Seurauksena sellainen synnytyskammo, että sitä on nyt selvitelty pidemmän aikaa ja vasta noin kaksi vuotta sitten aloin uskoa, että voisin vielä joskus synnyttää. Tällä hetkellä toiveissa pikkusisar esikoiselle, mutta Jorviin en enää ikuna potilaana astu.
Parempaa onnea muille Jorvissa synnyttäville!
mullakin hyvät kokemukset. Edellisiin Lohjalla ja Kätilöopistolla liittyi sekä hyviä että huonoja puolia. 2 synnytystä Jorvissa ja eipä juuri huonoja puolia. Tyytyväisin juuri Jorviin.