VINKKEJÄ KAIVATAAN: 1½ vuotiaan yöshow klo 3-5 :(

Suppoa voisi kokeilla. Jos tepsii, kyse on kipuilusta.

Meillä on prikulleen sama tilanne, enkä ole löytänyt vielä mitään keinoja. Meillä ei ole varmaankaan kivuista. Olen miettinyt, että olisiko jotain " henkistä" probleemaa. Meillä on juuri opittu kävelemään, että olisiko se sitten se mikä on niin jännittävää, että pitää kaikki yöt meuhkata. Totta myöskin se, että ei ole itse ihan rakentavimmillaan yön pikkutunneilla ja olo aika voimaton. huh.



Siis nostan jos jollain olisi vinkkivitosia tarjota, :)



hipsu

Meidän tyttö 1v10kk siirtyi reilu viikko sitten nukkumaan pinnasängystä lastensänkyyn (joskus nukkui myös vanhempien keskellä), ja ensimmäiset 4-5 yötä meni aika lailla kuvailemallasi tavalla. Sitkeästi kuitenkin pidin tytön omassa sängyssään (kipitti kyllä välillä meidän sänkyyn, mutta mitään sanomatta vein takaisin). Jos (okei, KUN!) itki, kiljui, heitteli unilelujaan ja potki, niin istuin vieressä ihan hiljaa, ja laitoin takaisin makuuasentoon. Välillä tungin itseni tytön viereen (ei muuten ollut helppoa; sänky on 140 cm pitkä, itse melkein 170 cm ja erittäin raskaana!) ja halasin, silittelin, kunnes rauhoittui. Sanaakaan en sanonut, enkä ottanut katsekontaktia. Enimmillään meni melkein neljä tuntia tätä yöshowta kuunnellessa. Mutta kas kummaa; viimeiset 3 yötä ovat menneet jo ihan hyvin, tyttö siis on ymmärtänyt että yöllä nukutaan, ja nimenomaan omassa sängyssä, eikä huutaminen muuta tilannetta miksikään. En tiedä miten pysyvä tämä muutos on, vai alkaako yöhuudot vielä uudestaan (toivottavasti ei!), mutta jos alkaa niin aion toimia samoin, vaikka miten väsyttäisi. Sillä laillahan ne lapset oppii. Jos annan tytön nyt tulla meidän sänkyymme, niin hän oppii vain sen että huutamalla saa tahtonsa läpi ja pääsee äidin ja isin viereen nukkumaan. Se taas ei enää käy päinsä, koska vauva syntyy pian, ja silloin tytön on nukuttava omassa huoneessaan.

Onneksi olen kotona niin saan nukkua päiväunet samaan aikaan tytön kanssa, jos olisin töissä niin tuskin jaksaisin odotella tuntikausia lapsen rauhoittumista keskellä yötä.

kai siihen että oli potkinnut peitot pois ja tuli kylmä(tyttö).

mutta itse huomasin jossain vaiheessa, että jos tyttö (nyt 2v3kk) heräili yöllä huutamaan, paras tapa saada nukahtamaan uudestaan oli ottaa hetkeksi pois sängystä syliin rauhoittumaan, ja sitten takaisin omaan pinnasänkyyn.

Aiemmin oli nukahtanut parhaiten äidin ja isän väliin tuollaisessa tilanteessa, mutta kun muutamana yönä neiti vaan rupesi hölpöttämään ja pyörimään siinä välissä, meni hermot ja laitoin takas omaan sänkyyn..Ja kas, nukahtikin sitten sinne hyvin.

Kerran tyttö heräsi ja rupesi itkemään.Otin viereen kun ajattelin että siihen tietysti rauhoittuu parhaiten..meni melkein ihan hysteeriseksi, ennenkuin tyhmä äiti tajusi laittaa takaisin omaan sänkyyn, ja tyttö nukahti kuin nappia olisi painanut! Olin vaan itse niin takertunut vanhoihin, ennen toimineisiin tapoihin :) Silloin tyttö ilmeisesti jatkoi huutamista vain siksi että oli väsynyt, halusi takaisin nukkumaan ja piti äidin käytöstä ihan outona...

Meillä piti kuitenkin ensin päästä hetkeksi syliin, mutta sen jälkeen takaisin omaan sänkyyn, ei viereen.

että meillä " yöshow" alkaa nykyään jo klo 22.



Meillä tilanne on se, että 1,5 vuotiasta poikaa on aina nukutettu syliin ja siitä sitten siirretty omaan sänkyyn. Hyvä nukkuja ei ole ollut koskaan, mutta kuitenkin jo jonkin aikaan yöt menivät paremmin. Joskus poika nukkui jopa heräämättä koko yön klo 5-6 asti. tällöin hänet on haettu meidän sänkyyn unia jatkamaan. Muutama kuukausi sitten poika alkoi pikkuhiljaa heräämään aiemmin ja aiemmin. Ensin klo 4, sitten klo 2, 24 jne. Perinteinen syliin ottaminen ja nukuttaminen uudelleen ei onnistu. Poika on " täysin valveilla" ja osoittaa vaativasti sormella kohti meidän makuuhuonetta. Sinne on päästävä! Jos äiti tai isä yrittää harata vastaan alkaa armoton, hysteerinen huuto ja rimpuilu. Ollaan yritetty päättäväisesti vain nukuttaa poikaa uudelleen syliin, mutta poika nukkuu sellaista koiranunta, että pienimmästäkin liikkestä havahtuu uudelleen hereille.



Koska molemmat olemme työelämässä, emme ole jaksaneet yökausia taistella asian kanssa vaan olemme antaneet pojalle periksi. Nykyään hän herään ensimmäisen kerran noin klo 22 ja tulee silloin meidän keskelle nukkumaan. Siihen päästyään useinmiten nukahtaa välittömästi, eli tuskin meillä on kysymys allergiasta, tai muusta sairaudesta. Silloin kun poika on kipeä on meno sitten aivan toista luokkaa.... Sekin on koettu muutaman kerran!



En tiedä miten tästä tilanteesta päästää eroon. Jonkinlaista " unikoulua" pitäisi varmaan pitää, jahka on töistä vapaata molemmilla. Auttaisikohan lapsen kasvamien? Jotenkin musta tuntuu, että ainakin meillä poika hakee läheisyyttä ja turvaa. Äidin ja isän keskelle päästyään saataa monta kertaa unissaan kokeilla, että ihmiset ovat kummallakin puolella. Toisinaan jopa nukkuu niin, että toinen käsi äidin, toinen isän päällä. JOspa tämäkin oikku olisi vaan joku ikään liittyvä kehitysvaihe...



Minäkin otan ideoita riemulla vastaan. Noista edellisten kirjoittajien vastauksista ei meillä taideta hyötyä.

Ollut koko ikänsä ns. vaativa lapsi. Pienempänä joutui nukuttamaan syliin. Välillä oli jo helppo kausi ja nukkui heräilemättä läpi yön, mutta elokuussa aloitti päiväkodissa ja sen jälkeen on taas heräilty useita kertoja yössä. Ei ensinnäkään suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä. Nukutetaankin edelleen syliin maitopullolle (hyi meitä!). Ensimmäisen kerran herää huutamaan tunti-pari nukahtamisesta. Silloin näkee jotain unta ja saattaa vielä nukahtaa uudelleen rauhoitteluun. Toinen herätys on klo 01 ja 02 välillä. Nousee sängystä ja vaatii maitopulloa (kuinkas ollakaan). Joskus nukkuu siitä aamuseitsemään, mutta tavallisempaa on herätä vielä kerran klo 04-05. Ja taas juodaan maitoa! Mikään muu ei rauhoita ja meidän neidin huutoahan ei kukaan kuuntele. Arvatkaa, onko aamulla MÄRKÄ vaippa kaiken tuon maidonlitkimisen jälkeen.



Olen aika pessimistinen unikoulujen ym. poppaskonstien suhteen. Neidillä on niin luja tahto, ettei tähän taida auttaa kuin aika. Tuttipullosta olis kyllä ihana päästä jo eroon.



Sympatiaa kaikille vastaavassa tilanteessa oleville!

kun yöllä alkaa se tuttu kolina sängystä ja jätkä kiihtyy nollasta sataan puolessa sekunnissa. Kirkuu aivan hulluna ja nytkin isi on aamuvuorossa joten ei paljon viittis kuunnella. Viime yönä annoin maitoa ja sitten panadolia kun arvelin että josko ne poskihampaat tekee niin kipeetä. Poju on 1 vuotta ja 3 kk.Sylliin nukuttaminen ei auta kun herää heti kun sänkyyn laittaa, enkä oikeen enää jaksas hyppiä pitkin öitä yhtä hyssyttelemässä kun kohta on toinenkin joka vaatii kaiken huomion ja isomman pitäs jo osata olla yöt hiljaa.-.........aaaaaaargh.



Siis mitä ihmettä nää kauhukohtaukset oikeen on? Onko se normaalia? Viime yönä jatkui sitten tunnin välein mutta ei kestänyt kuin 15min ja sitten hiljasta tunti ja sitten taas 3min karjuntaa ja taas hiljasta ja loppuja en enää muista kun olen niin sekasin.

AUTTAKAA jos joku jonkun keinon keksii.

Muuten onkin nukkunut jo ihan mukavasti pari kuukautta ilman mitää suurempia hillumisia omassa sängyssään. En edes uskalla ajatella pinnasängyn vaihtoa oikeeseen sänkyyn. Hyppää vielä pää edellä alas tuollasen " kohtauksen" aikana.

Kuinka sängyn vaihto tapahtuu niin ettei lapsi putoa tai karkaile yöllä mamman viereen?Neuvoja?



Huoh mikä vuodatus....

mutta herätessään ei osaa vieläkään jatkaa unia itsekseen. Istuu tai seisoo sängyssään. MIKÄÄN muu ei auta kuin äidin olkapää. Ikävintä on kun ei meinaa aina saada takaisin uudestaan omaan sänkyyn. Kun asettuisi vaikka viereen mutta ei! Joskus, muutamia kertoja viikossa, valvoskelee sitten 1-3 tuntia aamuyöstä. On kyllä kypsää.



Noista kauhukohtauksista tuttu sanoi, että heillä auttoi kun laittaa kirkkaat valot päälle ja lapsi herää kunnolla. Sitten täytyy tietysti nukuttaa uudestaan mutta huudon ja pahan unen sai sillä tavalla poikki.