Töissä on mahtavaa!

Aloitin työt, ja vaikka en mistään vielä mitään tajuakaan, niin kyllä työpäivä lasten kotihoitamisen voittaa.



Työpaikalla on kahvitauko. Silloin on juuri niin hiljaista kuin haluaa. Tai saa keskustella aikuisten kanssa. Työpaikalla on lounastunti. Saa syödä rauhassa, eikä tarvi muusata kenellekään, ei tarvi kuunnella valituksia pahasta ruuasta eikä tarvi syöttää ketään. Eikä siivota lattioita syönnin jälkeen. Ruoka on myös aikuismaista ja sitä voi maustaa miten vain ilman että tarvii vastata kyselyihin. Työpaikalla saa käydä rauhassa vessassa. Kukaan ei huuda oven takana... Ei tarvi vaihtaa vaippoja, pestä pyllyjä, suun ympäryksiä, toisten käsiä jne... On aikaa ajatella omiakin ajatuksia.



Ja mikä parasta, tiskikonetta ei tarvi pyörittää edes joka päivä. Iltasiivouksessa ei tarvi rehkiä, eikä leluja laittaa paikoilleen montaa kertaa päivässä. Koti pysyy mahtavan siistinä.



Eikä tarvi edes kärsiä hyvästä ilmasta, kun ilmastoidusta, ikkunattomasta toimistosta ei näe ulos, eikä tiedä, millainen ilma ulkona on. Iltapäivällä pitää siten tietenkin ajaa saunalla kotiin, mutta sen vielä kestää.



Ei saa nukkua pitkään, mutta olenkin aamuvirkku. Eli työhomma sopii mulle. Joku toinen tietty on ja saa ollakin kotona ja iloita siitä.