Lue keskustelun säännöt.
3v kiusaa pikkuveljeä, mä en enää tiedä mitä tehdä :(
07.06.2011 |
Oli tänään leikkipuistossa hyppinyt pikkuveljen selän päällä :(
Koko ajan on pientä kiusantekoa, tai lähinnä sellaista että molempien mielestä aluksi hauska leikki menee överiksi ja lopuksi pieni saa kipeää.
Joskus sitten sattuu näitä tosi pahoja juttuja kuten selän tai mahan päälle astumista.
Lapselle on jankutettu hyvällä ja pahalla että noin ei saa tehdä. Pikkuveljen selkä voi mennä rikki eikä se pysty enää leikkimään jne. Mutta kun ei mene perille! Jäähy ei auta.
Se olisi niin anteeksiantamatonta jos pienimmälle oikeasti tulisi joku iänikuinen vaiva tämän takia ;(
Mitä mä teen???
Kommentit (22)
En siis tarkoita väkivaltaa tai muuta äärimmäistä mutta jos kerran tilanne on tämä, et voi jättää lapsia hetkeksikään vahtimata ja aina jos 3v satuttaa pientä, selkeä jäähy ja vakava puhuttelu. Lisäksi katkaiset sen kivan leikin heti kun näet että on jo ei-kiva pikkuveljen kanssa. Sun pitää vaan suojella lapsias, myös niiltä isosisaruksilta. Kyllä se jossain vaiheessa menee perille, 3 vuotiaalta voi jo alkaa odottaa empaattisuutta. Itsellä melko villit lapset 1v, 3v ja 5v ja nyt elämme sellaista vaihetta selkäänsä ei juuri voi kääntää, muuten johonkuhun sattuu. Vahdin siis koko ajan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivittäin hyökkäillyt vauvan kimppuun, tai yrittänyt. Monta kertaa päivässä. Mikään ei auta. Naapuri kyllä sanoi, että heillä oli eka vuosi samanlaista ja sitten helpotti, mene ja tiedä miten tässä käy.
älä ainakaan lisäänny enää!!!!! Tiiä mitä piruja tulee!
Mustasukkasia ja huomion kipeitä ovat.Isoveljen mielestähän se pikkusisarus on vieny hänen paikan.Meillä 6-vee kiusaa 4-vuotista ja 4-vuotias 2-vuotiasta niin se vaan menee jos ikäero pieni.Jos olis enempi ikäeroa ei toisten leikit kiinnostais.Jos aikaa liikenee voisi toinen vanhemmista huomioida 3-vuotiasta jollain yhteisellä tekemisellä.Meillä mies tekee yhdessä isompien kanssa jotain ja mä oon pienemmän kans tai toiste päin.Isoin jo menee omia menojaankin ja keskimmäinenkin jo jonku verran yksi pihassa.Sit helpottaa kun vanhempi sisarus pääsee jo yksi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minua kun jo rasitti se, että meidän poika oli vauvan tullessa pari VIIKKOA mustasukkainen, ja huitaisi pari kertaa vauvaa, ja useamman kerran äitiä. Olen kuitenkin sitä tyyppiä, että suuttuessani kunnolla olen ihan HELVETIN vihainen, (enkä tosiaan säästellyt ääntä ja sanoja edes taaperon kanssa tässä asiassa), ja tein heti selväksi, että vauvaan ei ole mitään asiaa koskea ollenkaan, jos ei osaa kuin huitoa. Eikä äitiinkään. Ja vein aina välittömästi lapsiportin taa jäähylle jos yhtään ämpyili. Ikäeroa tenavilla on 1v 9kk.
Juttu loppui siinä parissa viikossa, ja sen jälkeen meillä on ollut tosi helppoa. Poika silittää ja suukottaa vauvaa, auttaa tuttia suuhun ja halailee hellästi ja sanoo "tykkää siskosta". Vauva on nyt 10kk, ja kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmaa lasten suhteen sen alun jälkeen. Minulla on vauvaan nähden niin voimakas suojeluvietti, että oksat pois, ja varmaan äitin pari karjuntasessiota teki asian selväksi... Ei varmaan tosiaankaan kasvatuksellisesti oikea keino, mutta kun vauvan kohdalla ei voi ottaa riskiä, että saa otsaan jostain raskaasta tai terävästä siksi, että veljeä vähän kiukuttaa.
Oli tänään leikkipuistossa hyppinyt pikkuveljen selän päällä :(
Oli.. eli kuulopuhetta. Minkäs ikäinen se nuorempi on ja kuka niitä lapsia siellä leikkipuistossa oikein vahti? Miten tilanne pääsi edes näin pitkälle?
Kiellät ja komennat ja sinnikkäästi jatkat kasvatustyötä. Onnistuuko lasten erottaminen aina välillä? Saisivat yksilöllistä aikaa isän tai äidin kanssa. Tulisivat molemmat huomioiduiksi.
Mistä isompi lapsi "oppii" näitä satuttamisleikkejä? Pelataanko teillä kotona jotain räiskintä/tappopelejä lasten nähden? Katsovatko lapset k-18 materiaalia televisiosta? Onko isompi lapsi hoidossa? Kiusataanko häntä kenties hoidossa ja jatkaa kierrettä pikkuveljeen? Kannattaisiko miettiä isomman laittamista päiväkotiin, jos on käytösongelmia/turhautumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli niin kuin joku tuolla edellä kirjoitti, heti kun vähänkin näyttää siltä, että mahdollisesti VOISI sattua jotakin, niin peli poikki ja heti. Meillä tehoaa itsepäiseen uhmikseen se, että laitetaan jotain lempileluja jäähylle. Lapsen laittaminen jäähylle meillä ei toimi.
Meillä vauva 5kk ja isosisko 2v8kk. Meillä ei ole ollut ainakaan vielä missään vaiheessa mitään fyysistä mustasukkaisuutta ilmassa. Isosisko enemminkin hellii ja hoivaa pikkuveljeään. Mustasukkaisuudet puretaan sitten äidille. Onneksi näin.
En ole minäkään ääntäni säästellyt. Meillä myös ikäeroa 1v 9kk. Ensimmäinen vuosi meni oikein hyvin mutta sitten alkoi kiusaaminen. Minä olen kaikkea muuta kuin hempeä lässynlässyn äiti mutta en jumalauta saa 3v tyttöä kuriin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän kyseenalainen:)
Minä otin tukkaa kahden sormen väliin tuosta ohimolta ja vähän kiristin. Se tuntuu aika napsakalta ja auttoi heti. Vanha lastenhoitaja opetti minut siihen.
Huutaminen on pahempaa kuin pieni ripsaus piiskaa minun mielestäni. Se on niin pelottavaa lapsesta ja jättää arvet, koska siihen liittyy aina viha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitaa yhdessä vauvaa tyttösi kanssa? Samalla sitten silittelet ja kehut häntä miten osaava on ja äitee ylpeä tytöstä!
Ihme jos ei auta kun iät ajat äiteet tehneet niin!
Ikäeroa pojilla 3 v 4 kk ja pahin vaihe oli viime talvena, kun kuopus oli n. vuoden, ei enää nukkunut niin paljon päivällä (jolloin esikoista voi huomioida enemmän) ja liikkui jo niin hyvin, että osasi rikkoa esikoisen leikit. Meillä jäähy ja lelujen takavarikointi auttaneet, lisäksi olen yrittänyt selittää, että olisiko itsestäsi kivaa jos joku tekisi sinulle noin jne ja että toisia ei saa satuttaa. piste. Joskus mikään ei auta, ja en kyllä jätä poikia vahtimatta hetkeksikään, onhan tuo kuopus vielä niin pienikin (1 v 7 kk nyt), että kiipeilee ties mihin ja laittaa kaiken suuhunsa. Onneksi 5-vuotiaalla on jo ulkona ihan omat jutut, joten voin keskittyä pienemmän hoitamiseen ja viihdyttämiseen ja vaan tarkistaa, että isompi pysyy esim puiston aitojen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tänään leikkipuistossa hyppinyt pikkuveljen selän päällä :(
Oli.. eli kuulopuhetta. Minkäs ikäinen se nuorempi on ja kuka niitä lapsia siellä leikkipuistossa oikein vahti? Miten tilanne pääsi edes näin pitkälle? Kiellät ja komennat ja sinnikkäästi jatkat kasvatustyötä. Onnistuuko lasten erottaminen aina välillä? Saisivat yksilöllistä aikaa isän tai äidin kanssa. Tulisivat molemmat huomioiduiksi. Mistä isompi lapsi "oppii" näitä satuttamisleikkejä? Pelataanko teillä kotona jotain räiskintä/tappopelejä lasten nähden? Katsovatko lapset k-18 materiaalia televisiosta? Onko isompi lapsi hoidossa? Kiusataanko häntä kenties hoidossa ja jatkaa kierrettä pikkuveljeen? Kannattaisiko miettiä isomman laittamista päiväkotiin, jos on käytösongelmia/turhautumista?
Täällä on leikkipuisto johon voi puistotädeille jättää lapset. Puistotäti kertoi tapahtuneesta enkä yhtään epäile hänen kertomaansa. Olen nähnyt samantyyppistä tapahtuvan ennenkin isosiskon toimesta. Meillä ei pelata pelejä eikä lapset katso muumeja kummempaa teeveestä. MOlemmat ovat kotihoidossa ja molemmat käyvät yhtäaikaa leikkipuistossa.
Leikkipuistossa käynti on rauhoittanut tilannetta siedettäväksi, mutta isompi joskus sitten tekee jotain tuollaista vakavampaa kiusaa pienelle.
vähän kyseenalainen:)
Minä otin tukkaa kahden sormen väliin tuosta ohimolta ja vähän kiristin. Se tuntuu aika napsakalta ja auttoi heti. Vanha lastenhoitaja opetti minut siihen.Huutaminen on pahempaa kuin pieni ripsaus piiskaa minun mielestäni. Se on niin pelottavaa lapsesta ja jättää arvet, koska siihen liittyy aina viha!
Minä otin tukkaa kahden sormen väliin tuosta ohimolta ja vähän kiristin. Se tuntuu aika napsakalta ja auttoi heti. Vanha lastenhoitaja opetti minut siihen. Huutaminen on pahempaa kuin pieni ripsaus piiskaa minun mielestäni. Se on niin pelottavaa lapsesta ja jättää arvet, koska siihen liittyy aina viha!
Mulla on itsellä erittäin negatiiviset kokemukset vanhempien ainaisesta huutamisesta. Selkäsaunoista ei ole jäänyt traumoja, vaikka itse en sellaisia keinoja halua käyttää. Tukasta olen kyllä ottanut kiinni ja se rauhoittaa tilanteen, mutta vain hetkeksi.
Luulisin lisääntyneen mustasukkaisuuden johtuvan juuri siitä, että kuopus ei ole enää VAUVA. Nyt hän on lapsi, joka taistelee juuri samasta huomiosta/tilasta/leluista vanhemman kanssa. Vuoden ikäisenä lapsi yleensä liikkuu enemmän, ja pääsee osallistumaan (=sotkemaan) vanhemman lapsen leikkejä enemmän.
Meillä on siis ollut samanlaisia ongelmia siitä lähtien kun nuorempi täytti 11 kk: pikkusiskon selässä istutaan (kiellettyä), annetaan vähän vauhtia kun toinen kävelee (eli tönitään), viedään lelut, jne jne.
Systemaattisesti kiellän, vien jäähylle, poistan esikoisen tilanteesta. Mutta tämän lisäki varmistan, että vanhempaa lasta kehutaan paljon, jotta en ainoastaan anna huonoa palautetta. Sylittelen tasapuolisesti ja yritän antaa molemmille lapsille "omaa aikaa". Kaikesta tästä huolimatta meillä tytöt ovat toisillensa tosi tärkeät, sen huomaa kaikesta. Mutta äidin ja isän huomio ja rakkaus pitää varmistaa joka päivä...
Nyt näyttäisi olevan onneksi valoa tunnelin päässä. Nuorempi on 1 v 4 kk, ja noin kuukauden verran on jo ollut selvästi sopuisampaa.
En ole minäkään ääntäni säästellyt. Meillä myös ikäeroa 1v 9kk. Ensimmäinen vuosi meni oikein hyvin mutta sitten alkoi kiusaaminen. Minä olen kaikkea muuta kuin hempeä lässynlässyn äiti mutta en jumalauta saa 3v tyttöä kuriin :(
vähän kyseenalainen:)
Minä otin tukkaa kahden sormen väliin tuosta ohimolta ja vähän kiristin. Se tuntuu aika napsakalta ja auttoi heti. Vanha lastenhoitaja opetti minut siihen.Huutaminen on pahempaa kuin pieni ripsaus piiskaa minun mielestäni. Se on niin pelottavaa lapsesta ja jättää arvet, koska siihen liittyy aina viha!
vai että huutamiseen liittyy aina viha ja parempi on tukistaa... just joo. Viha ja kiukku olis syytä osata erottaa toisistaan.
älä päästä syntymään mitään leikkitappeluita,jotka sitten muuttuvat toisen satuttamiseksi.
HETI kun isompi alkaa tekemään edes sinnepäin (ilkkumaan/satuttamaan) samantien peli poikki. Ja rangaistuksena etuuksien menetystä, esim. tärkeimmät lelut pois. Yhtään ei voi jättää keskenään, ettei todella tee "vahingossa" jotain peruuttamatonta..