Lue keskustelun säännöt.
En pidä kummilapsestani yhtään.
06.06.2011 |
rasittavaa kun luullaan että se lapsi on minulle tärkeä kun nyt sattuu olemaan kummilapseni. ei ole tärkeä, eikä tule olemaan!
miksi jotkut kuvittelee että lapsesta tulee jotenkin tärkeä kummiuden kautta, jos ei sitä muuten ole?!
Kommentit (34)
mutta ensi kerralla avaa suusi ajoissa niin ei kukaan kärsi takiasi. Tuollainen nyhveröiminen ei auta asiaa...
minuahan ei haittaa jos tuo lapsi kärsii takiani. sanoinhan että hän ei ole minulle mitenkään tärkeä!
ei kummiudella kukaan voi ostaa tunteita. kun niitä ei ole niin ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki vaan eivät kasva aikuisiksi...
muita kylläkin =D
Vanhemmillekin tekee hyvää pysyä etäällä psykomammoista. Joko jalka on kunnossa?
Vanhemmillekin tekee hyvää pysyä etäällä psykomammoista. Joko jalka on kunnossa?
kyllä minulla on 2 kummilasta.
toinen rakas ja sitten tämä toinen turhanpäivänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sanotaanko niin, että siitä miten hänet kasvatetaan. Lapsi itsessäänhän on kuin puhdas kirja, eihän hän ole tyhmä tai ilkeä automaattisesti.
Kyllä se, että on ainut lapsi, jota kohdellaan kuin kuningasta ja tehdään kaikki puolesta saa kenet vaan hieman omituiseksi.
Tekisi mieli tavata lasta yksinään ja opettaa hieman tapoja kuinka pyydetään, ja puetaan itse, ei käytetä tuttipulloa 3 vuotiaana jne. Vanhemmat voisivat sillä aikaa viettää vaikka laatuaikaa keskenään.
ja kumpikaan ei ole koskaan ollut läheinen.
Toista sentään muistin rippikouluikään asti kaikki joulut ja synttärit. Ja sitten päätin tämän lahjakierteen siihen rippiristiin.
Tämän pojan äiti on minun nuorimman kummitäti ja ei ole kertaakaan laittanut mitään ristiäislahjan lisäksi. Ei edes tekstiviestillä onnitellut synttäreinä. Mutt eipä tuo ole niin väliksikään. Me kyllä pärjätään ilman kummejakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes kauheasti viettää aikaa jos ei halua tai on paljon muitakin kiireitä. Useinhan kummiksi pyydetäänkin vain joku kun pakko on joku kirkkoon kuuluva löytää. Ei kai kukaan oikesti tänä päivänä ajattele, että kummin pitäisi jatkuvasti ollakaan tekemisissä lapsen kanssa. Joillakin vanhemmillaon vaan ihan epärealistiset odotukset kummille, pitäisi olla tarjolla yökylää ja huvipuistoa ja ulkomaanmatkaa.
Mulla on kaksi kummilasta, toinen rakas, toinen ei ennen herättänyt mitään tunteita, nykyään ärsyttää melko paljon.
En ole koskaan viettänyt kahdenkeskistä aikaa tämän toisen lapsen kanssa. En ole koskaan pitänyt häntä sylissäni, paitsi ristiäisissä että saatiin kuva otettua. Vierailut ovat olleet todella vaivaannuttavia, sillä perheen säännöt ovat hyvin erikoiset, tai siis kaukana omistamme. Vaaroja on kaikkialla ja kaikkea pitää varoa, mutta hyviä tapoja tai kohteliaisuutta ei tarvitse noudattaa, eikä myöskään siisteyttä omassa tai muiden kodeissa.
Lahjoiksi pyydetään hyvin erikoisia juttuja, esim luomuvaatteita, tiettyä merkkiä tai taulu, jossa on tietty aihe. Mikään lahjamme ei koskaan ole jäänyt lapsen käyttöön, vaikka olemme yrittäneet toiveita toteuttaa mahdollisimman tarkasti.
Tähän asti suhde poikaan on ollut aika neutraali, koska ongelmat ovat johtuneet lähinnä hänen vanhemmistaan. Mutta nyt pojan ollessa 5-vuotias alkaa hän henkilökohtaisestikin ärsyttää aika lailla. Hän tuottaa taukoamatta ääntä; papattaa, rallattaa, hakkaa jotain. Jos joku yrittää puhua päällä, hän pälättää lujempaa. Hän ei vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin järjellisellä tavalla, vaan esim huutaa: SÄ OOT PELLE!
Huonoa omaatuntoani helpottaa se, että meille ei ole alunperinkään ajateltu muuta kuin lahjojan roolia. Minulla ei myöskään ollut aikoinaan todellista mahdollisuutta kieltäytyä kummiudesta. Kieltäytyminen olisi aiheuttanut niin paljon pahaa verta suvussa, että huonosti hoidettu kummius on helpompi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloisen mieheni kanssa "ystävieni" lapsen kummiksi. Olimme kyllä tuohon aikaan tekemisissä paljonkin, mutta jotenkin se yhteydenpito jäi vähemmälle kun heille syntyi vauva ja meillä meni huonosti ja sitten tuli ero. Olimme siis tässä vaiheessa tunteneet n. 4 vuotta. Olen nähnyt kummipoikani viimeksi 2 vuotiaana, nyt täyttää 15. En tiedä haluaisinko edes nähdä häntä enää, olemme niin etääntyneet vanhempiensa kanssa. Enkä tiedä haluaako hän nähdä minua, tuskin.
luultavasti he eivät edes ajattele sinua lapsen kummina vaan ainoastaan ex-miestäsi.
paitsi rahanmenoa..
Miehen siskontyttö on ainoa joka merkkaa näistä kummilapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun kummipoika on vasta 1v mutta silti se ärsyttää mua, lähinnä varmaan vanhempiensa takia, koska ne on alkanut ärsyttää jotenkin ihan hirveesti. se poika on ruma ja ärsyttävä ja en edes haluaisi ottaa sitä syliin. ja ne miten ne kasvattaa sitä niin.. nojoo. kauheeta jos omistani joku ajattelee näin mutta ei sitä kaikista tartte pitää. mullakin on ihana kummityttö kelle hankin usein kaikkea ihania juttuja, otan hoitoon, mukaan perheemme retkille yms yms yms.
paitsi rahanmenoa..
Miehen siskontyttö on ainoa joka merkkaa näistä kummilapsista.
Juuri niin. Rahanmenoa!
kaikki vaan eivät kasva aikuisiksi...