Masentuneet. Moneltako menette nukkumaan? Miten selviätte päivästä toiseen?

Ainoastaan aamusta iltaan. Jotenki illat on mulle helpompia kuin aamut, niin vuorokausirytmiksi onkin muodostunut sellainen, että menen nukkumaan jotain yhden, kahden aikaan yöllä ja herään sitten siinä puolenpäivän jälkeen.

Mutta tavoitteeksi kantsuu ottaa vain hetkestä selviytymisen aina kerrallaan.

pakottamalla itseni kaikkeen, vaikka mikään ei tunnu miltään.

Tuo on totta että illat ja myös yöt on jotenkin helpompia. Siksi kai mun unirytmi meneenkin vähän väliä siihen että menen nukkumaan aamukahdeksalta ja herään illalla kuudelta

Ainoastaan aamusta iltaan. Jotenki illat on mulle helpompia kuin aamut, niin vuorokausirytmiksi onkin muodostunut sellainen, että menen nukkumaan jotain yhden, kahden aikaan yöllä ja herään sitten siinä puolenpäivän jälkeen. Mutta tavoitteeksi kantsuu ottaa vain hetkestä selviytymisen aina kerrallaan.

talvisin venyy pitkälle aamuyöhön, niin, että herään silloin kun tulee kunnon valoisa. Keväällä ja kesällä onnistuu helpommin yhteiskunnan vuorokausirytmin noudattaminen kun valokin menee samalla tavalla.



Pakottamalla, pakottamalla ja pakottamalla. Siirretään pois ajatukset siitä, että mikään ei kannata, koska vaihtoehtoni ovat olla joko työtön köyhä luuseri tai hulluksi leimattu köyhä luuseri. Väännetään opintoja loppuun ja työhakemuksia ja muita, vaikka tiedänkin, etten itsekään papereideni perusteella palkkaisi itseäni mihinkään.



Teeskennellään ulkomaailmalle hymyilevää ja hyvinvoivaa, yksinollessa lähinnä istutaan yhdessä paikassa ja pelätään seuraavaa päivää.



Hullua on, että voin sata kertaa paremmin kuin vielä pari vuotta sitten, samalla vaan nuo vaatimuksetkin kovenevat.

lasten lähihuoltajuudesta aikoinaan jouduin luopumaan juuri sairauteni takia eli isä on lähivanhempi, en minä.

Nyt lapset jo niin isoja, että tällainen vuorokausirytmi ei haittaa heidän hoitoaan.

-kakkonen

talvisin venyy pitkälle aamuyöhön, niin, että herään silloin kun tulee kunnon valoisa. Keväällä ja kesällä onnistuu helpommin yhteiskunnan vuorokausirytmin noudattaminen kun valokin menee samalla tavalla.

Pakottamalla, pakottamalla ja pakottamalla. Siirretään pois ajatukset siitä, että mikään ei kannata, koska vaihtoehtoni ovat olla joko työtön köyhä luuseri tai hulluksi leimattu köyhä luuseri. Väännetään opintoja loppuun ja työhakemuksia ja muita, vaikka tiedänkin, etten itsekään papereideni perusteella palkkaisi itseäni mihinkään.

Teeskennellään ulkomaailmalle hymyilevää ja hyvinvoivaa, yksinollessa lähinnä istutaan yhdessä paikassa ja pelätään seuraavaa päivää.

Hullua on, että voin sata kertaa paremmin kuin vielä pari vuotta sitten, samalla vaan nuo vaatimuksetkin kovenevat.

että kun ei viitsi valittaa vaivojaan kellekään vaan teeskentelee onnellista, niin sitten kun kuitenkin kaikesta pakottamisesta huolimatta suoriutuu huonommin, niin pidetään laiskana ja aloitekyvyttömänä..no parempi sekin kuin hulluksi leimaaminen ja kyllä nekin ihmiset tod näk joskus tietävät millaista on kun ei jaksa.

lasten menettämisestä? Onko välit nykyään hyvät lapsiin ja näetkö heitä? Minulle tuo olisi kauheinta.

t:myös masentunut.

Silloin aikoinaan oli elämäni kipein ja vaikein päätös pyytää isää rupeamaan lähihuoltajaksi. Meni aikas monta vuotta asiasta toipumiseen.

Nykyään olen sen verran hyvässä kunnossa, että meillä on suunnilleen viikko/viikko systeemi (asutaan ihan lähekkäin, että toimii). Välit on nykyään lapsiin tosi hyvät.



Kauhein ajatushan se aikanaan oli lasten "menettäminen" (lainausmerkeissä siksi, että tapasin niitä kuitenkin aika usein), mutta hyvinä puolina asiassa näen sen, että lapsilla oli yksi turvallinen aikuinen (isä onneksi oli kelvollinen) ja mulle myös jäi aikaa oman sairauteni hoitamiseen paremmin.

Millainen on elämänlaatusi edelliseen elämään verrattuna? Oletko töissä? Miten lapset suhtautuu? Ainakin elämänhallista vissiin osittain mennyt sinulta jos kerran nukut pitkään ja valvot myöhään. Mitä teet päivisin/öisin?

ja masennus on helpottanut oleellisesti eli jaksan muutakin kuin maata sängyssä.



Lapset on ikäänkuin kasvanu tähän, että äiti ei ole aina kunnossa, mutta hyvin ne mun mielestä suhtautuu.



Joo, voihan sen noinkin ajatella, että elämänhallinta kadoksissa mun vuorokausirytmin takia, mutta en mä sitä niin näe, että mun nukkumisajankohdalla olisi kauheesti väliä. Olen aina ollut yökukkuja/aamu-uninen ja tavallaan noudatan nykyään luontaista rytmiäni. Elämänhallinnan myönnän olevan vielä retuperällä monessa asiassa kuitenkin.



Mitä teen päivisin/öisin? Ihan "normaaleja" asioita. Jos olen paremmassa kunnossa, hoidan kotia ja lapsia, kun ovat luonani. Surffailen, vauvapalstailen, lueskelen maailmanmenosta, luen kirjoja, katson aika paljon telkkuu samalla, kun neulon villasukkia tms. jne. En mä mitään ihmeellistä tee/ oo tekemättä.

Koska itse sairastan masennusta ja mietin mihin tämä voi olla menossa joskus. En haluaisi eläkkeelle vaan käydä töissä mutta aina se ei ole omasta halusta kiinni. Pelkäisin juuri elämänhallinnan menettämistä, koska olen aika kontrollifriikki. Jos voin vielä kysyä niin mitä muuta sinulla sitten on jos masennus ei ole ainoa syy eläkkeeseen?

ja nyt hyvä vaihe deprakine lääkityksen avulla. Masennus helpottanut ja jaksan tosi hyvin! Kun olin masentunut oli vaan pakko jaksaa, töihin, lastenhoitoa, kotitöitä jne. Illat menivät maatessa ja itkeskellessä...kauheaa aikaa. En ollut sairaslomalla, koska työ piti mut järjissäni, edes jotenkin.

t.ohis

Minulla on diagnosoitu pitkittynyt keskivaikea masennus.



Vuorokausirytmini on sellainen, että menen nukkumaan aamulla (noin klo 03-06) ja yritän herätä aamu- tai iltapäivällä. Välillä nukun reippaasti kellon ympäri ja vielä parin tunnin "nokosia" päälle. En ole onnistunut normaalirytmiin siirtymisessä, vaikka se tekisi minulle ehdottomasti hyvää. Tavallaan valvominen on minulle luontaista, sillä olen aina ollut illanvirkku ja vähän yökukkuja.



En ole jaksanut erityisemmin miettiä päivittäistä selviytymistäni. Minulla on kaksi vaihdetta; toimelias ja lamaantunut. Tiedän oikeastaan heti herättyäni, kummasta on kyse ja minkälainen päivästä tulee. Toimeliaina hetkinä saan käytyä ruokakaupassa ja muutenkin hoidettua asioita. Silloin olen puheliaampi ja sosiaalisempi, minussa on virtaa ja menen eteenpäin kuin juna. Lamaantuneessa laimeassa mielentilassa olen jähmeä, sulkeutunut ja synkkä, jään sänkyyn tuijottamaan kattoon enkä saa mitään aikaiseksi.

lasten menettämisestä? Onko välit nykyään hyvät lapsiin ja näetkö heitä? Minulle tuo olisi kauheinta. t:myös masentunut.

mutta yön aikaan pyrin pääsemään nukkumaan, ettei tule valvottua ja jää päivä väliin sitten väsymyksen takia. Vietän kaiken mahdollisen ajan vain kotona, koska ei vain kiinnosta/jaksa mennä ulos. Ei jaksa ajatella tulevaa.