Lue keskustelun säännöt.
Puhutko miehestäsi ja lapsistasi nimellä työpaikalla?
05.06.2011 |
Meidän työpaikalla naiset puhuu jatkuvasti että Pentti sanoi sitä ja Pentti teki tätä tai Liisa-Maija teki sitä ja sanoi tätä. Minusta se on outoa, koska työkaverien miehet ja lapset ovat minulle täysin vieraita ihmisiä. Siis on vähän outoa että työkaverit kertovat niin paljon miehistään ja lapsistaan mutta on todella outoa että he käyttävät etunimiä, ikään kuin muut tuntisivat nämä ihmiset.
Kommentit (12)
Ja niin tekevät kaikki muutkin, vaikka kaikki eivät tosiaan ole tavanneet jokaisen jokaista perheenjäsentä.
Työpaikallani puhutaan kyllä kaikesta muustakin varsin reippaasti ja avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä minä ne työkavereiden puolisoiden ja lasten nimet muistakin. Ja lasten lakkiaisiin laitetaan lahjaa jne. Samoin vauvoille laitetaan pakettia.
Ihan kuin häpeisivät puhua vaikkapa miehestään etunimellä.
Minä en tiedä, olenko tietoista valintaa koskaan tehnyt, sillä kaikki tuntevat myös mieheni. Hän on samalla alalla töissä ja olimme pitkään samassa työpaikassakin. Tunnen siis myös miehen työkaverit muutamia uusia lukuunottamatta.
Ja työkaverini ovat myös nähneet lapseni, koska lapset ovat joutuneet siellä olemaan toimistolla joskus "päivähoidossa" luonani jonain tosi kinkkisenä hoitopäivänä (esim. keskipäivällä hammaslääkäri). Työpaikalta päiväkotiin oli tunnin matka yhteen suuntaan ja hammaslääkäriin 15 minuuttia.
Minusta olisi outoa aina puhua, että "mun mies sitä" ja "mun poika tätä", kun kyllähän ne perheenjäsenet ovat tietyllä tavalla tulleet tutuiksi työkavereillekin niiden juttujen myötä. Tosin useimmat työkaverini ovat tavanneet ainakin lapseni, monet myös mieheni.
Kyllä minusta on kivempi kuunnella työkaveria, joka kertoo Pentin tai Liisa-Maijan tekemisistä kuin että kertoisi vain "miehestään" tai "tyttärestään".
Yhdessä ollaan monta tuntia päivässä, vuosikymmeniä. Olisi jotenkin todella outoa, jos ei tutuiksi tultaisi. Yhdessähän siinä vanhetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin tekevät kaikki muutkin, vaikka kaikki eivät tosiaan ole tavanneet jokaisen jokaista perheenjäsentä.
Kyllä sitä vähitellen oppii tietämään kuka se "Pentti" on, joka on Marja-Liisan kotona maalannut seinää koko viikonlopun tai jonka kanssa hän on käyty juuri Prahan matkalla. Uusille työkavereille usein sanon että "Sami, siis mun mies teki sitä tai tätä..."
Perheasioista jutellaan varsin paljon. Varsinkin lapsista ja lastenlapsista.
Enkä ole koskaan puhunut poikaystävistäni työkavereille etunimillä. Enkä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä elämä ole vielä "vakiintunut". Sitten kun on naimisissa ja lapsia, niin samoinahan ne jutuissa esiintyvät henkilöt pysyvät. Aika vaikea olisi ainakin minun olla puhumatta mitään omasta elämästäni, mutta kaikilla ei tietysti ole sellaista tyyliä ja se heille sallittakoon.
Enkä ole koskaan puhunut poikaystävistäni työkavereille etunimillä. Enkä muutenkaan.
ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Mutta ei meillä kaikki jaa tätä mielipidettä, vaan on tullut myös palautetta, että kotiasiat pitäisi pitää erillään töistä eikä antaa niiden vaikuttaa työntekoon tai avautua niistä työtovereille. Mutta siis muunkinlaista palautetta on tullut.
Jokainen tyylillään ajattelen, vaikka vähän stressaa, että pomoksi on nousemassa tuollainen tyyppi, jota ei muiden yksityiselämä kiinnosta eikä henkilökohtaisia syitä saa olla. Esim. on monesti arvostellut, kun olen ollut poissa lasten sairauden takia. Niiden ei pitäisi kuulua työnantajalle ja voisin hoitaa kotiasiani jotenkin muutenkin. Saa nähdä miten pärjään sitten kun tuo on esimiehenä, nykyinen on ollut vähän toisilla linjoilla ja siitä tyylistä olen tykännyt.
Asemani on sellainen, että ei ole sopivaa mennä valittamaan tai itkemään kovasta kohtelusta ylemmälle taholle. Jos ei koe pärjäävänsä, niin sitten pitäisi miettiä jotain muuta. Duuni sinänsä on ihan ok ja siksi en ole niin innostunut katselemaan muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei meillä kaikki jaa tätä mielipidettä, vaan on tullut myös palautetta, että kotiasiat pitäisi pitää erillään töistä eikä antaa niiden vaikuttaa työntekoon tai avautua niistä työtovereille.
Itselläni on henkisesti kuormittava työ jossa paljon salassapidettäviä asioita. On tiukasti sovittu, että taukotilassa EI saa puhua työasioista. Ihmisten pitää saada levähtää omalla ajallaan, kuten ruokatunnilla. Eivätkä muut saa myöskään kuulla miten joku työjuttu etenee.
On myös todettu, että esim. politiikka ja uskonto eivät ole kovin kivoja puheenaiheita, koska ne saavat ilmapiirin huonoksi.
Eli hyviä puheenaiheita on sää ja oma perhe tai harrastukset.
ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Mutta ei meillä kaikki jaa tätä mielipidettä, vaan on tullut myös palautetta, että kotiasiat pitäisi pitää erillään töistä eikä antaa niiden vaikuttaa työntekoon tai avautua niistä työtovereille. Mutta siis muunkinlaista palautetta on tullut.
kuin puhua kotiväestä esim. kahvitauolla. Kotiasioitten pitämisellä työstä erillään ymmärrän sen, ettei kotona tapahtuvien asioitten anneta vaikuttaa työpanokseen (esim. ei vietetä päivää avautuen työkaverille kun "se Pentti taas sitä ja tätä" tai ei tiuskita asiakkaille kun on riidelty miehen kanssa kotona). Mutta ei työyhteisö ole mikään umpio johon ei saisi mahtua muuta kuin työtä, työasioita ja työkavereita.
että kaikki ovat tavanneet mieheni ja lapseni, joten tietävät kenestä on kyse. Muutkin puhuvat lapsistaan ja miehistään nimellä, vaikka en itse ole juuri ketään heistä nähnyt.
Meillä onkin pieni työyhteisö, seitsemän henkilöä, joten se selittynee sillä. Vieraammille toki puhun miehestä ja lapsesta miehenä ja lapsena / tyttönä.