Kertokaapa minulle ero alkoholin juomisen ja alkoholin

juoda -verbillä alkoholin yhteydessä on toki tietynlainen sävy, mutta mielestäni nauttiminen voi olla ihn yhtälailla humalahakuista.



Itse saatan juoda lasillisen (1dl) punkkua.

En koskaan sanoisi "nauttivani" alkoholia vaikka juomiseni ei humalahakuista yleensä olekaan.

Mutta ihminen joka on alkoholisti, alkoholin suurkuluttaja ei näe olevansa sitä. Mieheni käyttää vain olutta päihtyäkseen hieman. Mutta kun juo, juo tappiin asti/ kunnes nukkuu. Juo hitaasti ja mielellään aloittaa aikaisin esim tänään klo 13:00 joi terassilla ensimmäistä. Ja määrät on suuret vaikkei örvellä ja näytä katuojasta repäistyltä.



Hänen siis piti käydä yhdellä. Soitin 3 tuntia sitten ja kysyin koska tulee, puhui kanssani mutta selosti kavereilleen koko ajan.. Kyllä kulta. Voin hyvin kulta. Vaikken kysynytkään miten hän voi.



Tulipas samalla avauduttua.

Mulle se tarkoittaa sitä, että saatan ottaa ruoan kanssa lasin viiniä ja siitä sitten siemailen. Kuumana kesäpäivänä saatan ottaa kylmän oluen - ja en juo, vaan nautin.



En juo edes välttämättä lasia loppuun, vaan esimerkiksi juhlissa, missä tulee useita ruokalajeja eri viinien kanssa, mä jätän osan lasiin. Muuten menis liikaa ja lopussa olisi jo huppelissa.



Juominen on aina humalahakuista. Alkoholin nauttiminen ei minusta sitä ole. Nauttiessa ei halua edes huppelia, vaan sen ottaa niin hitaasti, ettei tule edes pieneen hiprakkaan.

Eli onko susta jo yhden viinilasillisen ( 12cl) juominen dokaamista? Siinä kun menee minulla ainakin useampi kulaus kerralla.



Jessus tätä moralismia! Ei oikeasti ihme, että Suomessa on paljon alko-ongelmaa kun suhtautuminen on niin mustavalkoista.

nautin alkoholia, koska se on äärimäisen hyvää ja monivivahteista. Enkä siis ikinä humallu.