Oletko työpaikallasi hyvä tyyppi vai outo tyyppi?

Se hyvien juttujen kertojakin voi olla sellainen, jota selän takana haukutaan kun on niin rakastunut omaan ääneensä. Päin naamaa ei näin sanavalmiille viitsi mitään sanoa..



Taidan olla jotain tuosta välistä. Kaikki yhteisössä kyllä tietävät ja tuntevat minun elämäntilanteeni ja perheeni.

jonka niskaan kipataan paska sekä alhaalta että ylhäältä. Olen se haukuttu kusipää!

Olen molempia: se outo tyyppi, joka kertoo kahvipöydässä parhaat jutut. Saat nauraa pissit housuissa. Et kuitenkaan tunne minua, koska oikeat ystäväni ovat jossain ihan muualla kuin työpaikan taukotilassa.

Olen työkavereiden arvostama, muttaen kyllä ole se kahvipöydän äänekkäin. Vaan aika hiljainen isommassa seurassa.



Ehkä hieman outokin tai sellainen joka ei niin välitä olla läheisissä väleissä työkavreidensa kanssa vapaa-ajalla.



Mutta työntekijänä olen arvostettu, näin olen ymmärtänyt. Ja olen vanhin työntekijäkin siellä ja aika koulutettu verraten moneen muuhun.

Osaan työni (myös esimieheni mielestä), minulta voi pyytää apua, ja pyydetäänkin ja aina autan. Kahviporukassa tulen juttuun. Mutta kaikesta tästä huolimatta olen hiukkasen outo esimieheni mielestä.

seurassa, kahvipöydässä esim. Heitän hauskoja kommentteja ja omaan kai jotain tilannekomiikkaa. Silti minulla on tunne, että voi olla töissä ihan oma itseni, ettei minua ymmärretä. Tiimini koostuu vaitonaisista ihmisistä. Avoin ja idearikas keskustelu ja asioiden monisäikeinen, luovakin pohtiminen ei tule kuuloonkaan. Itse kaipaisin sellaista. Pidän suuni nykyään melko pitkälti kiinni. Olen siis varmaan outo monien mielestä.