Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muistin tänään taas yhden hyvän puolen olla ennemmin 3-kymppinen kuin 20 v.
01.06.2011 |
Menin erääseen pikkukylämme pikkuputiikkiin ja marssiessani sisään tervehdin reippaasti hymyillen myymälässä ensimmäisenä näköpiiriini osunutta naista. Nainen moikkasi mua takaisin mutta ilmeisen hämmentyneenä. Tajusin sitten siinä samassa, että kyseinen nainen ei ollutkaan liikkeen myyjä, vaan asiakas hänkin.
En tiedä millaisia te olette olleet n. kakskymppisinä, mutta itse kyseisen mokan sen ikäisenä tehneenä olisi koko päiväni mennyt totaalisen pilalle, olisin punoittanut ja sättinyt itseäni mielessäni, suuresti häveten koko loppupäivän ja ehkä vielä seuraavankin.
Nyt ohitin tilanteen ihan tyynenä, tai lievästi huvittuneena, tein ostokseni kaikessa rauhassa ja sitten häivyin kaupasta. Eikä nolottanut edes kun näin tervehtimäni naisen vielä uudelleen samana päivänä.
Ja näinhän sen pitää mennäkin. On ihanaa, että mäkin olen vanhennuttuani saanut itsevarmuutta ja suhteellisuudentajua niin, ettei moinen pikkuasia enää kaada koko maailmaani :)
Kommentit (4)
olen nyt 23-vee, ja tuollainen asia vaikka viisi vuotta sitten olisi häirinnyt suunnattomasti.
Nyt jos jotain vastaavaa kävisi, niin osaisin jo nauraa asialle ja unohtaisin hetken päästä.
Onneksi itsevarmuus lisääntyy ajan kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen parikymppinen enkä kyllä pikku mokista heti punastele :)
mä oon ollut ihan järkyttävän ujo ja epävarma vielä parikymppisenäkin. Teini-iästä puhumattakaan.
Nyt osaa arvostaa tätä että elämä tuntuu niin helpolta verrattuna siihen, miltä tuntui parikymppisenä. Omalla kohdallani siis :)
ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä mulla viiraa pysyvästi päässä? :D