Miksi jotkut nälkäkurjet valittaa läskeistään?

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!"

Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei...

Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!" Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei... Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!"

Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei...

Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

174 cm ja 68 kg ei ole liikakiloja, tai siis teoriassa ainakaan ei ole :), sinähän olet pitkä ja BMI ihan normaali.

AP: vääristynyt minäkuva. Viittaan edelliseen :)

t. 168 cm + 65 kg, joka siis on ihan normaalipainoinen

että olisi tyytyväinen siihen, että on normaalipainoinen, vaan siihen, että haluaa olla hoikka. Siis normaalipainoinen ja hoikka. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Ei silloin ole vääristynyt minäkuva. Minulle ainakaan se normaalipaino ei riitä ihannepainoksi, vaan haluan olla hoikka, kuten olin ennen lapsia.

Siksi valitan kiloistani, joita tosiaan on.





2

Puuttuuko sulta tilannetajua?

että olisi tyytyväinen siihen, että on normaalipainoinen, vaan siihen, että haluaa olla hoikka. Siis normaalipainoinen ja hoikka. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei silloin ole vääristynyt minäkuva. Minulle ainakaan se normaalipaino ei riitä ihannepainoksi, vaan haluan olla hoikka, kuten olin ennen lapsia. Siksi valitan kiloistani, joita tosiaan on. 2

noin pitkä ihminen tottakai käyttää kokoa 42,ei puntit ja hihat riitä!

Harmi ettet tykkää ittestäs..t.165/76

ps.mitäs jos alkaisit liikkua niin kiinteytyisit...lopeta se vaa"an tuijottaminen ja ota mittanauha esiin

Miksi haluat olla hoikka, kuten olit ennen lapsia? Sinulla on a) tullut niitä lapsia (= raskauksia takana) b) enemmän ikää.



Minäkin olen ollut hoikka ennen lapsia, painoin huikeat 49 kg ennen kuin ryhdyin odottamaan esikoista. Olen painanut tuon saman 49 kg kuopuksen syntymän jälkeen ja se, mikä oli nuorena kaunista, pitkälihaksista hoikkuutta oli vanhempana nälkäkurkimaista kauhetta, ei siis yhtään kaunista todellakaan :).



Olen itse psyykannut entistä syömishäiriöistä minääni aika runsaasti hahmottamaan, että koko 38 on täysin ok 168-senttiselle ihmiselle. Ja että 62-65 kg (painoni vaihteluväli päivän aikana, aamusta 62 kg, illasta 65 kg) on tosiaankin ihan oikeasti ihan normaalia tämän ikäiselle.



Suosittelen samaa :) - tai sitten painut lenkkipolulle ja hankit kunnolla lihaksia. Silloinkin tod näköisesti pääset alempiin vaatekokoihin vaikkei paino varmaan paljoa laskisi.



t. se 168 cm ja 65 kg, joka vastasi jo tuolla aiempana

että jos ihminen oikeasti haluaa eroon kiloistaan, hän käy tekemään asian eteen jotain silloin kun vielä voi, ts kun ihannepainoon on noin max 15 kilon matka.

Sen sijaan ajattelen, että jos joku nainen painaa vaikka 95kg, hän on kilojensa kanssa sinut, koska on päässyt siitä ihannepainostaan niin tavattoman kauas.

Minusta olisi outoa puhua painonpudotuksesta tosi lihavan ihmisen kanssa, en usko, että hän ymmärtäisi mistä on kyse. Sen sijaan joku nälkäkurki, jolla oln ihannepainoon (hoikka) esim 5kg ymmärtäää tasan tarkkaan mistä on kyse.

Kun bmi on 26? Vai pitääkö sen olla 36? Ihan oikeasti, keille ap antaa luvan olla itsekriittinen?



Olet oikeasti toope. TOTTA KAI se on parempi tarttua liikakiloihin silloin, kun niitä on vasta kaksi kuin silloin, kun niitä jo on 50.



Sitä paitsi, bmi voi olla normaali, mutta selluliittia ja jenkkakahvoja on silti liikaa. Esimerkiksi itse olen sirorakenteinen, ja siksi nämä 64 kiloani ovat liikaa (pituutta 165 cm). 7 kiloa vähemmän olisi hyvännäköinen.



En nyt kenelle tahansa tietenkään muutamasta liikakilostani meuhkaa, mutta jonkin hyvän kaverin kanssa ruokaillessani saatan kyllä kieltäytyä isosta jälkiruuasta sanomalla, että pitäisi tässä laihduttaa kesää ja uikkarikautta varten.



Millä en mitenkään ota kantaa sen kaverin mittoihin, se on hänen oma asiansa.

Sitä paitsi, bmi voi olla normaali, mutta selluliittia ja jenkkakahvoja on silti liikaa. Esimerkiksi itse olen sirorakenteinen, ja siksi nämä 64 kiloani ovat liikaa (pituutta 165 cm). 7 kiloa vähemmän olisi hyvännäköinen.

Toki BMI voi olla normaali ja kroppa mallia "tikkujalat, tikkukädet, reippaasti rasvaa vyötäröllä". Mutta silloin tilanteeseen auttaa _liikunta_ ei isosta jälkiruuasta kieltäytyminen. Kieltäytymällä siitä jälkiruuasta saat kiloja alaspäin, vaan et lihaksia muualle kroppaan.

Mulla kesti itselläni pitkään hahmottaa, että oma "olen sirorakenteinen ja siksi minä voin painaa max 57 kg" ajattelumallini (pituutta 168 cm) on _ihan oikeasti_ täysin vääristynyt. Kyllä minä voin painaa enemmänkin. En vaan voi painaa enemmän, jos en liiku. Ts. ilman lisää lihasmassaa.

Olen seurannut vierestä kuinka toinen sirorakenteinen, luonnostaa hurjan hoikka nuori nainen sai lihaksia liikunnalla. Paino nousi nippa nappa viidestä kymmenestä kilosta noin 55 kiloon, ja samalla BMI nousi normaalin rajan sisäpuolelle. (Pituutta hänellä 174 cm) Luonnostaan hoikka hänkin :), mutta myös luonnostaan hyvin hentolihaksinen. Kauniimpi oli vähän enemmällä lihasmassalla, syömällä kuin hevonen ja urheilemalla reippaasti. (Harrasti kilpatasolla.)

Itse olen yrittänyt viimeiseen saakka välttää siirtämästä omaa syömishäiriöistä käytöstäni tyttärilleni. Omalta äidiltäni saatu täysin päätön malli, jonka hän oli saanut omalta äidiltään, ei ansaitse siirtyä enää seuraavalle sukupolvelle. Toistaiseksi näytän siinä onnistuneen, saap nähdä kuin käy kun kaikki tyttäret ovat aikuisiässä.

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!"

Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei...

Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

Mä käytän kokoa 42 paidoissa, vaikka olen normaalipainoinen. Hartioista ei vaan istu pienemmät.

Kuten minulla nuorena. Olin 170/61 ja "niin hirveän läski", että piti laihduttaa painoon 54kg. Silloinkin mielestäni olisi ollut vielä pari kiloa varaa tiputtaa.



Nyt painan 74kg, ja tuota on TODELLA vaikea enää käsittää. Nyt hyppisin ilosta, jos saisin vaikka 10kg pois. Ja olisin mielestäni hoikka.

Sitä paitsi, bmi voi olla normaali, mutta selluliittia ja jenkkakahvoja on silti liikaa. Esimerkiksi itse olen sirorakenteinen, ja siksi nämä 64 kiloani ovat liikaa (pituutta 165 cm). 7 kiloa vähemmän olisi hyvännäköinen.

Toki BMI voi olla normaali ja kroppa mallia "tikkujalat, tikkukädet, reippaasti rasvaa vyötäröllä". Mutta silloin tilanteeseen auttaa _liikunta_ ei isosta jälkiruuasta kieltäytyminen. Kieltäytymällä siitä jälkiruuasta saat kiloja alaspäin, vaan et lihaksia muualle kroppaan. Mulla kesti itselläni pitkään hahmottaa, että oma "olen sirorakenteinen ja siksi minä voin painaa max 57 kg" ajattelumallini (pituutta 168 cm) on _ihan oikeasti_ täysin vääristynyt. Kyllä minä voin painaa enemmänkin. En vaan voi painaa enemmän, jos en liiku. Ts. ilman lisää lihasmassaa. Olen seurannut vierestä kuinka toinen sirorakenteinen, luonnostaa hurjan hoikka nuori nainen sai lihaksia liikunnalla. Paino nousi nippa nappa viidestä kymmenestä kilosta noin 55 kiloon, ja samalla BMI nousi normaalin rajan sisäpuolelle. (Pituutta hänellä 174 cm) Luonnostaan hoikka hänkin :), mutta myös luonnostaan hyvin hentolihaksinen. Kauniimpi oli vähän enemmällä lihasmassalla, syömällä kuin hevonen ja urheilemalla reippaasti. (Harrasti kilpatasolla.) Itse olen yrittänyt viimeiseen saakka välttää siirtämästä omaa syömishäiriöistä käytöstäni tyttärilleni. Omalta äidiltäni saatu täysin päätön malli, jonka hän oli saanut omalta äidiltään, ei ansaitse siirtyä enää seuraavalle sukupolvelle. Toistaiseksi näytän siinä onnistuneen, saap nähdä kuin käy kun kaikki tyttäret ovat aikuisiässä.

Ensinnäkin: minä urheilen ihan kohtuullisesti, kuntoni on hyvä. Ikää kumminkin on jo 44 vuotta, joten vaikka jaksan juosta kuusi kilometriä putkeen ihan hyvin, niin sitä selluliittiakin on kertynyt.

En jahnaa painosta tai välttele rasvoja tyttäreni kuullen. Mutta nyt olikin puhe jutustelusta aikuisten naisten kesken. Vai oliko ap joku kymmenvuotias?

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Kannattaa opetella tuo ero. Jos sinulla on syömishäiriö, ei se tarkoita sitä, että minullakin on - vaikka en ahmikaan ihan rajoituksetta herkkuja.

PS: minulla ei ole tikkujalkoja jne, pikemminkin olen taisaisen tanakka pötkö.

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!"

Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei...

Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

Minä esim olen 174 cm ja 68 kiloa eli niitä liikakiloja on. Silti jotkut tosi pullerot aina tokaisee, että "eihän sulla mitään liikakiloja ole!" Siis vaatekokoa 42, eikä muka ole läski, juu ei... Mä ymmärrän asian niin, että tällainen lihava ihminen ei oikeasti itse tajua olevansa lihava, jos kerran pitää jotain 68-kiloista ok-painoisena.

Ei sun tartte kommentoida kenenkään mittoja. Jos toinen kertoo olevansa laihiksella, se on hänen asiansa ja good for her.

Jos nyt ihan pakko on kommentoida, voit kertoa, mitä dieettiä itse olet kokeillut tai muuten myötäelää.

Kilot ja niiden kokeminen ovat yksilöllisiä asioita.

Tee asialle jotain, äläkä valita. Ajattele muitakin, ei meitä huvita kuunnella minä-keskeistä puhettasi.

että olisi tyytyväinen siihen, että on normaalipainoinen, vaan siihen, että haluaa olla hoikka. Siis normaalipainoinen ja hoikka. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Ei silloin ole vääristynyt minäkuva. Minulle ainakaan se normaalipaino ei riitä ihannepainoksi, vaan haluan olla hoikka, kuten olin ennen lapsia.

Siksi valitan kiloistani, joita tosiaan on.

2

Tee asialle jotain, äläkä valita. Ajattele muitakin, ei meitä huvita kuunnella minä-keskeistä puhettasi.

että olisi tyytyväinen siihen, että on normaalipainoinen, vaan siihen, että haluaa olla hoikka. Siis normaalipainoinen ja hoikka. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei silloin ole vääristynyt minäkuva. Minulle ainakaan se normaalipaino ei riitä ihannepainoksi, vaan haluan olla hoikka, kuten olin ennen lapsia. Siksi valitan kiloistani, joita tosiaan on. 2

ei puhuta kahvitauoilla tai muutenkaan painoasioista. Jos joku laihduttaa tai lihottaa, niin mitä sitten?

Sen voi tehdä ihan omissa oloissaan hakematta vastakaikua muilta.

kun noin ärsyttää kuulla, että jotkut muut laihduttaa jo ennen sadan kilon painorajan rikkoutumista, hahahahahahahaha

mutta keksi sen jälkeen jotain ravitsevampaa puheenaihetta. Kaikkia kun ei kiinnosta sinun painoasiasi.