Perhepetiläiset

on työnnetty seinää vasten ja itse nukun siinä reunalla ja lapsi siellä seinän vieressä.

nukkuu niin rauhallisesti ettei huolta tippumisesta.



Jos nukkuu mun vieressä reunan puolella niin siinä on joku este. Joskus se oli se pinnis, joskus meidän sänky oli työnnetty seinään kiinni. Myös vaunut + yöpöytä olleet esteenä.

ja toisella oli pönkänä pitkä "pötkötyyny" ja pöytä + pinnis. Jalkopäästä periaatteessa pääsee tippumaan, mutta ei kyllä koskaan niin ääneti liiku yöllä, ettenkö heräisi. Muutenkin yleensä liikkumiset tapahtuu kitinän saattelemina, joten herään kuitenkin. Sängyllä on kokoa 180x210, joten liikkumavaraa onneksi on jonkin verran. Mies nukkuu muualla (omasta tahdostaan).

Jos on jo omaan sänkyyn oppinut, niin mun mielestä ihan turha opettaa lasta enää viereen nukkumaan.



Meillä kaikki kolme lasta nukkuivat alkuun vieressä meidän sängyssä (sänky kiinni seinään ja lapsi siihen sun ja seinän väliin, tai sitten vedät pinniksen ihan siihen sun sängyn laitaan kiinni ja lapsi siihen pinniksen ja sun väliin nukkumaan) kunnes opetettiin muutaman kk:n ikäisenä omaan sänkyyn. Jokaisella on tullut n.7-9kk:n iässä sellainen vaihe, että heräilevät jatkuvasti. Silloin on liikkumisen harjoittelu ollut kiivaimmillaan ja se on häirinnyt yöunia. Kyllä se siitä rauhoittuu.

aika ahdasta välillä on. Poika nukkuu isänsä kainalossa ja tyttö mun. Joskus mä nukun jalkopäässä.



Jos mies lähtee, laittaa tyynyjä patjan ja petauspatjan väliin.



Kun poika oli pieni, otettiin vähäksi aikaa jalat pois sängystä.



Poika nukkuu kyllä nykyisin pääosin omassa sängyssä, mutta joskus viikonloppuisin nukutaan yhdessä. Tyttö periaatteessa pinnasängyssä, mutta herää aina tunnin päästä huutamaan.

mutta kyl mun on oltava koko ajan vahdissa, koska singahtaa jomman kumman yli tai jalkopäästä lattialle. "Kääntää kylkeä" siis nousemalla suorille jaloille ja heittäyyy siitä sit uuteen asentoon.



ap

ja nukku pikkuvauvana meidän keskellä tai riippukehdossa sängyn päällä. Tuo heräily alko joskus 6kk iässä ja jatkuu vaan. Jossain vaiheessa siirrettiin kehdosta pinnikseen ja sit taas pinnis lastenhuoneeseen (jotta saisin edes ne pikku uniptkä itekkin nukuttua). Kävelemään oppimisestakin on jo kohta 5kk, joten ei ehkä enää senkään opettelun piikkiin voi laittaa. Iltasin nukahtaa sänkyynsä helposti itekseen.



Alan oleen aikasta puhki ja jatkuva pätkäuni ja univaje alkaa näkyä jo omassa kunnossa/tervveydessä. Kohta pitäs töihinki lähteä, joten tarttis joku ratkasu löytää. Näillä unilla en kykene minkäänlaiseen työntekoon tai työmatkojen autolla ajoon edes.

Meillä on toiminut parhaiten sellainen järjestely, että patja lapsen sängyn viereen ja aikuinen siihen ihan lähelle. Lapsi siis pysyy omassa sängyssä eikä putoa ja aikuisella on oma "patja" eli välttyy liikkuvalta lapselta öisin. Parhaimmat unet taannut tämä.

Pinnis lastenhuoneeseen ja sinne lattialle patja, jossa nukutte vuoroöin miehesi kanssa, niin kauan kunnes yöt lähtee sujumaan ilman useampia herätyksiä. Idea on siinä, että tyttö nukahtaa omaan sänkyyn ja myös PYSYY omassa sängyssä läpi yön. Vanhempi on siinä lähellä mutta kuitenkin omassa pedissään. Itkua ja huutoahan tästä luonnollisesti voi tulla ainakin parina ekana yönä, mutta sitten pitäisi helpottaa. Ja makuuhuoneessa nukkuvalle vanhemmalle korvatulpat korviin ja kielto tulla "auttamaan" kun lapsi itkee.



Ethän vaan imetä/anna lapselle mitään tarjoiluja yön aikana? Syökö tuttia?

Tuota patja lastenhuoneeseen on kai sit kokeiltava. Esikoinen riemastuu siitä mutta josko sen sais jotenki tajuamaan että se on todellakin nukkumista varten eikä mikään yöllinen jumpparata.



Likka siis nukahtaa hyvin illalla itekseen sänkyynsä ja ei olla yöllä sängystä pois otettu vaan rauhoteltu sinne.



Ei syö tuttia, ei oo koskaan oppinu (valitettavasti), mutta vettä/maitoa annetaan pullosta siis joka helkatin heräämisellä (tiiän ei sais). Sillä saa ne unipätkät jatkettua 2 tai ylikin tuntiin ja se tuntuu tässä tilanteessa jo kultaakin kalliimmalta se unipätkä ku vaihtoehtona on sit koko aamuyön hereillä hengailu. Tyttö rauhottuu kyl ensimmäisillä kerroilla ihan vaan kun kaataa makuulle ja antaa unipupun kainaloon, mutta sit herättää 15 min välein ja sit se tihentyy 5 min välein ja lopulta se vaan karjuu ja riehuu sängyssään. Jos antaa heti ekalla herätyksellä maitoa/velliä voi saada nukkua vaikka 2 tai 3 tuntia.



2 kertaa ollaan pidetty tassuttelu-unikoulu. Eka kerralla (tyttö 8kk) 2 viikkoa eikä mitään vaikutusta, toisella kertaa (11kk) tehos noin viikossa niin että unet jatku klo 05 asti. Heräs tavattoman väsyneenä ja kiukkusena. Sitä iloa kesti pari viikkoa ja st heräilyt vaan lisäänty ja lisäänty takas vanhaan, ja sit väsy äiti ja isä ja maitopullot otettiin takas.

riittävän leveä sänky ja toisen reunan voi laittaa seinää vasten..

et nyt kaikki yölliset tarjoilut pois, vaikka sitten menis pari yötä riehuessa. Ihan oikeasti, toi ei ikinä lopu jos jatkatte maidon tai vellin tarjoamista. Tiedän että väsyneenä ei jaksa ajatella kovin paljon nenäänsä pidemmälle, mutta parempi parin yön rytinä kuin ainainen kitinä... Tsemppiä ja yrittäkää sun miehen kanssa yhteisvoimin saada tyttö nukkumaan!



Terv. se patjaa lastenhuoneeseen ehdottanut

Kyllä se siitä. Luovuttu palveluista vaan ette läsnäolon annosta. Lapsella on siihen oikeus. Mutta eihän saa terrorisoida koko perhettä. Meidän lapsi kyllä aikansa yritti vaikka mitä, mutta makoilin vaan patjalla ja annoin SELKEÄN viestin, että yö on nukkumista varten. Läsnäolon voin antaa, mutta en viihdytä enkä palvele.

Yritän tuota patjasysteemiä heti kunhan miehellä on vähän pitemmästi vapaata ja hänkin voi osallistua noihin koko yön valvomisiin (joita toivottavasti siis tulee vaan muutama, eikä taas riehuta 2 viikkoa).



Pitääkö minun siis mennä yhtä aikaa lasten kanssa sinne lastenhuoneeseen ja patjalle vai voinko hipsiä sinne muutama tunti perässä kunhan ovat nukahtaneet ja minä saanu kotihommani tehtyä?



Ja silitänkö tms. yön aikana vai vaan olla möllötän patjallani?



ap

itse sinne pinnikseen, niin en näe mitään syytä miksi sun pitäisi sinne lastenhuoneeseen heti mennä. Ja kun tyttö sitten yöllä herää, niin kippaat takaisin nurin, silität,ja voit sanoa että nyt on yö, nyt nukutaan. Mutta ei mitään turhia höpinöitä eikä lirkutteluja. KOvasti voimia nukutuspuuhiin! Kyllä se sitten palkitsee kun lapsi nukkuu omassa sängyssä läpi yön ja ite saa herätä virkeänä :)

eli muuten sama systeemi ku unikoulussa, mutta nukun vieressä patjalla. Toivottavasti se on se taikakeino sit.



Missä vaiheessa sitä uskaltaa sit siirtyä takasin oman sänkyynsä? Tiedän herääväni herkästi lasten ääntelyihin ja liikkeisiin, joten lastenhuoneessa nukkuminen ei voi olla vuosikausien ratkasu, koska ei ne mun unimäärät sillä lisäänny.

eteenpäin. Kattokaa nyt ensin miten toi lähtee sujumaan, ja sitten kun tyttö nukkuu yönsä ja ootte saanu noi tarjoilut yöstä pois, niin voitte arvioida tilanteen uudestaan. Nyt yliväsyneenä ja stressaantuneena voi tuntua siltä, että mikään ei oo hyvä ratkaisu, mutta se tilanne muuttuu kun saat kunnolla nukuttua. TIedän kokemuksesta että väsyneenä ei kannata kovin paljon asioita mietiskellä, tulee vaan pahalle tuulelle ;)

Siitä ei ole mitään hyötyä. Seurauksena kaikki nukkuu huonosti, ja sit ihmetellään kun 6-vee lapsi ei uskalla nukkua omassa sängyssä.

Siitä ei ole mitään hyötyä. Seurauksena kaikki nukkuu huonosti, ja sit ihmetellään kun 6-vee lapsi ei uskalla nukkua omassa sängyssä.

Siitä ei ole mitään hyötyä. Seurauksena kaikki nukkuu huonosti, ja sit ihmetellään kun 6-vee lapsi ei uskalla nukkua omassa sängyssä.

meillä ollut perhepeti molemmilla pienokaisilla + olemme nukkuneet aina erinomaisesti. Sekä perhepedissä että omassa sängyssä.

En käsitä, miksi lapset pitää eristää yksin nukkumaan. Itsekin nukun mieluiten jonkun toisen "seurassa". Sinkkuaikoina suretti eniten, että pitää _nukkua_ ihan yksin. Toki me ihmiset olemme tässä erilaisia, ehkä joku ei kaipaa toisten seuraa. Itse tunnustan kyllä olevani "laumaeläin" tässä suhteessa.