Olenko ihan outo? Yksi lapsi vs. useampi

Onko omaa aikaa, harrastuksia, omia haaveita, ystäviä, työmahdollisuuksia, naisena olemista?



Jos pelkkä äitiys riittää, niin sittenhän kaikki on hyvin.

meillä myös kolme lasta, ja tällä hetkellä tuntuu, että siinäkin kolme liikaa... ihan totta. Miten helppoa oliskaan vain yhden kanssa!!! Puhumattakaan siitä, ettei olisi yhtään...



Nimimerkillä "kun pelkkä äitiys ei valitettavasti riitäkään..."



PS. Oma vika, oma valinta, tiedän...

Fyysisesti on ehkä rankempaa mutta henkisesti niin paljon helpompaa. Sama juttu täälläkin, että yhden lapsen äitinä sitä jotenkin taisteli vastaan, kuvitteli, että sille omalle minälle tapahtuu jotain peruuttamatonta, jos nyt antautuu tälle äitijutulle.



Minulla on omia haaveita, työpaikkakin odottamassa (ja jatkan siis syksyllä töitä) ja ystäviä tapailen silloin tällöin ilman lapsia (viimeksi viikko sitten). Mutta harrastuksia en tietoisesti ole hankkinut, koska toistaiseksi kun lapseni ovat vielä näin pieniä (1,5v ja 5 v), en halua kuormittaa arkea omilla jutuillani kuin vain satunnaisesti. Tässä kuussa olen ollut ilman lapsia kampaajalla, teatterissa ja syömässä, ystäväillassa ja työpaikallani keskustelemassa syksystä. Normaalisti toki en ole poissa edes kerran kuussa, mutta en halua tähän yhtälöön enkä varsinkaan syksyiseen yhtälöön lisätä omia harrastuksia. Niiden aika on todellakin myöhemmin.

nulla 3 lasta ja kyllä koen elämäni nyt ehelpommaksi kuin silloin esikoisen aikaan. Silloin tietty kaikki oli uuttakin mutta jotenkin sitä on 3n lapsen kera oppinut joustamaan, ottamaan rennosti ja jotenkin kasvanut ihan sisään tähän äitiyteen. Isommat huolehtivat hienosti pienimmästä ja kaikilla on aina kivaa seuraa. Nytkin leikkivät ulkona sujuvasti kolmistaan. Ehkä asiaan vaikuttaa tietenkin se että kokee perheen olevan nyt valmis. Toiset kokee sen fiiliksen yhden jälkeen ja mä koin sen nyt kun 3 lasta.