Lue keskustelun säännöt.
Auttakaaa minua :,( (pienen vauvan nuori äiti)
28.05.2011 |
Eli siis mieheni tunnusti pettäneensä minua kun olin viidennellä kuulla raskaana, viime kesänä. Olin itse jo epäillyt jotain vastaavaa, mutta ei minulla ollut vedenpitäviä todisteita asiasta. Olin kysynyt asiasta monta kertaa, mutta aina hän oli valehdellut päin naamaa ja vannonnut ettei ikinä tekisi minulle mitään sellaista. Niimpä jatkoimme yhdessä, vaikka epäilys kalvoikin mielessäni koko ajan. Joulukuussa saimme ihanaakin ihanemman tyttären ja sitten helmikuun lopulla mieheni päätti myöntää asian minulle. Hän kertoi että hänellä oli ollut yhden illan juttu ollessaan eri paikkakunnalla kuin minä silloin kesällä. Ja ihan selvin päin ja vieläpä hänen kaverinsa kotona ja vielä hän itse kutsui tämän ämmän sinne,, eli ihan tietoinen valinta ollut. Mieheni oli valehdellut jo aikaisemmin turhanpäiväisistä asioista yms ja oli jäännyt kiinni flirttailusta monille yms yms. Mutta silti se että hän oikeasti oli mennyt "loppuun" asti, oli minulle järkyttävä shokki !! Tuntui että elämäni hajosi käsiin siinä hetkessä. Ja tuntuu nniin kamalalta miten ihminen jota rakasta voi tehdä tuollaista ja vielä kun olin raskaana ja odotimme yhteistä lastamme :,(
Kommentit (3)
..kuullostaa kaikin tavoin niin tutulta.
Mieheni petti minua kun esikoisemme oli pieni vauva, ja kaikki tuo kuvaamasi tuntuu niin tutulta aina tuota fyysistä pahoinvointia myöten.
Otimme aikaa kahdestaan ja selvitimme asioita, päätimme jatkaa yhdessä, vaikka se ei alkuun helpota tuntunutkaan. Asia kalvoi minua jälkeenkin päin usein, mutta opin taas luottamaan mieheeni..
Nykyään olemme onnellisempia kuin ikinä ja lapsiakin on saatu lisää, en paljonkaan ajattele tuota menneisyyttä, mutta raskausaikana näin pahaa unta miehen pettämisestä..
Vastaus siis on;
VOITTE selvitä, JOS sitä molemmat tahtoo ja olette valmiita tekemään hieman töitä suhteen eteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti meidän suhde ei kestänyt ja erosimme aika pian lapsen syntymän jälkeen.
.. ja minua oksettaa kun ajattelen edes mitä kaikkea tautejakin minä ja silloin syntymätön vauvamme olisi voinut saada !!! No sitten puhuimme ja puhuimme ja päätimme vielä yrittää koska en milllään tahtoisi rikkoa pienen tyttäremmme kotia.
Mutta tuntuu että tämä on yhtä vuoristorataaa :,( välillä voin unohtaa asian ja sitten toinen päivä taas mieleeni tuleee mielikuvia miehestäni tekemmässä asoita tän toisen naisen kanssa ja alan voida fyysisestikin pahoin :,(
Välillä tuntuu että tunteeni ovat kuolleeet, en oikeasti voi aidosti sanoa enää rakastavani häntä. Mitä tekisin?? kannattaako enää jatkaaa+?
Mieheni haluaaa olla minun kanssani kuulemma ja on kyllä ollut ymmärtäväinen ja halukas tekemään paljon suhteemme eteen yms.. mutta silti :,(.. kun en voi tietää että tuleeko se toistumaan joskua ja vaikka ei tulisikaan niin pääsenkö koskaan yli tästä? :,( sattuu niin kamalasti. !! ja kamalinta on että kun niin haluaisin nauttia lapsestamme nii ei se ole ihan niin helppoa kun on tällainen synkkä pilvi päällämme.
Onko meillä toivoa? :,(