Lapselliset AVOparit, kokemuksia, mielipiteitä ?

Kuules, aloittaja, ei se avioliitto mitään takaa. Ei teidän ole pakko mennä naimisiin, jos siltä ei tunnu. Unohda ulkopuolisten kommentit: olkaa avoliitossa, jos haluatte. Pitäkää huoli siitä, että suhteenne on muuten toimiva. Jos muut ovat huolissaan, antaa heidän sitten olla.

Me oltiin pitkään avossa (10v) mutta mentiin sit kuitenkin naimisiin lähinnä, kun tuo suomalainen perimyslaki jne on niin epiksiä avoja kohtaan.



Eli ap, pidä huoli että teillä on paperit (testamentti) kunnossa niin avonakin pärjää.

Näille kyselijöille ja ihmettelijöille olen aina sanonut, että ei se eroaminen sen vaikeampaa ole vaikka oltais naimisissakin. Meille tämä järjestely toimii, enkä piittaa toisten mielipiteistä. En ole mikään "hääihminen", enkä tykkää olla keskipisteenä, joten en ole koskaan haaveillut mistään prinsessahäistä. Myöskään sukunimeäni en vaihtaisi mistään hinnasta, joten sekään ei ole syy mennä naimisiin.

Käytännön asioiden vuoksi olisi toki järkevää olla naimisissa, talo (ja laina) on miehen nimissä, joten jos huonosti kävisi, olisin puilla paljailla. Sen riskin olen kuitenkin ollut valmis ottamaan.

Meillä kaksi lasta. Lapset perivät tietysti + saavat "orvoneläkkeen", oli sitten avoliitto tai avioliitto. En kaipaa mitään avio-osuuksia. Leskeneläkekin on sen verran pieni +tarveharkintainen, joten sekään ei ole mikään syy avioliitolle.

Ei meidän tilannetta kukaan ole kyseenalaistanut, avoliitto sen verran yleistä lapsiperheissä nykyisin, myös tuttavapiirissämme.

lasten vanhempien olisi "parmpi" olla aviossa? Siis jos testamenttejä ei laadita...



Täällä siis myös yksi avopari joilta välillä aina udellaan naimisiinmenosta. Meillä ei mikään hinku naimisiin olisi, mutta välillä mietityttää nuo kaikki perimis jutut ym, miten menee jos toiselle jotain käy..

..sen verran, että mun käsitys asioista on tämä: avoliitossa isyys on tunnustettava ja huoltajuudesta sovittava erikseen>hoidettu meillä. Perimysasioissa jos em. asia on hoidettu, lapsen asema ja isän elatusvelvollisuus on sama avo- ja avioliitossa. Ainoastaan puolison asema toisen menehtymisen varalle on hoidettava testamentilla, koska ilman testamenttiä perijänä ovat rintaperilliset (50 % lapsille, 50 % lähiomaisille=vanhemmat & sisarukset) ja puolisolla ei ole toisen omaisuuteen osaa eikä arpaa. Testamentilla siis saa taattua puolisolle tuon 50 % omaisuudestaan. Osaako joku neuvoa miten / missä sen testamentin saa helpoiten tehtyä ??

..sen verran, että mun käsitys asioista on tämä: avoliitossa isyys on tunnustettava ja huoltajuudesta sovittava erikseen>hoidettu meillä. Perimysasioissa jos em. asia on hoidettu, lapsen asema ja isän elatusvelvollisuus on sama avo- ja avioliitossa. Ainoastaan puolison asema toisen menehtymisen varalle on hoidettava testamentilla, koska ilman testamenttiä perijänä ovat rintaperilliset (50 % lapsille, 50 % lähiomaisille=vanhemmat & sisarukset) ja puolisolla ei ole toisen omaisuuteen osaa eikä arpaa. Testamentilla siis saa taattua puolisolle tuon 50 % omaisuudestaan. Osaako joku neuvoa miten / missä sen testamentin saa helpoiten tehtyä ??

on kaikin puolin kätevämpää elää avoliitossa. perintö menee ilman erillisjärjestelyjä suoraan lapsille joten ei tarvitse maksaa ylimääräisiä veroja. (jos haluaa voi tehdä testamentin jos haluaa puolisolle jotain). kaikki perintö menee siis lapsille jolloin voidaan jäädä omaan taloon asumaan jne. olen itse kuitenkin omaisuuden "valvoja". Toisten ihmisten takia ei mennä naimisiin. hääjuhlat yms. ovat niin typerää humputusta ku olla ja voi. Meidän liitto ei ole sormuksista kiinni ja sitä paitsi on 100 x helpompaa erota ku ei olla edes naimisissa vaikka ei tässä eroamassa ollakaan.

En keksi yhtäkään syytä mennä nyt naimisiin.... eikun yksi syy on, lesken eläke. mut ollaan niin nuoria ettei kuitenkaan vielä juurikaan ole eläkettä kertyny joten turha senkään takia ainakaan vielä, mut ennen ku täyttää 50 v ni yhteiskunta käytännössä pakottaa naimisiin jotta tuon eläkeen saa.

Me ollaan oltu yhdessä jo 21 vuotta ja kolme lasta on siunaantunut. Olemme silloin tälloin miettineet naimisiinmenoa mutta aina on tullut jotain muuta estettä. Ainut syy miksi menisin naimisiin on taloudellinen. Ja ehkä koska haluan kuulua tiiviimmin mieheni kanssa yhteen:).



Ei meiltä ainakaan kukaan ole erityisemmin naimisiinmenoa udellutkaan. Se nyt on niin tavallista meidän piireissä että elellään avoliitossa vaikka loppuelämäkin.

Näille kyselijöille ja ihmettelijöille olen aina sanonut, että ei se eroaminen sen vaikeampaa ole vaikka oltais naimisissakin. Meille tämä järjestely toimii, enkä piittaa toisten mielipiteistä. En ole mikään "hääihminen", enkä tykkää olla keskipisteenä, joten en ole koskaan haaveillut mistään prinsessahäistä. Myöskään sukunimeäni en vaihtaisi mistään hinnasta, joten sekään ei ole syy mennä naimisiin.

Kun aloitin lukemaan viestiäsi, luulin että oikeasti olet siinä luulossa, että ihmiset, jotka menevät naimisiin, tekisivät sen vain "prinsessatouhun" tai sukunimen takia. Mutta sitten kun lopussa selvästi ilmaiset myös tuntevasi taloudelliset seikat, miksi avoliitto saattaa olla toiselle osapuolelle todella vaarallinen, tajusin että sinähän olet suorstaan tyhmä, kun kaikesta tuosta tiedosta HUOLIMATTA et ole mennyt naimisiin tai muuten turvannut selustaasi!! Säälin sinua...

"Käytännön asioiden vuoksi olisi toki järkevää olla naimisissa, talo (ja laina) on miehen nimissä, joten jos huonosti kävisi, olisin puilla paljailla. Sen riskin olen kuitenkin ollut valmis ottamaan."

Niin, sinä olet tuollaisen riskin ottanut, mutta on edesvastuutonta suositella sitä muillekin; tuohan on idiotismia puhtaimmillaan.

En ole mitenkään erityisesti avioliiton puolestapuhuja, mutta ratkaiseehan se monia kumpaneiden oikeusturvaan liittyviä asioita kerralla. Mikään ei kuitenkaan estä huolehtimasta näistä asioista ilman avioliittoakin, siinä pitää vain olla hyvin tarkkana. Onnea kaikille, niin avo-kuin aviopareillekin!

vakiintunut sellainen, ollut vuosia jopa vuosikymmeniä yhdessä, sitten kannattaa tehdä keskinäinen testamentti ja muutenkin pitää huoli että kaikesta tavarasta on tarkkaan määritelty kuka sen on maksanut ja omistaa.



Ihan vain sen takia että jos avoparista toinen kuolee, avopuoliso ei peri yhtään mitään mikä on toisen nimissä, ellei sitä testamenttia ole. Vainajan omaisille menee kaikki ja jos ovat vittumaisia ihmisiä.... Monesti on vielä niin että vaikka jokin tavara on vain vainajan nimissä, on se toinenkin puoliso siihen aikaa ja rahaa kuluttanut, esim. auto. Ja sitten se auto menisi vainajan veemäisille omaisille, siinäpä jäis näppejään nuolemaan...

jos ei ole lapsia, kannattaa mennä naimisiin, jos on niin ei kannata monessakaan tilanteessa. meillä omaisuus paperilla puoliksi ja on helpointa että vain lapset perii joten ei kannata mennä naimisiin.

... kun on eri sukunimi kuin lapsella ja miehellä, niin ainoa asia häiritsee vähän on se, kun aina kysytään virallisia asioita hoitaessa, että oletteko lapsen äiti -- en tiedä, kysytäänkö tämä aina, vaikka sukunimi olisi sama....



Muutoin meillä ei ole ollut mitään "ongelmia" avoliitossa. Kaikki omistetaan kuitenkin puoliksi .. tai no asunnosta minä omistan suurimman osan, kun suurimmaksi osaksi rahoitin (ja tämäkin vain siksi, että mies olisi joutunut maksamaan lahjaveroa, jos olisimme laittaneet 50/50.



Eli kuolemantapauksen sattuessa avokki kuitenkin omistaa edelleen puolet tai sen osuuden, minkä omistaa - ja lapsi perii loput.



Ja ei todellakaan vanhemmat tai sisarukset --- he perivät vain, jos ei ole perillisiä. Eli jos on avoliitossa, eikä perillisiä, niin silloin kannattaa tehdä ehdottomasti testamentti avokin hyväksi, koska muussa tapauksessa tosiaan perijöiksi tulee vanhemmat tai sisarukset... jne.

.. Ainoastaan puolison asema toisen menehtymisen varalle on hoidettava testamentilla, koska ilman testamenttiä perijänä ovat rintaperilliset (50 % lapsille, 50 % lähiomaisille=vanhemmat & sisarukset) ja puolisolla ei ole toisen omaisuuteen osaa eikä arpaa. Testamentilla siis saa taattua puolisolle tuon 50 % omaisuudestaan.

Ensinnäkään vanhemmat ja sisarukset ei peri yhtään mitään ilman testamenttia, jos vainajalla on rintaperillisiäkin. Jos lapsia ei ole, perivät vanhemmat. .

Toiseksi avioliitossakaan puoliso ei peri puolikasta vainajan omaisuudesta ilman testamenttia. Jos niin haluaa, avioliittolaistenkin on tehtävä testamentti.

Se mitä avioparien omaisuudelle tapahtuu kuolemantapauksessa on se että pariskunnan molempien jäsenten omaisuus (jollei avioehtoa ole) lasketaan yhteen ja puolet tästä yhteisestä omaisuudesta katsotaan vainajalle kuuluvaksi, ja menee hänen perillisilleen eli lapsille. Jäljellejäänyt puoliso saa pitää oman puolikkaansa.

Jos lapsia ei ole, aviopuoliso perii ilman testamenttiakin, avopuoliso ei peri mitään.

Totesin vain, että näin toimitaan meillä ja ratkaisu toimii. En maininnut viestissäni kaikkea, esim. sitä että mieheni on ehtinyt hankkia omaisuutensa jo ennen tapaamistamme jne. Joten jos naimisiin menisimme, tekisimme ehdottomasti avioehdon. En ole kärkkymässä mieheni omaisuutta! En kertonut myöskään sitä, että minulla on tahollani omaisuutta, "puilla paljailla" tarkoitin lähinnä, että minulla ei olisi eron yhteydessä mitään osuutta asuntoon tai muuhun mieheni aiemmin hankkimaan omaisuuteen. Avoliittomme aikana kaikki on hankittu yhteisesti.



Joten, lueppa ystävällisesti viestini uudelleen, ennen kuin nimittelet idiootiksi. Enkä kaipaa sääliäsi =)



5 tai jotain

kun lapsi perii sen puolison osuuden niin hänelle määrätään edunvalvoja siitä puolison osuudesta ettei toinen hupeloitse sitä lapsen osuutta... Olipas hieno virke mutta näin se menee... Mua alkoi tuon takia hirvittää tämä avoparina oleminen vaikka naimisiin en tahdo.

Tässä yksi! Mies haluaisi.

Meillaon hyva parisuhde ja onnellisia ollaan yhdessa oltu 10 vuotta. Ja kaiski lasta on saatu :)



Talo ja laina on molempien nimissa. Samoin saastotili ja kayttotili ovat molempien nimissa. Molempien palkat siis menevat yhteiselle tilille..



en nae mitaan syyta menna naimisiin kaytannon syista, emmeka kumpikaan usko etta naimisiin meno parisudetta parantaisi (kun emme siis kumpikaan halua)

..avioliittoa muka aina haluaa nainen ? Onko se joku naisen perusvietti, että nainen haluaa avioon, ja "pakottaa" sitten miehen tahtoonsa ? Meillä se ei ainakaan ole näin. Ja jos nyt aletaan ilkeiksi, niin kuinkahan paljon Suomessa on avioliittoja, joihin mies on todellakin suostunut naisen "pakottamana", ilman sen syvempiä merkityksiä. Ja kuinka monet näistä liitoista sitten päätyvät eroon ??

Lasten ei tule olla eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko vanhemmat keskenään avioliitossa vai eivät. Ainakin oma äitini joutui leskenä kerran vuodessa tekemään kunnan holhouslautakunnalle selvityksen siitä, miten hän oli huoltajana käyttänyt minun isältäni perimää omaisuutta kun olin itse alaikäinen. Tästä on kyllä liki 20 vuotta aikaa, mutta uskoisin etttä sama laki pätee yhä.

kun lapsi perii sen puolison osuuden niin hänelle määrätään edunvalvoja siitä puolison osuudesta ettei toinen hupeloitse sitä lapsen osuutta... Olipas hieno virke mutta näin se menee... Mua alkoi tuon takia hirvittää tämä avoparina oleminen vaikka naimisiin en tahdo.