Vaikka se vauva ei potkisi, niin kyllä sen tuntee, että siellä mahassa on jotain ylimääräistä!!!

Kohta tulee joku kertomaan kuinka joku tuttu ei "ihan tosi ollut mitään oireita raskaudesta"

Olis kiva kuulla jonkun tämmoisen ihan itse kertomana.

Mun ystävä pääsi viikolle 18 asti, ennen kun sai tietää odottavansa. Ei siihen mennessä siis ainakan tuntenut mitään erikoista.

Mutta kyllähän se kieltämättä tuntuu kummalliselta, ettei huomaa mitään koko yhdeksän kuukauden aikana!

jos samalle tyypille tulee nää kaikki outoudet, ettei maha kasva, menkat ei jää pois, ei tunne liikkeitä yms....

noin muutenkin, niin ei varmaan tunnu..

jos samalle tyypille tulee nää kaikki outoudet, ettei maha kasva, menkat ei jää pois, ei tunne liikkeitä yms....

Ei mitään venymis- tai liitoskipuja, pahoinvointia, vauvan liikkeitä, loppuraskauden läkähtymistä... Ei, jotain täytyy olla päässä vialla, jos ei näitä huomaa,

Jos siinä mahassa on 50 kg ylimäärästä noin muutenkin, niin ei varmaan tunnu..

Ei olis mitenkään voinut olla niitä huomaamatta. Kyllä se kohtu jossa on vauva ja vettä tuntuu läskienkin kanssa.

vatsa eí juuri kasvanut (valitettavasti) raskauden aikana. Olisin halunnut olla edes raskauden aikana tukevasti maha pystyssä ja saada kiloja lisää. Ja niin että mielellään olisi muutama jäänyt vaikka raskauden jälkeenkin mutta ei. Pahoinvointia taas oli lähes koko ajan. Oksentelu loppui kyllä mutta ruoka etoi niin paljon että ihan väkisin oli työnnettävä aina ravintoa suuhun. Eniten vitutti se että mä vedän itku kurkussa ruokaa naamaan jotta saisin kaloreita ja sitten neuvolassa saarnataan miten mun syötävä kunnolla ja ei saa laihduttaa raskaana ollessaan.

sen työkaverin sisko oli nääs synnyttäny yllättäen, eikä tienny olevansa raskaana. Oli menny lääkäriin kun iski kovat selkäkivut.



Oon kanssa ihmetelly aina, että miten helvetissä voi olla, pitäshän sitä nyt tuntee ne liikkeet. Ei niitä voi ilmavaivoihin sotkea. Ja tuskin nyt sentään menkat ihan normaalit ainakaan on koko ajan... Mustakin tuntuu, että ei täysjärkiselle voi noin käydä...

Ite oon tavannu naisen, joka sai tietää olevansa raskaana kahdeksannella kuulla. Oli aktiiviurheilija, jolla ei normaalistikaan ollu menkkoja kuin sillon tällön. Loukkaantumisen takia sitten ei päässy treenaamaan, niin paino rupes nousemaan ja ilmeisesti oli kiertokin lähteny käyntiin vaikkei menkkoja kerenny tulla. Yhdisti kuitenkin kaikki oireet siihen painon nousuun.



Oman raskauden jälkeen ajatus tuntuu aika mahdottomalta, mut meitä on niin montaa mallia, et eihän kaikista näy ees lopussa et ovat paksuna ja jos ei tule mieleenkään että sellasta mahdollisuutta olis, niin kai sitä suurimman osan tuntemuksista vois selittää jollain muullakin.

Yksi lapsi on, mutta haamupotkuja tuntuu koko ajan ja oksennusrefleksi on edelleeen tosi herkassa, esim. flussassa oksettaa kokoajan. En varmaan tajuais, jos oikeasti olisin taas raskaana.

Eniten vitutti se että mä vedän itku kurkussa ruokaa naamaan jotta saisin kaloreita ja sitten neuvolassa saarnataan miten mun syötävä kunnolla ja ei saa laihduttaa raskaana ollessaan.

Mulla on ollut tuota ilman raskautta. Tosiaan melkein itku kurkussa ahtaa napaansa joka päivä monta kertaa niin paljon, että yököttää ja tulee maha kipeäksi, ja sitten porukka huutelee "syö enemmän!" Luonnollisesti se laihtuminen ahdisti aika pirusti. Saarnaamistakin sain kuulla. Hormoneista se vaan oli kiinni sitten. Raskaanakaan ei tapahtunut mitään, mutta imettäessä alkoivat paikat pullistua ihan ehdasta läskistä.

Miun äiti ei tiennyt odottavansa minua ennenkuin oli kahdeksannella kuulla. Jos olisin syntynyt hiukan ennen aikojani, niin aito yllätysvauva olisin ollut.



Äitini on ihan täysjärkinen luokanopettaja ja normikokoinen. Minä olin hyvin toivottu vauva, olemassaoloni paljastui lapsettomuustutkimuksissa. :)



Myös veljeni ja siskoni ovat syntyneet hyvin vähäoireisten raskauksien päätteeksi. Naapuritkaan eivät vatsoja huomanneet. Pikkusiskon odotuksen muistankin kun meillä on iso ikäero.



Omat raskaudet ei kyllä ole olleet ollenkaan yhtä helppoja ja näkymättömiä, mutta synnytykset sentään on sujuneet kivasti ja luomusti ja helposti kuten äidilläkin.