Mikä on se "ainut oikea" järjestys tehdä seuraavat :

ekan kohdalla kihlaus (ilman aikomustakaan mennä naimisiin) yhteenmuutto, lapsi



Toisen kohdalla yhteenmuutto, lapsi, avioliitto, ja 20 vuoden päästä avioliitosta kihlat.



Eli haistelkaa te vaan niitä kihlaus on lupaus avioliitosta- hokemianne:D:D

Eli haistelkaa te vaan niitä kihlaus on lupaus avioliitosta- hokemianne:D:D

Kyllä mun on aika vaikea kuvitella tilanne, että joku menisi naimisiin lupaamatta mennä naimisiin (eli kihlausta). Miten se tapahtuu? Esteettömyystodistus on kuitenkin molempien allekirjoitettava ja siinähän lukee "kihlakumppanien allekirjoitukset". Kyllä se minun mielestäni viimeistään siinä vaiheessa on lupaus avioliitosta, kun sen allekirjoittaa ja allekirjoittamalla ilmaisee halunsa ja aikeensa avioitua.

Kihloihin tietenkin voi mennä ilman että koskaan menisi naimisiin asti. Mutta jos "kihloihin" mennessään tietää, ettei aio mennä naimisiin, niin onko ne silloin mitkään kihlat, vaan vain yhdessäololupaus?

Tietenkin

Asiat ei ole niin mustavalkoisia.

Jokainen tyylillään. Toisille sopii avoliitto ja lapsi, toisille avioliitto ilman lapsia jne.

Itseni kohdalla se oli yhteenmuutto, kihlat ja nyt lapsi tulossa. Ja häitä ei olla vielä sen tarkemmin mietitty, ne on sitten jossain välissä kun lapsi on syntynyt.

yhteenmuutto

kihlaus

lapsi

naimisiin

lapsi

lapsi

lapsi



Mikä kenellekkin on oikea järjestys?





Meillä piti olla eka häät ja sit lapsi, mut ihana yllätys tulikin ja siirrettiin häitä vuodella eteenpäin, kun en halunnut samana kesänä järkätä häitä ja ristiäisiä.

Kyllä mun on aika vaikea kuvitella tilanne, että joku menisi naimisiin lupaamatta mennä naimisiin (eli kihlausta). Miten se tapahtuu? Esteettömyystodistus on kuitenkin molempien allekirjoitettava ja siinähän lukee "kihlakumppanien allekirjoitukset". Kyllä se minun mielestäni viimeistään siinä vaiheessa on lupaus avioliitosta, kun sen allekirjoittaa ja allekirjoittamalla ilmaisee halunsa ja aikeensa avioitua.

Kihloihin tietenkin voi mennä ilman että koskaan menisi naimisiin asti. Mutta jos "kihloihin" mennessään tietää, ettei aio mennä naimisiin, niin onko ne silloin mitkään kihlat, vaan vain yhdessäololupaus?

Se että joku ei ymmärrä kihlautumisensa jälkeen olevansa kihloissa, ei tarkoita sitä ettei olisi kihlautunut.

Kihlautuminen kun on vain tapa kutsua sitä tilaa, jossa on sovittu avioliitosta.

Monestihan ne jotka taas tieten tahtoen "kihlautuvat", eivät edes puhu tai suunnittele avioliittoa, kunhan vaihtavat sormuksia.

Siitäkin huolimatta, kihlaus on synonyymi avioliittolupaukselle. Kun kositaan ja suostutaan tai muuten päätetään yksissä tuumin avioliitosta, silloin käytännössä kihlaudutaan. Se on ihan yksi ja sama, puhutaanko siitä kihlautumisena vai ei, tai hankitaanko sen merkiksi esimerkiksi sormuksia. Sillä ei ole mitään väliä.

Kyse on vain samaa merkitsevistä asioista.

mutta meillä näin:

Yhteenmuutto, kihlaus, 1. lapsi, avioliitto, 2. lapsi.

ei tietenkään ole, paitsi meidän tapamme :P:



kihlaus, yhteenmuutto, avioliitto, lapsi

Nykyinen seurustelusuhteeni ei etene mihinkään noista etapeista, ehkä koskaan! Ainakaan vuosiin, tai siis kauan kun lapset asuvat kanssani, en muuta yhteen. Ja eron jälkeen olen vannonut, etten avioidukaan, joten rasti kihlauksenkin päälle. Eikä yhteisiä lapsiakaan ole eikä tule.



Ekassa liitossa tein sentään kaiken 'oikeassa' järjestyksessä: Muutettiin yhteen, kihlat, naimisiin ja lapset. Myttyyn meni silti. Ehkä tää etenemättömyys ei sittenkään niin kauhea asia olekaan ;-)

yhteenmuutto, lapsia 2, kihlaus+naimisiinmeno, lapsi :D



Eiköhän kaikki järjestykset ole ihan yhtä oikeita...

Olen sopinut parhaan ystäväni kanssa (homo mies), että jos olemme molemmat 10 vuoden kuluttua vapaalla jalalla, menemme keskenämme naimisiin.



Olenko mä nyt siis kihloissa?







Silloin kun on sovittu naimisiin menosta, ollaan automaattisesti kihloissa, oli sormuksia tai ei.

[/quote]

Olen sopinut parhaan ystäväni kanssa (homo mies), että jos olemme molemmat 10 vuoden kuluttua vapaalla jalalla, menemme keskenämme naimisiin.

Olenko mä nyt siis kihloissa?

heitellään vitseinä vaikka kuinka paljon. Juu, jos olette sitoutuneet tosissanne, eli sopineet, niin kyllähän te olette kihloissa.

Jos se on vain läppää niin se on läppää. Silloin mitään ei ole sovittu.

Kyllä me olemme avioliittomme suhteen ihan tosissamme. Olemme jo kertaalleen muutaman vuoden asuneet yhdessä kämppiksinä, joten se osuus on jo "suoritettu". Vai lasketaanko sitä?

Tilanteemme on tällä hetkellä aika koominen, olen nimittäin (ainakin toistaiseksi)oikein onnellisessa avioliitossa ihan muun miehen kanssa. Tämä homo ystäväni (siis ilmeisesti minun kihlakumppanini) on myös onnellinen rekisteröidyssä parisuhteessaan. Mutta kukaanhan ei tiedä millainen meidän kaikkien tilanne on vuonna 2021.

Minun tapahtumajärjestykseni miehen A kanssa (=aviopuolisoni)meni näin: 1)yhteenmuutto, 2)kihlat, 3) aviooon. Lapsia ei ole ainakaan vielä.

Minun tapahtumajärjestykseni miehen B (homo kihlattuni) kanssa: 1) yhteenmuutto, 2) erilleenmuutto, 3) kihlat ollessani jo naimisissa miehen A kanssa, 4) ehkä naimisiinmeno ja 5)ehkä yhteenmuutto uudelleen. Lapsia ei tästä liitosta synny. Tapahtumat 4 ja 5 saattavat vaihtaa paikkaa.

Tätä nykyä avioliitoni miehen B kanssa tuntuu tosin epätodennäköisiltä, koska rakastan miestä A.

Olen sopinut parhaan ystäväni kanssa (homo mies), että jos olemme molemmat 10 vuoden kuluttua vapaalla jalalla, menemme keskenämme naimisiin.

Olenko mä nyt siis kihloissa?

heitellään vitseinä vaikka kuinka paljon. Juu, jos olette sitoutuneet tosissanne, eli sopineet, niin kyllähän te olette kihloissa.

Jos se on vain läppää niin se on läppää. Silloin mitään ei ole sovittu.

ainoo et yhteen muutettiin muutama kuukausi ennen lapsen syntymään ja lapsen ollessa 2kk hankittii omistusasunto!!

siis lapsi, yhteenmuutto, kihlaus, häät

yhteenmuutto, kihlaus, avioliitto ja lapsi. Mielestäni tuo on hyvä järjestys muutenkin.

Seurustelu alkaa (vuosi 0).

Yhteenmuutto (vuosi 2).

Kihlat (vuosi 4).

Avioliitto (vuosi 5).

Ensimmäinen lapsi (vuosi 6 tai 7).

Siinä. Voitte hakata sen kiveen, olkaa hyvät.

Meillä just näin ja sehän tosiaan on ainoa oikea tapa. Kiitos tämän kirjottajalle!