Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette 1 -vuotiaiden kanssa kotona? Mulla hajoo pää...
27.05.2011 |
Koti on rempassa, joten käytössämme on pääasiassa kaksi huonetta. Satunnaisesti keittiö. Pyykkiä ei voi pestä yhdessä. Siivous hoituu yleensä yhtenä päivänä viikossa eikä sekään koko päivää vie...
Tiskikone hyrrää kerran päivässä, mutta ei siihenkään tuon ikäinen vielä osaa osallistua muuten kuin 'häiriköimällä'.
Ei kuuntele vielä mitään satuja tms. Kirjat vaan syödään ja heitellään. Telkkarista on tullut liian paha tapa, koska se nyt sattuu toimimaan.
Oma piha on kuin pomminjäljiltä. Sateella muuttuu mutaiseksi. Muutoin, terassilla ei ole edes kaidetta (korkealla) ja muu piha on täynnä remonttirojua ja soraa.
Eikä vaunuiluunkaan nyt koko päivää jaksa kuluttaa.
Mitä hemmettiä täällä kotona vois tehdä? Muotopalikat ei vielä ole innostaneet. Eikä palapelitkään.
*iiiiso huokaus*
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen kanssa ja palasin töihin. Oli hyvä ratkaisu minulle. Kaikki eivät ole kotiäitejä ja jos sosiaalinen elämä on aina lähtemisruljanssin takana niin aina ei vaan viitsi. Kakkosen kanssa viihdyin paremmin kotona, esikoisesta oli seuraa ja naapurustossa oli silloin muitakin kotiäitejä.
Tsemppiä
Tyytyväisenä pinoaa lelujaan eri tasoille, leikkii autoillaan ja välillä kiipeää sohvalle. Tämä edellyttää sitä, että olen samassa huoneessa. Mä voin lukea lehtiä/kirjoja tai siivoilla. Välillä leikitän ja laulan mutta pian lapsi haluaa mennä tutkimaan milloin mitäkin.
mutta siihen ei saa kulutettua kovin paljon aikaa.
'Leikimme' usein kutitusleikkiä, möyrimme sängyssä 'painien', pujotellaan naruja tuolin reikiin, paukutusleikit on kivoja myös, samoin imuri.. se onkin olohuoneessa melkein vakituiseen. Mutta tulee aikoja, kun mikään ei kelpaa ja telkkari olisi ainoa mikä rauhottaa... silloin ties kuinka monen leikitysyrityksen jälkeen on vaan pakko se töllö laittaa päälle.
Siis leikkii normaalisti myös kun telkkari on päällä, mutta saattaa välillä tulla sohvalle viereen ja katsella ohjelmaa muutaman minuutin.
Yritänkö mä liikaa vai oonko töihinlähdön tarpeessa...
leikkipuistoon, tuonikäinen tykkää varmasti jo keinumisesta ja hiekkalaatikkohommista. Sieltä kotiin lounaalle ja päiväunille. Iltapäivällä sitten kotihommia ja sisäleikkejä tai uudelleen puistoon. Näin päivä kuluu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toistaiseksi ainakaan viihdy leikkipuistoissa. Yleensä haahuillaan päämäärättömästi. Tutkitaan kiviä, kukkia ja kiipeillään portaisiin ja takaisin.
Keinuista ei tykkää. Ja edelleenkään, ei siellä puistossakaan viitsisi koko päivää olla.
ap
1-vuotias on minunkin mielestäni aika rankka ikävaihe äidin kannalta. Melkein koko elämä on lapsen "vahtimista" ettei se tipahda, kolauta itseään jne. Kun kerrot, että asutte remppakodissa ja pihakin on vielä auki, ei ihme, että olet väsyksissä.
Mä ajattelen, että sinun kannattaa nyt ihan perusteellisesti käydä mielessäsi, että tämä on nyt tätä vaihetta. Lasta ei tuossa ikävaiheessa häiritse tasan pätkääkään miten pomminjäljiltä asunto on , kunhan ei mitään esim myrkyllistä tai vaarallista (pesuaineet, veitset) ole ulottuvilla.
Kannattaa varmaan niin paljon kuin mahdollista, mennä puistoihin, äiti-lapsikerhoihin jne, eli minimoida kotonaoloaika. Kylitelkää ja kulkekaa vaikka ostoskeskuksissa.
Tuon ikäinen harvoin osaa "leikkiä" millään palapeleillä tai vastaavaa. Paperin repiminen on ihanaa. Anna sitä. Korjaat silput sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan. Anna sen kippailla vaikkapa herneitä ämpäriin tai jotain sellaista. Läträtä vedellä vaikka tiskialtaassa "tiskata" muoviastioilla. Kaikkea hassua ja päätöntä. Piiloleikkiä:vaikkapa nalle piiloon tyynyn alle ja uudestaan ja uudestaan triljoona kertaa, hän riemastuu kun löytää, joka kerran! Nythän ei asuntoakaan tarvitse kovasti varoa, kun remontti on tulossa.
Pääasia että molemmat viihtyy. Pyri unohtamaan kaikki suorituspaineet. Pidä hauskaa lapsen kanssa!
tämmöisiä mietiskeli
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin tuoda tuossa esiin, että meillä ei noita kotihommia juuri ole. Kahdessa huoneessa asuminen kun ei suurta siivoa tee ja pyykkihommiin en voi taaperoa viedä. Kellarissa kun on nauloja ja pölyistä. Ja syöttötuolin raahaaminen sinne on tuhoontuomittu ajatus. Ei viihdy.
mutta tekee hampaita juuri, joten oikeastaan syö ne.
Asumme 40km päässä kaupungista. Ystäväni ovat töissä. Samoin mummut ja papat. Päivisin ei oikein ole kyläpaikkoja.
Mutta kiitos kaikille kuitenkin kommenteista. Kyllähän tässä jo jotai lisävinkkejä tulikin. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon vissiin vähän semmonen, että yritän loppuun asti :) enkä anna periksi.
Entäs, kun kirjoitit, että mummot ja papat on kauempana ja töissä: oletko miettinyt, että asuisit osan viikosta heidän tyhjässä (työpäivien ajan tyhjässä siis) asunnossaan? Illalla saisit seuraa töistä palaavista ja puolestasi voisit heitä ilahduttaa valmiilla päivällisellä tai imuroidulla asunnolla. Lapsella varmaan olisi siellä enemmän tilaa temmeltää, onhan remontin keskellä asuminen kuluttavaa kelle tahansa!
Yleensä haahuillaan päämäärättömästi. Tutkitaan kiviä, kukkia ja kiipeillään portaisiin ja takaisin. ap
Kivien, kukkien, käpyjen, keppien tutkiminenhan on just parasta mitä 1v tietää!!
Ehdotan selkeää päivärytmiä: aamupalan jälkeen sisällä leikkiä (oli se mitä tahansa), lelujen tutkimista, lastenlaulujen kuuntelua/laulelua, ihan mitä vaan. Sit ulos kävelylle, vaikkapa tutkimaan niitä kukkia, kiviä, käpyjä, keppejä, kyllähän siihen nyt jo saa helposti tunnin/kaks menemään. Sit syömään ja nukkumaan. Iltapäivällä taas vaikka kävelylle, kauppaan, autolla kylään tai jotain.
Ei yksivuotias välttämättä osaa vielä leikkiä, mutta tutkittavaa tästä maailmasta löytyy vaikka kuinka ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilinen käpyreissumme kesti ruhtinaalliset puoli tuntia, kunnes jannu itse kiipesi terassille, avasi oven (oli raollaan) ja paineli eteiseen. Se oli siinä...
Mikään ei innosta kovin kauan ja sitten kun mikään ei tosiaan innosta on tuo kirottu telkkari ainoa, mikä tepsii. Tai sitten huudon kuuntelu on toinen vaihtoehto. Ja tämä siis vaikka olisi vaippa kuiva, syönyt ja nukkunut.
ap
niin lakkaisi töllön vahtaaminen. Silloin tällöin mummulassa se luonnollisesti ei ole ongelma, koska siellä on mukavaa tekemistä. Kotona on selvästi tylsää, eikä tutut maisemat/tavarat innosta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä tunsin ja tunnen yhä hirveän huono omatuntoa siitä, että mulla oli KAUAN odotetun lapsen kanssa kamalaa kotona kun se oli 1v!
Nyt kahden lapsen valtaisalla kokemuksella tässä ideoita :)
- Runopussi tai laulupussi: osta tai väkerää pussi, jossa on kortteja joissa on laulun nimi tai runonpätkä. "Kuka saa, kuka saa" -laulun jälkeen lapsi nostaa sieltä kortin, ja sitten lauletaan/leikitään yhdessä se laulu tai luet sen runon.
- Kylpeminen on yleensä tuonikäisen suosiossa, jos iho kestää. Ja äidin hermo ;)
- Pidä yhtenä päivänä viikossa retkipäivä - käytte vaikka joka perjantai jossain kulttuririennossa tai kylillä tai eväsretkellä metsässä. Juuri se säännöllisyys on tässä valttia.
- Askartelu onnistuu jo tuon ikäiseltä (jos äiti vaan sitä jaksaa valvoa ja avustaa :) - taikataikinaa, isoja värikyniä, TARROJA, vesivärejä...
Kolmantena päivänä huuto helpottaa. Nimim kokemusta on.
pahin mahdollinen aika remontoida! 10-vuoden päästä kerrot sit muille millasta oli:)
Ja kiitos,tuo askarteluhomma vois olla seuraava mitä kokeillaan. Tässä on tosiaan haaste, että mitään ei oikein tahdo jaksaa kovin kauan. En tiedä, onko sitten yliaktiivinen, tylsyys vai noi hampaat...
ap
olen viihtynyt erittäin hyvin.
Esim. tänään autoilimme aamutoimien jälkeen ostoskeskukseen, jossa meni muutama tunti. Ostin hänelle joitakin vaatteita ja kävimme kahvilassa välipalalla. Nyt kotona söimme ja nyt hän tutkii kotiamme eli availee laatikoita, tutkii lehtiroskista ym. Sub juniori on päällä, sieltä tulee Maija Mehiläinen. Kohta lähdemme vaunulenkille ja hän ottaa päiväunet. Sitten odotamme miestäni töistä ja mietimme, menisimmekö ulos syömään kuten aika usein perjantaisin teemme.
Lapsemme leikkii aika pitkiäkin aikoja yksikseen, tutkii kaikenlaista ja välillä saattaa juosta syliini tai vain tarkistaa, että olen lähellä. Esim. lukeminen ja vaikka netissä surffailu onnistuu aivan hyvin. Kotitöitä teen lähinnä aamuisin vähän.
Tällaisen lapsen kanssa kotona olo on aivan ihanaa! Olen aiemmin tehnyt todella kovasti töitä noin 15 vuotta, joten osaan nauttia tästä lepolomasta!
oon vissiin vähän semmonen, että yritän loppuun asti :) enkä anna periksi.
Entäs, kun kirjoitit, että mummot ja papat on kauempana ja töissä: oletko miettinyt, että asuisit osan viikosta heidän tyhjässä (työpäivien ajan tyhjässä siis) asunnossaan? Illalla saisit seuraa töistä palaavista ja puolestasi voisit heitä ilahduttaa valmiilla päivällisellä tai imuroidulla asunnolla. Lapsella varmaan olisi siellä enemmän tilaa temmeltää, onhan remontin keskellä asuminen kuluttavaa kelle tahansa!
Mun vanhemmiltani oli palanut hermot saman tien, jos heidän töissä ollessaan olisin majoittunut 1-vuotiaan kanssa heidän kotiinsa ja siellä olisi tenava häärännyt vielä heidän kotiin palatessaan. Tai äitiäni ainakin. Vanhat ihmiset, raskaat työt ja vapaa-ajalla touhukas lapsi olisi ollut sellainen yhtälö, että olisi voinut sanoa suhteelle hei hei. Mutta minun äitini onkin töissä päiväkodissa.
Ulkoilla toisaan kyllä voi muuallakin kuin omalla mutaisella pihalla :)