Lue keskustelun säännöt.
Miten mä selitän tolle 5-vuotiaalle, ettei hän voi määrätä kaikkia?
26.05.2011 |
Eilisestä asti on ollut surullinen ja vihainen, kun pelasin toisen lapsen kanssa peliä, jossa tämä 5-vuotias on omasta mielestään parempi kuin me. Hänen mielestään emme siis ollenkaan saa pelata sitä, kun olemme huonoja siinä.
Olen selittänyt sen seitsemän kertaa, kuinka kaikki saavat omalla pelivuorollaan pelata mitä haluavat, vaikka olisivatkin huonoja siinä. Ja jäähyllä oli just 20 minuuttia, kun kävi asian takia käsiksi minuun. :(
Eikä tämä rajoitu vaan tähän tilanteeseen. Nyt vaan jotenkin kärjistynyt tämä homma. On aina määräilemässä pikkuveljeä, kun se ei kuulemma osaa mitään. Samoin minua. Ei tule edes kavereiden kanssa toimeen, kun ne eivät tee niin kuin hän käskee. Paitsi ehkä yhden kanssa. Kuulemma vain vauvat ovat kivoja, kun ne eivät määräile häntä.
Ja on alkanut suutuspäissään sanomaan, että vihaa minua, haluaa minun kuolevan tai pikkuveljen kuolevan tai tappaa itsensä. Elämänsä on kuulemma pilalla, kun määräilen häntä. Yrittää laittaa minua jäähylle, kun en tottele häntä.
Kuinka mä saan pojan ymmärtämään, että toisilla on samat oikeudet kuin hänellä ja hän ei voi tulla toisten kanssa toimeen, jos ei itsekin ole valmis välillä joustamaan? On ihan liian itsepäinen. :/
Kommentit (6)
Ihan ne on samanlaisia kaikki 5v pojat. Ainakin tässä korttelissa. Ne kiukuttelee vuoronperään ja joka toisella pihalla pidetään puhuttelua jollekin niistä.
Ei kai siinä auta muu kuin järkipuhe ja pitkä pinna.
Kyllä se ennen armeijaan lähtöä tajuaa tai sitten siitä tulee kersantti.
Nuo tappo jutut kannattaa jutella rauhassa auki, ei raivoisan kaverin kanssa kannata keskustella kovin syvällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et anna valtaa lapselle, vaan pidät ohjat käsissäsi ja jäähytät tarpeen tullen.
Mietin vaan, että missä vaiheessa lapsi oikeasti YMMÄRTÄÄ sen syyn, minkä takia hän ei saa määräillä muita.
Sitä kun saa niin, että luottaa, niin jo käytös muuttuu!
Miksei siis saa määräillä muita. Voi käydä niinkin, että jossain vaiheessa kun kukaan ei ole enää huomauttamassa huonosta käytöksestä, sotkee kaikki ystävyyssuhteensa, ja vasta sitten ehkä oppii, miksi ei kannata käyttäytyä huonosti. Mutta sitä ennen ei auta muu kuin äidin yrittää jaksaa yhä uudestaan selittää samaa asiaa eri tavoin. Tai auttaa ehkä siinä tunteiden hallinnassa, siis ei kiinnittää niin paljon huomiota siihen komentamiseen (toki siihen täytyy puuttua), vaan voisi yrittää keskustella enemmän siitä mitä tapahtui kun lapsi suuttui, mitä hän voisi itse itselleen sanoa silloin kun huomaa taas uudestaan olevansa suuttumassa jne. Voidaanko harjoitella kannustamista määräilyn sijaan? Tai saako hän tarpeeksi kehuja itse siitä, että osaa jotakin, tai ei osaa mutta yrittää. Kestääkö omia epäonnistumisia, onko joku haukkunut tai nolannut häntä osaamattomuudesta.
Ihan ne on samanlaisia kaikki 5v pojat. Ainakin tässä korttelissa. Ne kiukuttelee vuoronperään ja joka toisella pihalla pidetään puhuttelua jollekin niistä.
Ei kai siinä auta muu kuin järkipuhe ja pitkä pinna.
Kyllä se ennen armeijaan lähtöä tajuaa tai sitten siitä tulee kersantti.
Nuo tappo jutut kannattaa jutella rauhassa auki, ei raivoisan kaverin kanssa kannata keskustella kovin syvällisiä.
ei nyt ihan yhtä paha ja poika kiltti ja ei osannut mitään.
Et anna valtaa lapselle, vaan pidät ohjat käsissäsi ja jäähytät tarpeen tullen.