Ei ole olemassa mitään uhmaikää, on vain todella väsyneitä lapsia!

Ap:n lapsi ei ainakaan mätki kaikkia ympärillä olijoita. Hänelle on jäähypenkin avulla opetettu, että toisia ei lyödä. Ja jos hän makaisi itkemässä maassa, ottaisin syliin ja lohduttaisin. Jos hän alkaisi kränätä jostain, harhauttaisin, eli johdattelisin huomion muualle. Näillä opeilla ollaan menty 5,5 vuotta. Riitaa ja kränää on vain silloin, kun lapsi on väsynyt, toki näin keväällä sitä väsymystä on aika paljon, eikä se mene nukkumalla ohi. Lapsi on niin uupunut päivähoidosta.

ja toiset hippasen tulisempia temperamentiltaan kuin toiset. Kaikkia mukuloita ei ihan noin vaan nostella syliin lohdutettavaksi, kun alkaa kiukuttaa.Olet ihan tervetullut kokeilemaan. Painimatsiksi menee, siihen asti ainakin, että saa tenavan lukittua jonkinlaiseen otteeseen, jossa ei pääsis puremaan, hutkimaan tai rimpuilemaan.

Ja semmonen 1v osaa myös huitoa ja potkia, kun hatuttaa. Sori, en ihan kerinnyt sille vielä opettaa, ettei ketään lyödä... Mä en tosin oikein hokannut, miten 1v ymmärtää miksi se joutui jäähypenkille... ;P 2-vuotiaalle ehdin jo opettaa, ettei saa lyödä, eikä potkia, mutta pannahinen, kun en muistanut kertoa sille aiemmin, ettei myöskään purra. Sitä se kokeili seuraavaksi. Ja taas toistan tuhat kertaa, ettei purra, kyl se siitä. Kunnes se varmaan keksii repiä siskoaan tukasta tai jotain.

Hitsi, tuu meille ja laita meidän tättähäärä ruotuun jooko? Mä hanskaan kyllä noi kaks muuta...

Takavuosina kuuntelin radiodokkaria tunne-elämältään epävakaan naisen paranemisprosessista. Hän oli ollut lapsena kaikkien lemmikki, ihana hymypäivänsäde jonka hyväntuulisuutta kaikki aina ihaili. Jari Sinkkosen sanoin, jos lapsi on aina ihana, hän ei saa kaikkea mitä tarvitsee.

Milläpä mä tuosta vähemmän ihanan tekisin?? En mä sille mitään uhmaikää ala väkisin vääntämään, kun hänellä ei sellaista ole ollut. Yks läheinen sukulaisemme on lto, hänkin on kuvaillut lastamme todella tasapainoiseksi. Eli kyllä mä uskon että meillä on asiat hyvin :)

ap

Vaan niitä väsyneitä lapsia. Just juu.

Kyllä tossa ap:n aloituksessa on paljon tottakin! Ei kaikki uhmaaminen tosiaan selity väsymyksellä mutta kyllä meidän 3.5-vuotiaasta huomaa, että väsyneenä uhma on jatkuvaa ja todella voimakasta. Hyvin nukuttuaan lapsi on useimmiten helppo ja hyväntuulinen.

omana lisäyksenä vielä: Pitäkää pienimmätkin säännöt johdonmukaisesti. Ei siis yhtäkään pahantekoa huomaamatta/"rankaisematta" iänmukaisesti tietenkin.



Näillä pärjää ihan hyvin.

Toki kirjoitin tosi provoavalla asenteella tämän, mutta tämmösiä olen oikeesti joskus miettinyt! Meidän tytöllä on tänä keväänä oikeesti alkanut olla pientä uhmaiän tynkää, ja mä toivon, että se on vain kevätväsymys, ja menee kohta ohi kun loma alkaa ensi viikolla. Ihanaa, kun tyttö saa pitää lomaa elokuun puoleen väliin asti.



ap

Uhma on puhtaimmillaan sitä että lapsi tekee väärin, katsoo mitä siitä seuraa. Sitten tekee uudelleen väärin ja katsoo mitä SIITÄ seuraa. Sen usein oikein näkee miten se katsoo ja harkitsee mitä tekee.



Väsymys ja nälkäraivarit on sitten erilaisia, se on sellaista tolkutonta touhua.

täysi ääliö tai todella huono provo... Harvoin sorrun täällä ketään nimittelemään mutta tää nyt on jo tosi paksua jopa AV:n mittapuun mukaan.



Meillä myös 5-vuorias tyttö, ollut helppo vauvasta saakka, saa pelkkää kehua ja kiitosta kaikilta jne. jne. jne. mutta en mä nyt jumankauta kehtaisi alkaa väittää - varsinkaan näin yhden lapsen "kokemuksella" - tuollaista scheissea...

Toki tiedostan erilaiset temperamentit, niitä on lähipiirin lapsissa paljon... Meidän tyttö on todella helposti harhautettavissa, ja ekat 3 vuotta tuntui, ettei tuolla ole temperamenttia lainkaan... Aina kiukun hetkellä pystyi osoittelemaan jotain kattolamppua, että katopas muuten tuonne. Ja aina kiukku unohtui. Mutta esim. lyömistä meillä on ollut, ja tyttö on istunut siitä jäähyllä. Nykyään lyö, jos on väsynyt ja turhautunut. Ja silloin joutuu heti jäähylle. Tänään tyttö selitti, että oli oppinut pojilta kirosanoja, mutta ei uskalla sanoa niitä, koska ei halua päiväkodissa jäähypenkille. Eli jotain on oppinut :)



ap

omana lisäyksenä vielä: Pitäkää pienimmätkin säännöt johdonmukaisesti. Ei siis yhtäkään pahantekoa huomaamatta/"rankaisematta" iänmukaisesti tietenkin.

Joustavuutta on aikuisellakin oltava, siitä lapsikin sen oppii. Kohtuullisuutta, rentoutta. Ei kukaan sitä lasta aikuisena kiitä ylikiltteydestä ja siitä ettei sillä ole yhtään omaa tahtoa eikä kykyä joustaa. Tottakai pitää olla johdonmukainen, mutta myös ihminen. Nimimerkillä yksi jonka lapsi on myös saanut kiitosta koulussa helppoudestaan ja tottelevaisuudestaan ja sopeutuvaisuudestaan. Eipä olisi uskonut kun sitä uhmiksena pitelin maassa ja estin puremasta ja sylkemästä.

se ressukka näköjään kuvittelee, että väsymyskränkkäys ja uhma on sama asia... :DDD

Uhma on puhtaimmillaan sitä että lapsi tekee väärin, katsoo mitä siitä seuraa. Sitten tekee uudelleen väärin ja katsoo mitä SIITÄ seuraa. Sen usein oikein näkee miten se katsoo ja harkitsee mitä tekee.

Väsymys ja nälkäraivarit on sitten erilaisia, se on sellaista tolkutonta touhua.

tällä on uhman kanssa tekemistä mitä...? Selvitäpä ap nyt ihan itsellesi nuo käsitteet, ennen kuin alat uhmaiästä keskustelemaan niin ei tarvitse nolata itseään enää enempää...

Mutta esim. lyömistä meillä on ollut, ja tyttö on istunut siitä jäähyllä. Nykyään lyö, jos on väsynyt ja turhautunut. Ja silloin joutuu heti jäähylle. Tänään tyttö selitti, että oli oppinut pojilta kirosanoja, mutta ei uskalla sanoa niitä, koska ei halua päiväkodissa jäähypenkille. Eli jotain on oppinut :)

ap

Sinullako on nyt sitten kokemusta tuon yhden 5-v:n verran?

En nyt väheksy yhden lapsen vanhempaa, vaan yritän kertoa, että jokainen lapsi on yksilö, oma persoonansa.



Minulla on 2 lasta ja ammattinani lto.

Toinen lapsistani on erittäin rauhallinen luonteeltaan ja lahjakas verbaalisesti. Varsinaista uhmaa ei ole ollut vielä tähän mennessä, ikää nyt 10v.

Toinen lapsistani on taapero jonka aamu saattaa alkaa raivokohtauksella ihan vaan koska neppajymykerho on loppunut ennen kuin hän heräsi. Tai kaadoin maitoa ensin siskolle kun olisi pitänyt kaataa uhmikselle ensin.



Töissä olen nähnyt iisejä, vaikeita ja super vaikeita uhmiksia.

Eikä varmasti ole nämä kaikki väsyneitä. Toki osa ja monet ovatkin, mutta kyllä ne ovat yksilöitä ja persoonia enemmänkin.