Eroon jämähtänyt
erosta on kohta vuosi, enkä pääse eteenpäin. Yksinäisyys on ahdistanut viime päivinä todella paljon, se, että ei ole ketään kenen kanssa jakaa mitään asioita (paitsi lapset tietenkin, mutta sehän on erilaista).
Tämä on se tuttu tarina, että ystävät jäi aviliiton myötä, ja avioliitto paloi loppuun miehen alkoholismin myötä. Eron jälkeen mies löysi nuoren naisen itselleen, minä en osaa edes lähteä kotoa ruokakauppaa ja työpaikkaa pitemmälle.
Ahdistaa, mutta vielä enemmän ahdistaa ajatus esim. baariin lähtemisestä (en ole käynyt 5 vuoteen, enkä pysty kännisiä ihmisiä katselemaan alkoholistin kanssa asumisen takia).
Kommentit (9)
Olen yksinäinen ja ahdistaa. Se oli tarkoitus sanoa. Ei ole ketään kelle puhua siitäkään.
Siitä olen iloinen, että ei ole enää alkoholistia kotona.
AA:n perheiden vertaistukiryhmä...vertaistukea saa kun vaan lähtee mukaan.
Vai ahdistaako nyt kun huomaat ettei sinulla olekaan omaa elämää kun aiemmat vuodet ovat kadonneet miehen ongelmien vuoksi
Oliko teillä pitkä suhde miehesi kanssa?
Minusta voisit saada meilikaverin, samanlaista taustaa.
Lähin tukiryhmä on 115 km:n päässä, kokoontuu arki-iltaisin ja olen lähivanhempi. Selvitin näitä asioita jo aikoja sitten.
Seuraa ei ole pakko hakea juuri baarista, itse asiassa se on lahes vihonviimeinen paikka jonne itse menisin. Voisitko keksia itsellesi jonkun harrastuksen jossa tapaisi kaikenlaisia aikuisia? Olisiko uusista naistuttavuuksista seuraa, vai kaipaatko nimenomaan uutta seurustelukumppania?
Vuosi on kylla lyhyt aika, mutta toisaalta jo sen verran pitka etta soisi sinun jo paasseen erosta yli. Se uuden rutiinin aloittaminen ei ole helppoa mutta koita pyrkia siihen, etta vaikka puolivakisin raahaat itsesi jonnekin ihmisten ilmoille, harrastuksiin tai tanssimaan tai mika sinua ikina kiinnostaakin. Sitten kun totut kaymaan jossain saannollisesti, huomaatkin ajattelevasi etta mikset jo aiemmin tehnyt niin. Perspektiivi laajenee ja sita kautta alat paasemaan yli menneesta.
Olen yksinäinen ja ahdistaa. Se oli tarkoitus sanoa. Ei ole ketään kelle puhua siitäkään.
Siitä olen iloinen, että ei ole enää alkoholistia kotona.
Vaikeinta on kun niin kipeästi kaipaisi jonkun syliin mutta ei uskalla parisuhteeseen.
Mitäpä sinulle osaisin sanoa kun itsellä sama suru... Itse ajattelen niin, että vaikka kuinka välillä ahdistaa olla yksin menneiden? kipujen kanssa niin jos väkisin alkaisin parisuhteeseen satuttaisin vain itseäni, uutta miestä ja lapsia. Parempi hoitaa vanhan suhteen haavat ensin? Itsellä myös vuosi erosta, olen lähivanhempi ja jumissa kodin, koulun ja kaupan välillä. Henkisesti yhä aivan jumissa vanhan suhteen ongelmien suremisessa. En osaisi olla hyvä uudessa parisuhteessa. Hoitaisin vain uudella miehellä vanhan tekoja. Minun on ainakin vielä annettava ajan kulua ja kerättävä itseäni kasaan.
Kaveria, juttukumppania, vertaistukea tai jotain muuta olen vailla, en usko pystyväni seurustelemaan kenenkään kanssa.
Kun tulee eteen joku asia, jonka haluaa jakaa, edelleen meinaan näppäillä exäni numeron. Haluan siihen jonkun muun. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.
olen itse alkoholisti tosi toipuva.Erosta on n. kaksi vuotta.Olen saanut apua eril. vertaisryhmistä,eroseminaarista. Liityin Eurosinkkuihin vaikka ei ole tarvetta olla uuden miehen kanssa. Kaipaan edelleen exääni ja ahdistaa, että hänellä on uusi. Vuosi on tosi lyhyt aika ja jotain tukea nyt tarvitsisit.Toivottavasti saat lastenhoidon järjestettyä ja pääset eroryhmään.Fischerin tai jonkun muun. Jälleenrakennus-kirja on hyvä alku.
Liitto on ilmeisesti kuitenkin ollut pitkä jos teillä on lapsiakin. Eikö ole helpostus ettei alkoholisti ole enää elämässänne? Ei tarvitse miettiä ja stressata että onko se tänään kännissä vai mitä... Äläkä edes mieti mihinkään baariin menoa. Sieltä kyllä löydät uuden alkoholisti-miehen, mutta sitäkö todella haluat?