Onko jollain todellakin sellainen mielipide oikeasti, että lasta kehumalla voi pilata lapsen luonteen??!

Vierailija:

Positiivisella palautteella lapset myös oppivat sen, että omilla teoilla voi tuottaa mielihyvää toiselle, eli epäitsekkyyttä, joka on myös sekin kateissa suomalaisilta (ja on aihe kokonaan uudelle keskustelulle). Jos on järki kehumisessa (ja muussa palkitsemisessa) mukana, niin pelkoa ei ole siitä, että lapsi menisi pilalle.

Varsinkin tuo toisille mielihyvän tuottaminen pitäisi tulla lapsesta itsestään, eikä niin että oppii tosiaan saamaan kahuja kun tekee jotain.

Tälläin lapsen itsetunto kasvaa ja mitä pahaa siinä on että lapset tekevät asioita sen takia että vanhemmat olisivat heistä ylpeitä. Minusta se vaan osoittaa sen että lapsi haluaa mielyttää rakkaitaan. Tottakai lapselle pitää myös muulla keinoin näyttää että häntä rakastetaan juuri sellaisena kun hän on vaikka hän ei aina tekisikään mitään josta saisi kehuja. MInä ainakin kehun lastani jos hän piirtää hienon kuvan tai tekee jotain hänelle ehkä vähän hankalan asian....

Tietenkin kehumiselle pitää laittaa raja ja kehua vai aiheesta sillon lapsi oppii ymmärtämään eron " oikeasta ja väärästä" Hyvä esimerkki on tämä mainos jossa mummo taputtaa ja huutaa vai hyvä hyvä kun lapsi vetää pöytäliinan pöydältä ja rikkoo astiat. Tälläistä kehumista ei pitäisi minun mielestä antaa:)

Odotammehan mekin kehuja esim. pomolta kun olemme asiat töissä hyvin tehneet!

Mutta yritän kehua heitä enemminkin siitä, mitä he ovat kuin siitä mitä he tekevät. Toki kerron jos tekevät jotain kehumisen arvoista mutta ei se minusta riitä. Lasta voi yksinkertaisesti kehua siitä, miten ihana tyyppi hän on. Äiti varmaan yleensä tuntee lapsensa niin hyvin, että tietää tämän luonteen parhaat puolet niin hyvin, ettei tarvitse olemattomia kehua.



Minun ymmärrykseni mukaan juuri tällainen kehuminen tekee lapsen minäkuvalle ja itsetunnolle hyvää. Se ei anna hänelle sellaista kuvaa, että hänestä pidetään vain koska hän tekee jotain oikein. En usko että lasta rehellisesti kehumalla mitenkään itserakkaaksi voisi opettaa. Varsinkaan jos häntä samalla opetetaan ottamaan muita huomioon. Päinvastoin, on helpompi pitää toisistakin kun on oppinut itseään terveellisesti rakastamaan.



Osasinkohan ollenkaan ymmärrettävästi kertoa mitä tarkoitan..

on. Aivan pienille lapsille kehut on vain hyväksi, aiheesta tietenkin

Eikö voi sanoa vain " oletpa sinä mukava tyttö/poika, minä tykkään sinusta" tai " sinua on kiva pitää sylissä/vieressä" , eikä erityisesti kehua aina jostain teosta, taidosta tai ulkonäöstä? Toki uudet taidot pitää noteerata ja siinä on kehu paikallaan, tai kun jossain hommassa onnistuu hyvin tai on avulias tms.



Kyllä minä väitän, että kehua voi liikaa ja/tai väärin. Jos joka puurolusikallisesta seuraa fanfaarit ja kehut, niin kehuminen kärsii inflaation. Tai jos tosiaan lapselle annetaan kuva, että hänestä välitetään vain silloin kun hän onnistuu. Tämä jälkimmäinen on ehkä isompien lasten kanssa enemmän ongelmana. Isoa koululaista ei niin tule enää halittua tai muuten osoitettua kiintymystä, niin sitä ehkä pitäytyy niissä " asiallisissa" kehuissa hyvistä koenumeroista.

Eräässä tutkimuksessa ryhmälle lapsia maksettiin siitä että he piirtelivät. Kun maksaminen lopetettiin, lapset joille ei maksettu piirsivät paljon enemmän kuin tuo toinen ruhmä. Kehut ovat siis eräänlaista " maksamista" ja lapsi saattaa ehdollistua tälle eikä oma-aloitteisesti kiinnostu mistään.

Ainoa tapa kasvattaa pikkutyranneja on rajaton kasvatus - sanallinen ja huom! sanallinen kehuminen ei voi tehdä kenellekään lapselle pahaa.

ei juurikaan ole verrannollista sanalliseen OMIEN vanhempien kehumiseen. Toisekseen tuossa tapauksessa kyse on motivoinnista ja motivaatiosta/motivaation puutteesta enemmänkin kuin sen aidosta seuraamisesta, onko kehumisella jotain vaikutusta lasten suorituksiin.

sotki pöydän ketsupilla ja heitteli sekaan kaikki ruokansa herneet ja äiti vaan kehui lapselle kuinka ihanan luova äitin pikku kulta on... ja lapsi oli 5v.

Vierailija:

ei juurikaan ole verrannollista sanalliseen OMIEN vanhempien kehumiseen. Toisekseen tuossa tapauksessa kyse on motivoinnista ja motivaatiosta/motivaation puutteesta enemmänkin kuin sen aidosta seuraamisesta, onko kehumisella jotain vaikutusta lasten suorituksiin.

Lapsi alkaa luulla että häntä rakastetaan vain jos hän on hyvä eli häntä kehutaan.

selkeästi tekee väärin ja vanhempi ei korjaa lapsen käytöstä. Tuo jos mikä on rajatonta kasvattamista.



Pysykää nyt ihmiset asiassa.

Lasta täytyy tukea tekemisissään ilman mitään sellaisia ehtoja, että " olen ylpeä sinusta kuin osasit tuon" = " olen ylpeä sinusta vain kun osaat tuon" .

kyllä lapsen kehuminen kehittää myönteisesti itseluottamuksen kehittymistä, mistä on HYÖTYÄ KOKO LOPPUELÄMÄKSI!!! Hyvä päinvastainen esimerkki on mieheni, jota ei koskaan kehuttu yhtään mistään, ja jolla nyt ei ole itseluottamusta yhtään mihinkään!



Mutta älkää hyvät ihmiset sekoittako rajattomuutta kehumiseen!

hyväksytty, jos se sinun mielestäsi on kiellettyä sanallisesti?!



Mua on kehuttu aina kotioloissa ylenmäärin ja olen aina ollut täyden kympin oppilas ja menestynyt erittäin hyvin muutenkin. Siitä kiitän vanhempiani ja kannustavaa kasvatusta.

On parempi että lapsi antaa lelunsa toiselle koska haluaa piristää toista, kuin että hän antaa sen saadakseen kuulla minulta " hyvin tehty, oikein kivaa että annat lelusi Villelle" .

Siitä lapsi saa kuvan, että on muita paljon parempi eikä muut oo mitään ja hän on paras...



Mutta kyllä meillä kehutaan vuos ja viis kuista ihan koko ajan pienimmästäkin positiivisestä asiasta:-)

ei aiheesta eikä aiheen vierestä! Niin on suurimmalla osalla naama rutussa kaiken päivää, valitetaan vaan joka asiasta ja kaikesta nähdään vain se negatiivinen puoli. Väitän, että juuri kehumisen puute on osasyynä tähän negatiiviseen ja pessimistiseen elämänasenteeseen. Miten elämänasenne ja ihmisen kuva itsestään voisi olla mitään muutakaan, kun lapsesta asti on kuullut: " Älä sitä, älä tätä, etkö nyt voisi, eieiei" ?



Niille, jotka eivät kehu lapsiaan pelätessään pilaavansa lapsen luonteen, suosittelen kuitenkin kokeilemaan sitä, minkälaisia vaikutuksia kehumisella on lapsen käytökseen. On vaan täin lapsenkasvatus vähemmän stressaavaa kaikille osapuolille, kun ei koko ajan tarvitse olla kieltelemässä, vaan lapset oppivat oikeat käyttäytymismallit positiivista käyttäytymistä vahvistamalla. Jos lapsesi vain raivoaa ja kapinoi sinun käskyjäsi & kieltojasi vastaan, niin kannattaa tosiaan miettiä, pitäisikö sinun muuttaa omaa kasvatustapaasi!



Positiivisella palautteella lapset myös oppivat sen, että omilla teoilla voi tuottaa mielihyvää toiselle, eli epäitsekkyyttä, joka on myös sekin kateissa suomalaisilta (ja on aihe kokonaan uudelle keskustelulle). Jos on järki kehumisessa (ja muussa palkitsemisessa) mukana, niin pelkoa ei ole siitä, että lapsi menisi pilalle.