Oletko koskaan tajunnut toisen ihmisen merkityksen itsellesi vasta menetettyäsi hänet?

Tajusin hiljattain ettei mieheni(exäni) merkitsekään minulle juurikaan mitään...

Minulla oli yksi hiekkalaatikkoystävyys, jota pidin lähinnä käytännöllisenä tapana vaihtaa kakkavaippakuulumisia...



Tutustuimme esikoistemme aloitellessa puistoilua ja saimme seuraavat...ja sitäkin seuraavat lapset samoihin aikoihin. Kaveruutemme ei koskaan muuttunut syvemmäksi ystävyydeksi, emmekä tapailleet koskaan hiekkiksen ulkopuolella.



Vuosi sitten tämä perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja minulla melkein romahti koko maailma heidän muuttonsa jälkeen. En tunnustaisi tätä ikinä kenellekään...



Tajusin vasta jälkeenpäin, että se tunnin päivittäinen aamutapaaminen (vuosien ajan!) merkitsi minulle enemmän kuin mikään muu ystävyys tai kaverisuhde, joita minulla on ollut elämäni varrella.



Enkä muuten tiedä edes kyseisen ihmisen sukunimeä...

Joskus vuosia aikaisemmin minulla oli lyhyt suhde erääseen mieheen. Tai no, taisi olla enemmänkin seksisuhde koska tiesimme, ettei meistä voi tulla mitään sen kummallisempaa. Mutta kuitenkin.



Hän oli samanlainen pohdiskeleva, "filosofinen" luonne kuin minäkin. Niinä aikoina minulla meni todella lujaa ja monesti keskustelimme aamuun asti kaikesta maan ja taivaan välillä. Pohdimme elämiämme sun muuta. Välillä paransimme maailmaa =)



Kuten arvata saattaa, tiemme erosivat. Vasta siinä vaiheessa tajusin, kuinka paljon tuo mies kuitenkin merkitsi minulle. Muistan vieläkin keskustelumme ja pohdiskelumme ja ne vinkit, joita hän antoi minulle.



Vaikka tuostakin on aikaa yli kymmenen vuotta, on silti ikävä, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Hän vain jätti jonkin omituisen jäljen minuun ja väkisinkin muistaa sen omituisen suhteen joka meillä oli =D



varmaan etsisin hänet käsiini, mutta en tiedä sukunimeä =/