APUA vauvan kanssa!!!!!
Minkäikäiset vauvat teillä on ruvenneet saamaan raivokohtauksia??? Meidän 7 kk ikäinen vetäsi esim. tänään aivan kamalat raivarit kun otin nokkamukin siltä pois siksi aikaa että saadaan syötyä loppuun.
No, ei syöty loppuun.
Poika suuttu niin kauheasti, että huusi suoraa huutoa pää punaisena VARMAAN 10 MINUUTTIA eikä rauhoittunut millään. Varmaan nokkamukilla olisi rauhoittunut. Siis järkyttävää! aJATTELIN, ETTÄ TOMMOSET RAIVARIT OLISI ENEMMÄNKIN UHMAIKÄISTEN JUTTUJA.
sori, vahingossa isot kirjaimet.
auttakaa.
Kommentit (13)
mikset antanut sitä nokkamukia, että ois rauhottunut? Turhaa ton ikästä on huudattaa, ei vielä tajuu periaatteista mitään. Kyllä tempperamenttisen vauvat voi jo saada raivareita, sä päätät kuinka vaikeeksi haluut teijän elämän. ;) Tsemppiä!
muutaman kk ikäisenä tissiraivareita ja sitten pulloraivareita ja sitten vaunuissa raivareita, halusi istua ihan vauvana, lattialla sai raivareita, oli myös koliikki. mut kahden vuoden jälkeen mitä onnellisin ja rauhallisin lapsi..
Kummipoika oli samanlainen. Samanikäisenä sai jo affketikramppeja, kun asiat eivät menneet oman mielen mukaan (eli niitä itkukohtauksia, joissa heittäydytään tajuttomaksi). Tsemppiä, teillä on temperamenttinen lapsi.
viittinyt jotenkin sitä mukia antaa.
kai mua pelottaa, että siitä kasvaa sellanen raivopää, joka tietää että karjumalla saa kaiken.
yritin kiinnittää vauvan huomiota muuhun, mutta huuto vaan yltyi ja näin dominoivan katseen vauvan silmissä, joka lieskojen lailla viestitti: "tänne se perkeleen kippo, paska mutsi"
:D
ap
mikset antanut sitä nokkamukia, että ois rauhottunut? Turhaa ton ikästä on huudattaa, ei vielä tajuu periaatteista mitään. Kyllä tempperamenttisen vauvat voi jo saada raivareita, sä päätät kuinka vaikeeksi haluut teijän elämän. ;) Tsemppiä!
Ja semmoista kannattaa miettiä noihin periaatteisiin liittyen, että kuinka tärkeää oikeasti on näyttää lapselle, missä kaappi seisoo, juuri TÄLLÄ HETKELLÄ, juuri NYT. Usein niitä periaatteita voi opettaa lapselle myös väsytystaktiikalla, mutta ei tietenkään niin, että aina antaa periksi jokaiselle lapsen kiukkukohtaukselle.
Se ei siitä mitään opi, eikä noin pientä voi pilallekaan hemmotella. Myöhemmin ehtii ja toimiikin paremmin.
Ai että 1-vuotispäivänä ei nokkamuki sitten tulekaan enää huudon saattelemana takaisin, vaikka vielä hetki sitten raivoaminen auttoi asiaan kuin asiaan.
voi jeesus.
Mä olen kanssa samaa mieltä, että se auktoriteetti näytetään kyllä vähän eri tilanteissa ja hiukan eri ikäiselle lapselle.
Mikä sulla oli tavoitteena? saada lapsi syömään? Onnistuiko se?
Alle vuoden vanhan kanssa nyt tärkeintä olisi, että vastataan lapsen tarpeisiin ja rakastetaan paljon.
nyt sitten väärin tehty kun en antanut sitä mukia takaisin? Syömisestä ei tullut siis mitään sen mukin kanssa, koska vauva hakkasi sillä pöytää liian keskittyneesti ja unohti syömisen kokonaan.
Syötiin sitten kun karjuminen loppui. Aikaahan siinä vierähti kyllä.
ap
samoja elementtejä löytyy. Ruokailu on välillä yhtä tuskaa, kun kaikki pitäisi pöydältä saada käsiin ja jos ei yllä tai ei anneta niin heittää selän kaarelle ja huutaa. Sormiruoat otettu käyttöön niin ruokailu on vähän helpompaa, välillä tuikkaan lusikalla sosetta väliin :)
mutta toisaalta kyllä Jari Sinkkonen oli sitä mieltä, että lapselle on opetettava ei-sana alusta alkaen eikä vain odotettava jotain maagista ikää.
Jos lapsi on tottunut alle 1-vuotiaana, että kaikki sujuu helposti, kun vähän kiukkuilee, niin miten tuhottoman vaikeaa on sitten aloittaa se kasvatus esim. 1-vuotiaana tai 2-vuotiaana tai milloin nyt palsta-mammojen mukaan onkaan se oikea ikä aloittaa lapsen kasvattamisen. Siitä voi tulla jopa itsellekin kynnyskysymys. Lapsen pettymystä on vaikea sietää, ja kun lapsi ilmaisee sitä pettymystä hyvin voimakkaasti, niin onhan selvää, että jos vanhempi aluksi luistelee tilanteista, tekee hän sitä kaikella todennäköisyydellä myöhemminkin. Lapsen on tosi vaikea tajuta, miksi ihan yllättäen homma ei toimikaan niin kuin ennen.
En siis ole sen kannalla, että 7 kk:n ikäistä alkaisi jo tiukasti kasvattaa vaan sen kannalla, että yrittää välttää näitä tilanteita eikä ota sitä mukia kovin pienestä pois. Toki sitten jos on pakko ottaa, niin sitten kanssa ottaa, eikä veivaa asiaa edestakaisin.
Alle 1-v on vauva, sen jälkeen taapero. Ja juu, muutos ei tapahdu yhdessä yössä, jos niin luulit minun tarkoittaneen. Ikätason mukaista kasvatusta vain peräänkuulutin, mutta sehän sopii parhaiten niille, joilla terve järki on omasta takaa. Meillä on temperamenttinen 2-vuotias, jolle en todella mitään kuria yrittänytkään pitää alle yksivuotiaana ja senkin jälkeen vähitellen. Eipä tuo näytä siitä pilaantuneen. Nyt on sitten jo ihan eri meininki.
t.8
Teille on sattunut tempperamenttinen tapaus.
Meillä on kans tosi voimakastahtonen poika joka rupesi ilmaisemaan jo puolenvuoden ikäisenä voimakkaasti omaa tahtoaan ja saa nykyään ( 11kk) raivareita monta kertaa päivässä jos asiat ei suju oman mielen mukaan.
Eilen esim suuttui ulkona ihan mahdottomasti kun ei saanut muurahaista kädellä kiinni. Heittäytyi kadulle potkimaan ja rääkymään naama punaisena.
Nykysin myös puree itseään käteen kun ei suuttuessa osaa ilmaista tunteitaan.
Mä yritän kiinnittää lapsen huomion muuhun että kiukku laantuisi. Tai annan kiukuta kiukun pois.