Lue keskustelun säännöt.
Nyyh, mä en saa varmaan ikinä äidin yo-lyyraa
19.05.2011 |
ainakin 2 ekaa lapsista on tai on menossa amikseen, ei todistukset edes riittäisi niillä lukioon.
Olisi ollut niin kiva järkkää yo-juhlat jne. kaikkea perinnettä.
No, kaipa mä saan sitten ansioni mukaan, jotenkin kai olen väärin tehnyt kun en lapsiani lukioon saanut :(.
Noloa myös kai se, että kun itse sain lakin (kirjoitin kyllä aikuisena vasta), niin en itse ostanut omalle äidille lyyraa. HÄn oli sen aikanaan saanut veljeni lakkiaisia varten (sossu antoi rahat :) ja ajattelin että se yksi riittää... kun itselläkin oli silloin tiukkaa ja pieniä lapsia, niin en nähnyt tarpeelliseksi ostaa hälle toista äidin lyyraa.
mutta oishan se kai kiva ollut hänelle toinenkin lyyra. Etenkin kun hän tosi paljon auttoi lasten hoidossa, että sain lukion käytyä.
En muista sitten että ostiko nuorin siskomme hälle aikanaan itse lyyraa. Vai käyttikö vaan aina sitä veljeni yo-juhlia varten ostettua.
Kommentit (11)
ja keskiarvo yli 9 ja sain myös stipendin.
Sikäli mä arvostan että lapseni opiskelee jotain mikä heitä kiinnostaa, se ei ole niin iso juttu että ovatko amiksessa vai lukiossa, MUTTA - ne yo-juhlat olisi ollut kiva järjestää perinteineen.
Samalla tavoin kuin toivon että saan auttaa järjestämään vielä joskus tyttäreni häitä/olla niissä mukana :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amiksen jälkeen. Teet "uusia perinteitä"!
ammatin saanut sentään juhlansa ansaitsee kun on jotain saavuttanut (sen ammatin). sinulla tulee olemaan aihetta olla ylpeä lapsistasi! :)
kunhan saa itse brassailla äidin lyyralla ja yo-juhlilla. Eikö amiksen käyneet lapset sitten ole niin arvokkaita, vaikka omiasi ovatkin. Miksi et arvosta??
kunhan saa itse brassailla äidin lyyralla ja yo-juhlilla. Eikö amiksen käyneet lapset sitten ole niin arvokkaita, vaikka omiasi ovatkin. Miksi et arvosta??
Ja tietysti järjestän aikanaan heille jotkut juhlat, toivottaavsti itse haluavat.
Kyse on vaan niinkuin "perinteestä" - vähän pettynyt olisin myös esim. jos tyttö menisi vaikka maistraatissa naimisiin eikä olisi häitä. Eli toki kunnioittaisin ja arvostaisin hänen valintaa, mutta oma haave että olisi "morsiamen äiti", ja nyt "ylioppilaan äiti", olisi sitten mennyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä juhlia ei voi järjestää ammattiin valmistuvalle ihan yhtä lailla? Mitä arvoa on jollain yo-tutkinnolla? Ei mitään.
kunhan saa itse brassailla äidin lyyralla ja yo-juhlilla. Eikö amiksen käyneet lapset sitten ole niin arvokkaita, vaikka omiasi ovatkin. Miksi et arvosta??
Ja tietysti järjestän aikanaan heille jotkut juhlat, toivottaavsti itse haluavat. Kyse on vaan niinkuin "perinteestä" - vähän pettynyt olisin myös esim. jos tyttö menisi vaikka maistraatissa naimisiin eikä olisi häitä. Eli toki kunnioittaisin ja arvostaisin hänen valintaa, mutta oma haave että olisi "morsiamen äiti", ja nyt "ylioppilaan äiti", olisi sitten mennyttä. ap
Meriitit vain kelpasivat, se että sai olla ylpeä toisen saavutuksista, joihin ei itse ikinä kyennyt. Muuten sitten en ollutkaan mitään, paitsi silloin kun toin perheelle kunniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylpeä lapsestani, kun minusta ei ikinä oltu ylpeitä. Vaikka olin siis tosi hyvä koulussa; ei rohkaistu jatko-opintoihin jne.
Eli vanhemmat ei ole kauhean paljon arvostaneet jatkokoulutustanikaan (jota siis itse hommasin).
Olisi ollut kiva katkaista tämä - ja toki voinkin katkaista olemalla ylpeä siitä mitä lapseni saavuttavatkaan, tosin.... huonoa koulumenestystä heillä eli saan olla vaan lähinnä helpottunut jos jonkun todistuksen ylipäänsä saavat.
ap
"Eihän ylioppilas edes ole mitään.."
Niin, eihän ylioppilas ole mikään ammatti, mutta aika suuri saavutus elämässä kuitenkin. Ainakin useimmille. Kuten on tietysti ammattiin valmistuminenkin. Kummasta vaan olisin äitinä ylpeä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en kyllä osaa yhtään ajatella ap:n lailla. Ne juhlat nyt on vaan.., no, juhlat. Toki poika on juhlansa ansainnut, mutta silti. Tärkeämpää on se, että poika on nyt tässä, yksi tavoite on saavutettu, ja toivon myös että saa mieleisensä jatko-opiskelupaikan.
Enkä osaa ajatella noin häistäkään, ei ole ikinä tullut mieleenikään.
Ja olen pojalleni sanonut, että en tarvitse/halua äidin lyyraa. Mitä minä sillä tekisin.
äitini olisi hankkinut tuollaisen naurettavan "äidin lyyran" eikä todellakaan käynyt pienessä mielessänikään sitä hänelle hankkia.