Epilepsia - poissaolokohtaukset - vai mitä tämä nyt on?
Elikkäs lapseni on päässyt tässä jokin kuukausi sitten eroon epilepsia lääkityksestä vuoden kohtauksettomuuden vuoksi...
Mutta voiko nyt siis olla kohtaukset tulleet takaisin pieninä poissaolokphtauksina?
Lapsi siis ns kerää sylkeä suuhunsa ja "hautoo" suussaan kauheaa määrää sylkeä, välistä joko nielaisee ne tai sitten sylkee pois vai onkohan tämä nyt vaan suun motoriikan harjoittelua?
Välistä herätessään kädet vapisevat...
Epilepsiaan sairastuttuaan lapsi oli 4kk ja sai isoja, selkeitä kohtauksia ja sai lääkityksen... Noita suuren suuria kohtauksia ei nyt ainakaan ole tullut.
Kommentit (16)
Ihmettelen vaan, että vuoden kohtauksettomuuden jälkeen ei lääkitä enää. Mä oon ollut kohtauksetta kymmenisen vuotta ja edelleen syön lääkkeitä. Olin 18 kun epilepsia todettiin... Enpä tosin oo neurologillakaan käyny useampaan vuoteen, eli ei tietty ole keskusteltukaan lääkityksen lopettamisesta. Kunhan tässä ihmettelen.
Ihmettelen vaan, että vuoden kohtauksettomuuden jälkeen ei lääkitä enää. Mä oon ollut kohtauksetta kymmenisen vuotta ja edelleen syön lääkkeitä. Olin 18 kun epilepsia todettiin... Enpä tosin oo neurologillakaan käyny useampaan vuoteen, eli ei tietty ole keskusteltukaan lääkityksen lopettamisesta. Kunhan tässä ihmettelen.
ja noilla taustoilla ja oireilla menisin neurolle ilman muuta.
Miksi ihmeessä et käy?
Ihmettelen vaan, että vuoden kohtauksettomuuden jälkeen ei lääkitä enää. Mä oon ollut kohtauksetta kymmenisen vuotta ja edelleen syön lääkkeitä. Olin 18 kun epilepsia todettiin... Enpä tosin oo neurologillakaan käyny useampaan vuoteen, eli ei tietty ole keskusteltukaan lääkityksen lopettamisesta. Kunhan tässä ihmettelen.
omalääkärille passitetaan epileptikko, jos ei ole mitään akuuttia ongelmaa. Omalääkäri uusii reseptit.
Ohis, epileptikon läheinen
että neurologin vastaanotolle sinäkin! Kai tiedät, mitä myrkkyä epilepsialääkkeet on; itse en söisi yhtä ylimääräistä päivääkään turhaan.
jotta lapsi saataisiin taas kohtauksettomaksi. Kohtaukset kun voivat pahimmassa tapauksessa jättää jälkensä aivoihin.
että neurologin vastaanotolle sinäkin! Kai tiedät, mitä myrkkyä epilepsialääkkeet on; itse en söisi yhtä ylimääräistä päivääkään turhaan.
Olen epileptikon läheinen ja haluan että läheiseni mieluummin syö ne "myrkylliset" lääkkeensä kuin ottaa riskin että kohtauksia alkaa tulla. Epilepsiakohtauksia ei voi ennakoida ja on täysin mahdotonta sanoa, onko lääkitys turhaa.
Sun täytyy vaatia maksusitoumusta yksityiselle neurologille, enpä ole koskaan kuullut, ettei sitä saisi, jos haluaa lopettaa tai tarkistuttaa lääkityksen...
Ja itse, jos en maksusitoumusta jostain syystä saisi, menisin omalla rahalla, ei ole niin kallista.
7
tyyliin 10 vuotta kohtauksettomana.
Totta kai lääkkeet on vähemmän pahasta kuin kohtaukset. Tiedän epilepsiasta paljon ja edelleenkään TURHAAN en niitä lääkkeitä söisi.
7
Miksi ihmeessä et käy?
Ihmettelen vaan, että vuoden kohtauksettomuuden jälkeen ei lääkitä enää. Mä oon ollut kohtauksetta kymmenisen vuotta ja edelleen syön lääkkeitä. Olin 18 kun epilepsia todettiin... Enpä tosin oo neurologillakaan käyny useampaan vuoteen, eli ei tietty ole keskusteltukaan lääkityksen lopettamisesta. Kunhan tässä ihmettelen.
omalääkärille passitetaan epileptikko, jos ei ole mitään akuuttia ongelmaa. Omalääkäri uusii reseptit. Ohis, epileptikon läheinen
jos vaivautuis pyytämään, että lääkkeistä vois päästä eroon...
Pitäis kai käydä juttelemassa. Oon ehkä tyhmä, mutta en oo koskaan ajatellut asiaa niin, että tässä minä mätän myrkkyjä naamaan suotta, vaan enemmänkin mieluummin sitä varmuudeksi syö että pysyy jatkossakin erossa kohtauksista. Reseptin käyn uusimassa terveyskeskuksessa, niin eipä oo senkään yhteydessä tullut mietittyä tuota lääkityksen tarpeellisuutta.
5
Mulla on kyllä ollut tässä kymmenen vuoden sisään ns. poissaolokohtauksia ja neurologi oli sitä mieltä, että ne on paniikkikohtauksia. Kävin kuitenkin varmuudeksi eeg:n ja magneettikuvan, mutta mitään jälkiä epilepsiasta ei enää näkynyt. Kukaan ammattilainen ei kylläkään maininnut mitään siitä, että lääkkeiden lopettaminen voisi olla paikallaan, joten eipä se itselleenkään tullut mieleen.
käydä siellä neurolla, voisit varmaan päästä ajamaan alas lääkitystä.
koska toi VOI olla epilepsiaa ja se olisi hyvä selvittää kuitenkin. Mun lapsella on epi, jota ei saa hallintaan edes lääkkeillä. Joskus on kuitenkin kohtauksettomia jaksoja. Kun kohtaukset sitten alkavat palata, ne hiipivät juurikin hyvin pienin oirein takaisin - kunnes hupsista, taas tulee iso kohtaus.
Ne, joiden lapsella EI ole epiä, voivat tietty sanoa, että juu normaalia on, verensokeriin liittyy tms. Mutta kun on kokemusta hyvin erilaisesta kirjosta kohtauksia, niin tietää, että outo oire VOI ennakoida varsinaista kohtausta. Siksi olisi hyvä selvittää, vaikka se tylsä juttu onkin.