Olen menossa lääkäriin juttelemaan lihavuusleikkauksesta
Hitto kun alkaa jännittää! Saa nähdä teilaako lääkäri suoraan minun mietinnät vai antaako jotain toivoa...? Varsinkin kun mulla on masennustaustaa. Mutta eipä tuossa mitään menetä. Ja turha tulla mussuttamaan että miksen laihduta, olen laihduttanut ja lihonut ihan lapsesta saakka ja nyt mitta on ns. täynnä ja terveys kremppaa vaikka nuori olen.
Kommentit (4)
Tunnen yhden lihavuusleikkauksessa olleen ja hänelle se on ollut pelkästään myönteinen kokemus. Aikataulutus ruuan suhteen ei ole hankaloittanut elämää kohtuuttomasti, sehän on vain opettelukysymys. Kun sen osaa, sitä ei enää tarvitse ajatella. Hän on valoisalla mielellä kun vuosikymmeniä jatkunut tappelu ylipainon kanssa, painon jojottelu, mitä erilaisemmat dieetit yms yms loppuivat. Nyt hän voi ajatella muutakin kuin syömistä :)
Onnea matkaan täältäkin, ap!
että täytyy ensin pudottaa painoa hiukan (olisko ollut 10%). Ilmeisesti sen takia, että nähdään että potilaalla on motivaatiota myös pysyvään elämäntaparemonttiin - jota siis leikkauksesta huolimatta vaaditaan. Niillä kiloilla kun on muuten taipumus tulla takaisin.
terveys reistaa liikaa. Sitten onkin jo vaikeampi tai miltei mahdoton tehdä leikkausta, jos on liian montaa tai vaikeaa sairautta.
Moni on saanut elämänlaadun takaisin leikkauksella, vaikka se vaatiikiin täysin uuden elämäntavan oppimista. Syödä täytyy 2 tunnin välein, jotta elimistö saa tarpeeksi ravintoa ja jotta jaksaa. Siinä onkin aika puljaaminen sen syömisen aikatauluttamisen kanssa, mutta kyllä siitä selviää, kun siihen tottuu. Juodakaan ei voi kerrallaan kuinka paljon tahansa, joutuu vähän säännöstelemään.
Puhu lääkärin kanssa kaikista asioista mitä sinulle nousee mieleen, sekä hyvistä että ehkä pelottavista. Itse kysyisin ehkä, mikä on lihavuusleikattujen elimistön ravintotilanne (eli millä tasolla ovat veriarvot, hivenaineet, vitamiinit ym). esim. 5 tai 10 vuoden päästä leikkauksesta. Siitä saisi ehkä suuntaviittaa, pystyvätkä leikatut pitämään itsensä terveinä pienillä ruoka-annoksina ja ehkä lisäksi hivenaine- ja vitamiinilisillä loppuelämänsä.
Tsemppiä! Mene hyvillä mielin äläkä ehkä tuo itse esille tuota masennustaustaasi, ilmeisesti se on kuitenkin jo taaksejäänyttä sinulla. Päällä oleva masennus kun voi olla kontraindikaatio (eli estää) lihavuusleikkauksen. Katsotaan ilmeisesti, että koko prosessi on henkisesti sen verran rankka muuttuvine minäkuvineen ja tiukkoine aikataulutuksineen ruoan kanssa, että siinä pitäisi olla psyykkisesti kunnossa selvitäkseen niistä.