Työporukka ja yhteinen vapaa-ajan vietto

Olen naimisissa työkaverin kanssa eikä meillä kummallakaan ole intoa viettää vapaa-aikaa muiden työkaverien kuin toistemme kanssa. Pakolliset retket about kerran vuodessa riittää. Aiemmin meillä oli parempi tiimi ja heidän kanssaan tapaamme vapaaehtoisesti noin kerran vuodessa.

Mutta ei ole yhteisiä menoja vapaa-ajalla. Ennen joulua käydään lounaalla ja joskus joku järjestää vaikka eläkkeelle jäädessään jonkun tilaisuuden.



Mä olen tyytyväinen tilanteeseen, en kaipaa työkavereita enää vapaa-aikaani, niiden kanssa saa olla vähintään 8 tuntia päivässä muutenkin. Olisi ahdistavaa jos olisi yhteistä toimintaa, ja tavallaan pikku sosiaalinen pakko osallistua.

Meillä on kanssa aika aktiivista vapaa-ajan viettoa, siis aika isollakin porukalla. Järjestävät baari-iltoja jne.



Mä en juuri ole osallistunut, koska haluan viettää vapaa-ajan muiden kuin työkavereiden kanssa. Nyt olen osalle porukalle vielä esimiesasemassa ja mun mielestä on myös ihan tarpeen, että jengi saa haukkua pomoja ja firmaa vapautuneesti.



Meillä on pienet lapset, joten jos vapaa-ajan menot kyllä mieluiten omien ystävien kanssa. Työkavereita näen kuitenkin joka päivä muutenkin.

Meillä ei ikävä kyllä ihan hirveästi ole illanviettoja, tosi kiva mies porukka kasassa.



Entisessä elämässä olin naisvalta-allalla ja illan viettoja oli useammin, mutta ei tullu käyttyä, ei jaksa sellaista marttakerhojärjestelmää, sivistyneesti muka vain vähän viiniä.



Miten onkaan niin, että naisten illanvietot ovat itsestään selviä asioita ja miesten saunaillat suunnilleen syntiä.

enkä ole syytä selvittänyt. En varmaan ole itsekään tarpeeksi innokkaana mukana.

ei kovin paljon illanviettoja kyllä, muutaman kerran vuodessa + muut juhlat (väitöskaronkat, muut illalliset).

jonkin verran, mutta en jaksa osallistua. Ennen lapsia olin enemmänkin mukana, silloin oli tosi kiva porukka ja itselläkin aikaa. Nyt työpaikalle on palkattu pari todella ilkeää naista, jotka puhuvat jatkuvasti pahaa kaikista, jotka eivät ole paikalla. En jaksa sitä, vaivalla hankittu vapaailta menee vain pilalle. Puhukoot rauhassa musta, ei kiinnosta.

ja tuntuu että olisi pakko osallistua. Olen yksi työpaikan harvoista joilla on pieniä lapsia ja huomaan että porukat ei tajua että en nyt ihan kokoajan halua perjantai-iltoja viettää baarissa tms virkistys illassa työporukalla. Ihan kivoja ihmisiä ovat kyllä.