Kynnysmatto taidan olla vain

Miehelläsi on tosiaan noita klassisen pettäjän piirteitä. Jos käytte pariterapiassa eikä sekään tunnu auttavan, niin nyt on parasta alkaa varautua.



Tiedän, että eron ajatteleminen on musertavaa, enkä neuvokaan, että ajattelet sitä lisää. Ajattele ennemminkin eräänlaista aikalisää, jona aikana ihan tietoisesti teet itse henkistä pesäeroa mieheesi. Ei niin, että jakaisit mielessäsi astiastoa ja huonekaluja vaan nimenomaan niin, että haet omaan elämääsi ihan toisenlaista sisältöä, johon miehesi ei kuulu.



On hyvä, että pidät huolta itsestäsi. Entä harrastukset? Ystävät? Onko sinulla säännöllisiä harrastuksia ja tapaamisia ystäviesi kanssa? Onko teillä lapsia?



Jos tuntuu, että et saa mitään vanhoista harrastuksista, etsi itsellesi uusi(a). Ota yhteyttä sellaisiin ystäviin, joista olet etääntynyt tai pyri aktiivisesti hankkimaan uusia. Vähintään kerran viikossa sinulla pitää olla jokin itseäsi miellyttävä meno esim. leffailta, kaveritapaaminen tms. Ala miettiä, mitkä seikat, jotka eivät liity mieheesi, tekisivät sinut onnelliseksi. Pyri muuttamaan joka viikko elämästäsi yksi tällainen asia. Älä ripustaudu mieheesi, äläkä yritä miellyttää häntä. Ne kotityöt ehtii tehdä tai sitten ei. Ne eivät kuulu vain sinulle. Sen sijaan pyri elämään jokainen päivä siten, että saat hyvän mielen. Älä jää kotiin nyhjäämään ja odottamaan miehesi tuloa/huomiota. Jos sinulla on lapsia, puuhatkaa yhdessä kaikkea kivaa ja hanki vähintään kerran viikossa lastenhoitaja/ laitat miehesi vahtimaan heitä. Jos ei ole lapsia, pääset helpommin toteuttamaan omia mielihalujasi.



Ota itsellesi aikaraja. Jos esim. kahden kuukauden päästä tilanne on täysin sama, vaikka olet muuttanut itseäsi tietoisesti eri suuntaan (eli mies ei ole kiinnostunut ja on omilla reissuillaan), ota avioero rohkeasti esille ihan puheisiinkin.

En tiedä mitä tekisin. Ollaan miehen kanssa riidelty todella rajusti viime aikoina muun muassa siitä kun hän on niin etäinen. Selvisi, että hänellä on ollut jotain kirjeenvaihtoa ja skypekeskusteluja jonkun ulkomaalaisen naisen kanssa. Se on kuulemma loppunut. Jäi kalvamaan miksi mies teki noin ja täytyy myöntää, että pahalta se tuntui ja tuntuu edelleenkin. Tuo asia loukkasi mua äärettömän paljon. Mies lähetteli naiselle meidän lempikappaleita ja kutsui tätä vaikka millä hellittelynimillä ja sanoi jopa rakkaaksi. Mies lähetteli kuviaankin tälle.

Olen monta kertaa kysynyt mieheltä miksi hän on kanssani ja rakastaako minua, ei hän oikein osaa vastata noihin mitään. Taikka vastaa jotakin ihan muuta

Näitten riitojen jälkeen mies on ollut vieläkin etäisempi ja hiljaisempi, en kertakaikkiaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Tunne on koko aika se, että ihan kuin hän haluaisi sanoa jotakin muttei pysty. Emme pysty keskustelemaan mistään.

Käymme parisuhdeterapiassa (jossa puhuu itsestään vain positiivia juttuja ja arvostelee minua)

Vaikka minä miestäni rakastan todella (välillä tuntuu että sekin ärsyttää häntä), mietin vakavissani eroa. Tällä hetkellä se tuntuu todella musertavalta ja pelottavalta ajatukselta, mutta miksi minä tähän jäisin jos toinen ei näytä rakastavan..

Kaikki klassiset merkit on ilmassa, hirveä kuntoilu, ulkonäkönsä on tosi tärkeä, vaatteet viimisen päälle, kotona ei viihdy ollenkaan. En siis ole varma olisiko jotakin muutakin säätöä kuin vain tämä "kirjoittelukaveri".

Olen hirmu yksin. Laitan kotia ja koitan olla ärsyttämättä. Pesen pyykit ja siivoa mukisematta. Mies ei tee mitään. Pidän itsestäni huolta(kuten olen aikaisemminkin pitänyt) meikkaan ja katson mitä laitan päälleni, ei miestä kiinnosta.

Mä kärsin, todella kärsin.

Jos ei niin onpas vaan tismalleen samanlainen kokemus.

Ikävä kyllä. Ap