Kokemuksia/näkemyksiä 6-vuotiaana kouluun menosta?

Syntynyt eri vuonna eli niinkuin joku jo vastasinkin, niin mahd. urheilujoukkueessa eri joukkueessa kuin luokkakaverit, baariin pääsee vikana, ajokortti vikana ym. Mitä järkee?

tuo baariin paasy. Koulunkaymisestahan tassa on kysymys.

vaan vaikkapa pitkistä iltapäivistä kun ip-kerhoon pääsee varmuudella vain ekalla. Koulumatkat pitäisi osata itse kulkea. Hiihtää, luistella ja uida. Uimahallissa osata peseytyä ja föönata hiukset talvella kuiviksi ja saada märkä uikkari päälle. Leffoissa ja peleissä on ikärajat jne.

täytin 7v vasta toisella luokalla. Osasin kyllä lukea yms paremmin kuin muut, mutta murrosiässä tuli ongelmia. Olin aina "väärän ikäinen" ja muita lapsellisempi. En kyllä suosittele.

Mä taas näen että normaali lapsi turhautuu kuitenkin jossain osassa koulunkäyntiä.

Tärkeämpää on että lapsi kestää turhautumisen ja osaa käsitellä turhautumista. Sillä aika monella lapsella tulee koulussa kertausta tai helppoja asioita mitä osaa. Harva opettaja voi oikeasti eriyttää opetusta riittävästi ja siksi mennään hitaampien tai massan mukaan.

Ja varsinkin näitä turhautumisia tulee lapselle, joka on selvästi muita nopeampi oppimaan.

Minulla on lapsi, joka luki sujuvasti monisatasivuisia romaaneja ja myös laski sujuvasti jo ennen eskariin menoa. Lisäksi myös opettajan kuuntelemiset, työrauhan antamiset muille ym. sujuivat selvästi paremmin kuin useimmilta ekaluokkalaisilta. Mietin kyllä kovasti, pitäisikö maaliskuussa syntynyt lapsi panna 6-vuotiaana kouluun. En kuitenkaan pannut.

Nyt lapsi on jo lukiolainen (käy muuten Ressun lukiota), ja olen sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Lapsi kyllä turhautui alaluokilla hitaaseen oppimistahtiin. Mutta 6-vuotiaana koulun aloittaminen ei olisi mitenkään ratkaissut tätä asiaa. Lapsi osasi suurimman osan ekaluokan asioista jo eskariin mennessään. Lisäksi hän oppi uusia asioita paljon nopeammin kuin muut samanikäiset. Hän olisi ihan yhtä lailla turhautunut, jos olisi mennyt kouluun 6-vuotiaana.

Yhdessä suhteessa lapsessa tapahtui kuitenkin 6:n ja 7:n ikävuoden välillä suuri kehitysaskel: hänen kärsivällisyytensä kestää turhautumista kasvoi aivan selvästi. 6-vuotiaana hänen olisi ollut paljon tuskallisempaa kestää sitä ekaluokkalaisten hidasta etenemistä kuin mitä hänelle oli 7-vuotiaana.

Jos nyt olisin panemassa samaa lasta kouluun, odottaisin edelleenkin 7-vuotiaaksi, mutta yrittäisin kyllä saada hänet kielikylpyluokalle tai johonkin vastaavaan, jotta hänellä olisi enemmän uutta opittavaa 1. luokan aikana.

aloitti koulunkäynnin edellisen vuosikerran mukana. Kävi toki asiaankuuluvasti läpi koulukypsyystestit. Nyt hän on 8. luokalla ja koulumenestys on ollut koko ajan erittäin hyvä, mutta tänä lukuvuonna on tullut sellainen epäilys, että onko hän tässä vaiheessa lapsellisempi kuin luokkatoverinsa: jatkuvasti on tullut opettajilta viestiä turhasta suunsoitosta oppitunneilla, ja on poika heitetty ulos luokastakin turhan mekkaloinnin takia :/ Olemme keskustelleet asiasta vakavasti kotona, ja nyt kevään kuluessa poika on jo rauhoittunutkin.



Mutta siis arvelen, että tämä poikkeuksellisen lapsellinen kälkätys 8. luokalla saattaa juontaa juurensa siitä, että poikamme on nuorempi kuin luokkatoverinsa.

koulun 6-vuotiaana. hyvin on mennyt, vanhin kirjoittaa ylioppilaaksi 17-vuotiaana. toisiks nuorimmainen joulukuussa syntynyt aloitti 5-vuotiaana. menee yläasteelle syksyllä.

laittaisi omaani vuotta aiemmin kouluun, kyllä siellä ehtii olla ja kuten toinen ope kirjoittikin, eriyttämistä tehdään koko ajan muutenkin eli turhautumista ei tarvinne pelätä.

Vaikka yksi lapsistani on ihan alkuvuoden tyttö ja varmasti pärjäisi koulussa 6-vuotiaana, en haluaisi hälle sitä, että esim. rippileirille ei tulisi pääsemään luokkatovereiden kanssa vaan oman ikäistensä kera. Samoin ajokortti tulee vasta kun ikää se 18v.

Radiossa oli kerran, että lasten koulukypsyys vaihtelee 4-11 vuoden välillä - joku olisi kyupsä jo 4-vuotiaana ja joku vasta 11 vuotiaana, Suomessa siis keskiväliltä 7 vuotta! Kannattaako kiirehtiä, kuten monissa kommneteissa on kirjoitettu? Normaali iässä vain kouluun! Jos lapsi on lahjakas ja ehtivä, jää aikaa ja energiaa muille harrasteille ja tekemisille ja opettaja voi ehkä keksiä hänelle lisätehtäviä. Koulu tarjoaa tälläiselle lapselle paljon onnistumisen elämyksiä! Nuorempana aloittava voi joutua raatamaan kovasti pysyäkseen mukana, koulu ei tuota niin paljoa iloa ja onnistumisen hetkiä ja koulunkäynti voi viedä kovasti aikaa muilta harrastuksilta ja vaatia paljon vanhempien panostusta tehtävien tekoon! Annetaan lapsen leikkiä niin kauan kun siihen on aikaa ja halua - mikä kiire meillä on saada ne tähän suorittamisen putkeen?! Huomasin ainakin marraskuussa syntyneen veljeni kohdalla, että hänen olisi pitänyt mennä kouluun vuotta myöhemmin - oli aika pienikokoinen ja lapsellinenkin. Itse taas aikoinaan pärjäsin hyvin, kun olin syntynyt tammikuussa.

koulun 6-vuotiaana. hyvin on mennyt, vanhin kirjoittaa ylioppilaaksi 17-vuotiaana. toisiks nuorimmainen joulukuussa syntynyt aloitti 5-vuotiaana. menee yläasteelle syksyllä.

siellä "ulkomailla" ne muutkin luokkalaiset ovat samanikäisiä. Ongelma tuleekin siitä, kun lapsi on luokkakavereitaan vuoden nuorempi. Vaikka älyllisesti olisikin muita edellä, voi fyysisesti ja tunnetasolla silti joutua ongelmiin sen takia. Ei muulla kypsymisellä oo mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa.

jos lapsi on oppimiskykyinen ja -haluinen ja reipas sosiaalisissa tilanteissa, niin ei muuta kuin kouluun vaan. Oikeasti lapsille on ihan se ja sama, että onko luokkakaveri just prikulleen samanikäinen kuin itse on vai onko vuoden tai kaksikin nuorempi tai vanhempi. Kaikki muu merkitsee koulussakin enemmän kuin syntymävuosi.

Mä taas näen että normaali lapsi turhautuu kuitenkin jossain osassa koulunkäyntiä. Tärkeämpää on että lapsi kestää turhautumisen ja osaa käsitellä turhautumista. Sillä aika monella lapsella tulee koulussa kertausta tai helppoja asioita mitä osaa. Harva opettaja voi oikeasti eriyttää opetusta riittävästi ja siksi mennään hitaampien tai massan mukaan.

Ja varsinkin näitä turhautumisia tulee lapselle, joka on selvästi muita nopeampi oppimaan. Minulla on lapsi, joka luki sujuvasti monisatasivuisia romaaneja ja myös laski sujuvasti jo ennen eskariin menoa. Lisäksi myös opettajan kuuntelemiset, työrauhan antamiset muille ym. sujuivat selvästi paremmin kuin useimmilta ekaluokkalaisilta. Mietin kyllä kovasti, pitäisikö maaliskuussa syntynyt lapsi panna 6-vuotiaana kouluun. En kuitenkaan pannut. Nyt lapsi on jo lukiolainen (käy muuten Ressun lukiota), ja olen sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Lapsi kyllä turhautui alaluokilla hitaaseen oppimistahtiin. Mutta 6-vuotiaana koulun aloittaminen ei olisi mitenkään ratkaissut tätä asiaa. Lapsi osasi suurimman osan ekaluokan asioista jo eskariin mennessään. Lisäksi hän oppi uusia asioita paljon nopeammin kuin muut samanikäiset. Hän olisi ihan yhtä lailla turhautunut, jos olisi mennyt kouluun 6-vuotiaana. Yhdessä suhteessa lapsessa tapahtui kuitenkin 6:n ja 7:n ikävuoden välillä suuri kehitysaskel: hänen kärsivällisyytensä kestää turhautumista kasvoi aivan selvästi. 6-vuotiaana hänen olisi ollut paljon tuskallisempaa kestää sitä ekaluokkalaisten hidasta etenemistä kuin mitä hänelle oli 7-vuotiaana. Jos nyt olisin panemassa samaa lasta kouluun, odottaisin edelleenkin 7-vuotiaaksi, mutta yrittäisin kyllä saada hänet kielikylpyluokalle tai johonkin vastaavaan, jotta hänellä olisi enemmän uutta opittavaa 1. luokan aikana.

Omalleni ehdotettiin ensin aikaistamista ja sitten ekalla tokaluokalle siirtoa, en suostunut kumpaankaan. Lapsen tiedollinen osaaminen olisi kumpaankin riittänyt, mutta tunnepuolen kypsyys ei. Eli osaamisestaan huolimatta on kovin herkkä ja monia ikäisiään hitaammin kehittyi esim. epäonnistumisen sietokyky, toisten tarpeiden huomioiminen ja oman vuoron odottelu - koulussa tarvittavia taitoja nämäkin. Nyt on tokalla ja tiedän tehneeni hyvän ratkaisun näin. Ope on jossain määrin pystynyt antamaan 'omia tehtäviä', että mielenkiinto kouluun säilyy ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet huomattavasti tässä viimeisen vuoden aikana. Mielestäni siis lapsen 'kypsyys' on se ratkaiseva, ei tiedollinen osaaminen.



t. ope myös, isompien sellainen tosin

jos lapsi on oppimiskykyinen ja -haluinen ja reipas sosiaalisissa tilanteissa, niin ei muuta kuin kouluun vaan. Oikeasti lapsille on ihan se ja sama, että onko luokkakaveri just prikulleen samanikäinen kuin itse on vai onko vuoden tai kaksikin nuorempi tai vanhempi. Kaikki muu merkitsee koulussakin enemmän kuin syntymävuosi.

mutta yläasteella fyysisen kehityksen erot ovat jo samanikäisten kesken isoja, saatika jos yksi onkin muita vuoden tai kaksi nuorempi. Ei varmasti ole kiva olla ihan lapsi ulkonäöltä ja mieleltä kun muut luokkakaverit on pahimmassa teini-iässä.

Itse en laittanut alkuvuodesta syntynyttä ja jo 3-vuotiaana lukemaan oppinutta lasta 6-vuotiaana kouluun. Tiedän että olisi pärjännyt ala-asteen erinomaisesti, mutta koska on pienikokoinen ja sukunsa myöhään kehittyvää laatua, niin yläaste olisi varmasti tullut olemaan tuskaa.

hän on tammikuussa syntynyt. Hän kävi koulukypsyystestit, sosiaalisista taidoista tuli lausunto päiväkodista yms. Mielestäni hänen kohdallaan aiempi koulunaloitus oli hyvä ratkaisu.



Koulupsykologia lainaten... kunnioitimme lapsentahtisuutta.



Hän oli sosiaalisilta taidoiltaan edellä ikäisiään, lisäksi reipas ja rohkea kaverisuhteissa. Kognitiivisilta taidoiltaan hän oli kaikessa ikäisiään edellä.



Minusta lapsen pitää olla vahvasti kaikilla osa-alueillaan edellä ikäisiään, jotta aiempaa kouluun menoa kannattaa harkita. Meillä ohjaus aikaistamiseen tuli neuvolasta.



Itsestäni tiedän lisäksi, että tuskin lapseni murrosikäkään tulee kovin myöhään... itselläni kuukautiset ilmaantuivat 10-vuotiaana eli olin niitä ekoja, joille luokassa iski murrosikä. Joskus koin itseni luokallani vähän vanhaksi ajatuksiltani... ja itse olin myös alkuvuoden lapsi.



Itse en tehnyt päätöstä "päteäkseni" lahjakkaan lapsen vanhempana, vaan kunnioittaakseni hänen tahtiaan.



Nykyään lapseni on myös harrastuksissaan luokkakavereidensa tahdissa/osaa jopa edellä... hänellä lajeina sellaisia, joissa ohjaaja/valmentaja määrittelee koska lapsi on valmis siirtymään seuraavaan ryhmään eli päätös ei ole vanhempien.

kuin Suomessa yleensä aloitetaan eli täytin 7 vuotta seuraavana vuonna, enkä edes alkuvuodesta. Olin siis noin puolitoista vuotta alkuvuodesta syntyneitä luokkatovereitani nuorempi.



Itse pärjäsin oikein hyvin. Osasin lukea ja kirjoittaa ja laskea hyvin, joten alaluokat oli tosi helppoja. Kävin koulua vielä peräkylässä, jossa oppilaiden taso ei muutenkaan ollut kummoinen. Kehityin murrosiässä nopeasti, joten sekään ei ollut ongelmallista.



Itse en laittaisi lapsiani vuotta aiemmin kouluun. Minusta se on turhaa. Nopeasti asiat omaksuva lapsi turhautuu joka tapauksessa ainakin peruskoulussa.



En kuitenkaan katso, että itselleni olisi ollut varsinaista haittaa aiemmasta koulun aloituksesta. Hyötyä oli ehkä siitä, että kun kirjoitin ylioppilaaksi 17-vuotiaana, ehdin pitää rauhassa pari välivuotta ennen opiskelun aloittamista. Olin au pairina ym.

Siksi ei kannata altistaa lasta niille pienillekään haitoille. Yksi välivuosi jossain välissä opiskeluja tuhoaa kaiken äidin kunnianhimolla aiheutetun kärsimyksen. Mikä ihme voi olla tavoitteena kun lapsi laitetaan kouluun ennen aikojaan? Ei niistä sen fiksumpia tule.



Ja ulkomaalaisille nyt ihan lyhyesti, kyllä ne 5-vuotiaiden koulunkäynnit ovat jotain ihan muuta kuin suomalainen peruskoulun eka luokka. Vastaa lähinnä suomalaista eskaria ja 5-vuotiaiden päiväkodissa tekemiä harjoituksia. Suomen koulujärjestelmä on tutkitusti maailman huippua.

Siellä istutaan oppitunnit hiljaa omilla paikoilla ja tuntien välillä sitten jaloitellaan vähän ulkona. Mikä ero tarhapäivään!



Tarhassa saa puhua pälättää, seurustella, satuilla, näytellä, leikkiä... Kuka haluaa tukahduttaa pienen 6-vuotiaan ja istuttaa tuntitolkulla koulussa? Kyllä sitä kerkeää.



Tiedonhaluiselle lapselle voi tarjota uutta luonnosta, tekniikasta ym tarhan ja koulun ulkopuoleltakin.

kun keskitasoa vanhempien luokalla.