Eikö joitain lapsia todellakaan saa kuriin pk:ssa?

Meidänkin päiväkodissa on muutama tuollainen riehuja.

Kaikki on puhuttu ja sanottu satoja kertoja, ei vaan mene perille lapsille. Vanhemmat ovat asiasta tietoisia, mutta eivät hekään tunnu saavan muutosta aikaan.

Väkisin tulee mieleen, että ei kyllä ole kovin hääppöinen päiväkoti. Jos kyseessä vieläpä ns. tavis-lapset, niin on jotain vikaa myös päiväkodin metodeissa. Ehkä.

5-6/7v voi olettaa jo sisäistäneen sääntöjä. Alle 3v lapsi on kamalan pieni.

Ja nyt tosiaan näitä "vahinkoja" sattuu sen verran tiheään, etten enää kohta uskalla omaani viedä hoitoon :(.

"subjektiivinen päivähoito-oikeus" niinpä niin...Mutta oikeuksiin ei kuulu toisten lasten vahingoittaminen. Ilmeisesti päiväkodeissakaan ei uskalleta edes rangaista näitä pieniä kullannuppuja, ettei vaan päästä iltasanomien lööppeihin ja ettei isi ja äiti suutu. Olin joskus päiväkodissa harjoittelussa ja siellä oli juuri muutama tuollainen öykkäripentu. Näin, kun öykkäri meni tuosta vaan ja tuuppasi itseään pienemmän lapsen kumoon. Tämä tuupattu lapsi löi päänsä lattiaan melko pahan näköisesti. Mitään ei kuitenkaan onneksi käynyt. Tälle öykkärille pidettiin vaan puhuttelu, että noin ei saa tehdä. Öykkäri vaan naureskeli koko ajan ja jatkoi sitten leikkiään. Tuli kyllä vähän mieleen, että helpollapa pääsi...



En kuitenkaan vierittäisi koko vastuuta päiväkodillekaan. Kasvatusvastuussa ovat loppujen lopuksi lapsen omat vanhemmat. Miten voidaan olettaa että lapsi osaa käyttäytyä ihmisiksi hoidossa jos ei kotonakaan tarvitse?



nimim. Meillä ei omat pennut tule silmille kotona eikä hoidossakaan.

mutta pk:ssa eivät, en oikein tiedä syytä...

että ryhmässä voi olla lapsi, joka on vaikka kahden paikalla ja hänellä on pahoja ongelmi. Kyse ei ole mistään "kuriin saamisesta", sillä ne ongelmat voivat olla niin moninaisia ja vaikeita; lapsella voi olla käytöshäiriöitä, itsekontrollin vaikeita puutteita jne. jne. Näilläkin lapsilla on se subjektiivinen oikeus, monella on ryhmässä olo terapian muoto, tarpeellinen ja siis suositeltu asiantuntijataholta. En tiedä, tarkoittiko ap näitä lapsia vai ns. tavismuksuja, joilla on ongelma vaikkapa kasvatuksessa olevien aukko-kohtien takia....Hieno kiertoilmaus, mitä? :D

Aikuiset ovat päiväkodissa juuri sitä varten. Jos näitä lapsia ei saa kuriin (ovat liian pieniä ymmärtämään tekojansa), niin sitten hoitajien pitää olla vain entistä valppaampana. Jos kyse on parista väkivaltaisesta lapsesta, niin yhden hoitajan pitäisi vahtia näitä koko ajan tiukasti ja tarvittaessa vaikka eristää pienempään tilaan, jotta muut ovat turvassa. Pienten ryhmässä on yksi hoitaja neljää lasta kohden, joten en näkisi mitenkään mahdottomana, että kaksi lasta on yhden hoitajan valppaassa valvonnassa, ja kahdella hoitajalla on sitten viisi rauhallisempaa lasta valvonnassaan.



Jos kyse on isommasta lapsesta, on ongelmaan vain tartuttava rivakasti, jaettava selkeitä rangaistuksia niin kotona kuin päiväkodissakin ja saatava hoitajat tajuamaan, että jos eivät näiden lasten kanssa pärjää, asia on vietävä eteenpäin, lapsille on saatava diagnoosi tai sitten heidät on eristettävä muista lapsista huonon käytöksen vuoksi ja heille on saatava oma valvoja (esim. päiväkodin johtaja) täksi ajaksi.



Minä kyllä näen, että päiväkoti laittaa hanskat naulaan liian helposti. Jos oma lapseni joutuisi kärsimään parin öykkäröinnistä, niin takuulla kyselisin hoitohenkilökunnalta, mitä suunnitelmia heillä on asian lopettamiseksi ja vaatisin palaveria palaverin perään, jossa keskuteltaisiin tuloksista. Lastani en altistaisi esim. päivittäiselle väkivallalle, jos hoitohenkilökunnan asenne on, että ei voi mitään tehdä. Yhteys ensin päiväkodin johtajaan ja sen jälkeen varhaiskasvatuksen aluepäällikköön. Kannattaa myös tehdä kirjallinen valitus esim. sähköpostitse, jotta saat myös kirjallisen vastauksen tai ainakin valitustasi ei voi jättää huomiotta.

Meidän lapsi on juuri tuollainen riehuja ja muiden kiusaaja ja tässä vaiheesa voin kyllä sanoa, että kyllä on pajon yritetty asian eteen tehdä!

niin me vanhemmat kuin päiväkodin henkilökuntakin osittain, valitettavasti vain sitä ei voi itse olla mukana päiväkodissa päivittäin ja henkilökunnalla tuntuu olevan hyvin paljon vaikeuksia suhtautua asiaan tai toimia oikein tilanteissa.

Päiväkotiin tarvittaisiin ehdottomasti enemmän erityislastentarhanopettajia tukemaan erityislasten käytöstä ja puuttumaan tilanteisiin.



Ymmärrän kyllä kovasti muiden lasten huolen ja peloissani olen itsekin odottanut,koska joku vanhempi ottaa yhteyttä kun poika siellä riehuu.

Paljon on yritetty asiaan eteen tehdä töitä, mutta välillä tuntuu niin toivottomalta, lähetteet psykologille kestää ja muutenkin avun saaminen erityislapsen kanssa on vain kestänyt vuosia ja jopa vuosia että on huomattu pojalla olevan oikeasti jotain ongelmia itsensä kanssa.

pph:lta päiväkotiin siirtyessä käyttäytymisen syyksi pistettiin mm. siskon syntymä ja vanhempienkin kuria on vähätelty.



ja meidänkin kohdalla suurin osa näistä tilanteista olisi ehkäistävissä jos eskariope osaisi esim lukea lasta hieman paremmin eikä oman asennevamman takia ymmärrä, että jokainen lapsi on erilainen ja vaatii hieman erilaiset tavat toimia.

niin ja nyt voin puhua erityislapsesta kun asian kanssa on vuosia tahkottu, diagnoosia ei ole mutta esim. toimintaterapian arviossa on huomattu voimakasta aistihakuisuutta ja käyttäymisen vuoksi on myös taideterapiaan tulossa lähete, tästäkin on joulusta asti ollut puhetta, mutta asiat tapahtuu niin hitaasti...kiukuttaa välillä omankin lapsen puolesta kun tarvisi apua ja tukea käytöksen ohjaamiseen parempaan mutta apua on niin vaikea saada. ja kyllä välillä on itsellä niin ymmärrys hukassa ja hävettääkin oman lapsen käytös. tuntuu että muut vanhemmat on jo tuominnut meidät toivottomina kasvattajina...

Valitteliko päiväkodin johtaja sitä, että öykkärilapsi on pakko pitää hoidossa, mutta jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta, niin lapsi passitettaisiin kotiin. Ja tuon lapsen vanhempi sitten joutuu irtisanoutumaan töistään? Vai? Eiköhän pitäisi ratkaista asiat jollakin muulla tavalla kuin valittelemalla, että hankalienkin lasten vanhemmilla on oikeus käydä töissä.

Yhden läheisen lapsi oli tosi villi jo vauvana,katse oli aina sellainen harhaileva ja muutenkin vauvasta saakka poika oli erilainen kuin sisarensa.Vasta muiden sairauksien myötä pojan ollessa jo 5v. saivat diagnoosin ad/hd mutta apu on sen jälkeen ollut vähän niin ja näin.Poika on jo ekalla,mutta sieltä välillä kuulee,kuinka se taas on yltynyt väkivaltaiseksi muita kohtaan.



Pojalla on henk.koht avustaja,enkä voi ymmärtää miten tilanteet pääsee tapahtumaan.Kotona kuri on kova,mutta tämän sairauden vaativuus pakottaa vanhemmat erilaisiin kurinpitomenetelmiin,jotka nekään eivät aina riitä.Kyllä se on vanhemmillekin kova paikka,eikä opettajien asenteet tätä lasta kohtaan ole mistään kotoisin.

pidettiin itse tiukka puhuttelu yhdelle 5 v pojalle, joka kiusasi meidän lasta.

Eipä kiusannut sen jälkeen :)

Ja joo, saatiin kyllä palautetta puhuttelusta sekä pojan vanhemmilta että henkilökunnalta, mutta se ei paljoo tuossa vaiheessa kiinnostanut. Pääasia, että kiusaaminen loppui!

Ja täytyy sanoa, että päiväkodin johto ja hoitajat ovat oikein kiitettävästi puuttuneet asiaan. On mietitty ryhmäsijoituksia, jotta nämä lapset eivät pääsisi "villitsemään" toisiaan ja pahimpaan aikaan joku aikuisista vahti aina näitä muutamaa poikaa ettei toisten tönimistä ja kiusaamista päässyt tapahtumaan. Omille lapsilleni olen opettanut, että puolensa saa pitää ja kenenkään tönittäväksi ja tuupittavaksi ei tarvitse jäädä. Voi kovalla äänellä käskeä lopettamaan ja mennä kertomaan aikuiselle.

mutta pk:ssa eivät, en oikein tiedä syytä...

meillä on kavereina (entisinä) pari tällaista lasta. Äiti antaa jakamatonta huomiota niin lapsi käyttäytyy suht koht normaalisti, mutta kun suuressa ryhmässä on muitakin huomioitavia niin sitten alkaa ongelmat.