Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

oletteko selvinneet syvästä masennuksesta?

Vierailija
17.05.2011 |

Kauan siinä kesti ja kävittekö terapiassa? Oletteko nyt parantuneet?

Itselläni hirveä hinku parantua, mutta tuntuu että siihen ei ole oikokeinoa ja itse ei oikein voi asiaan vaikuttaa.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolme vuotta kävin psykoterapiassa ja lääkkeitä söin usean vuoden ajan. Tänään pärjään ilman lääkitystä ja olen onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Antaa toivoa kun kuulee että joku selvinnyt. Monesti vaan tulee luettua niitä masentavia viestejä. Toivon totisesti sinulle tsemppiä uuteen elämään ja toivoa ja kaikkea hyvää!!!

Voisitko vielä valaista mikä oli se "yksi asia" mikä sinut paransi. Oivallus,terapia,lääkkeet vai elämänmuutos?

Vierailija
4/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siihen on oikeita syitä ja useita.



Jos joku tulisi ja rakastuisi vaikka minuun, olisin taas oma iloinen itseni, että naps!



Eli mitäs tämmöinen masennus sitten on?

Vierailija
5/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai en tiedä miten syvä se oli, syvältä se todellakin tuntui. Eli se oli synnytyksenjälkeinen masennus. Lääkkeillä paranin, mutta ehkä se on kuitenkin erilainen masennus kuin muu masennus. En tiedä.

Vierailija
6/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairastui aika nopealla tahdilla. Jouduin sairaalaan viidesti ja kävin terapiassa sekä ryhmäterapiassa. Sairastelin viisi vuotta ja sitten alkoi hidas parantuminen. Mulla parantumisen sysäsi liikkeelle kolmen kuukauden sairaalajakso. Mun ei tarvinnut tehdä siellä mitään, kunhan lepäsin ja kävin erilaisissa terapioissa, jos huvitti. Lääkkeitä en enää tarvitse enkä käy enää terapiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja takapakkejakin pitää kestää.



Minulla uupumus oli kertynyt n 10 vuoden ajan, lapsen sairastaminen aktivoi omat vanhat sairaalatraumat ja sitten mentiin ja syvälle.



Kognitiivinen psykoterapia, riittävä irtautuminen työelämästä, lepo, omien tarpeiden tunnistaminen, oman voinnin seuraaminen ja korjaukset ajoissa, sopivan työn löytyminen. Kipeintä oli luopua työstä, josta pidin, mutta en jaksanut sitä. Oli ihanaa huomata, että vuosien työkekemusta pääsi toteuttamaan aivan erilaisessatyössä, josta nyt todella pitää.

Vierailija
8/8 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen ollut pois työelämästä n 4 vuotta, terapiassa kolme vuotta.



Parantumista haluaisi kiirehtiä ja repiä huonon olon itsestään pois, mutta mitä enemmän tempoo, sen lujempaa se tarttuu. Lääkkeitä syön varmaan lopun ikäni, mutta nyt voin sanoa jo voivani hyvin. Töihin palasin viime talvena.