Musikaallisuudesta taas

enkä kyllä todellakaan tunnista mikä on mikäkin sävel. Säveltapailu oli muutenkin minusta tosi vaikeaa. Minä taisin olla se epämusikaalinen soittaja, vaikka ihan kohtuu hyvin opinnoissa edistyin.

siis itseasiassa tosi musikaalinen. Sellanen vaikutelma tulee.

vaikka ei niin musikaalinen olisikaan,

harvasta tulee ammattipiainisti vavikka soittajia on pilvinpimein musiikkiopistot täys



tärkeintä on halu soittaa , rakkausmusiikkiin jne

harrastuksen pitää olla ensisijaisesti mukavaa, iloatuottavaa ja hauskaa



eli tyhmästi tehty, varsinkaan jos sua ei edes testattu? musaopistoihin on testi kyllä





itse olen soittanut painoa, ja ollut opistoon testeissä, ja en kuule kyllä mitään nuottia ;)



soittamaan opin kohtuullisesti ihan omaksi iloksi.

Täysin epämusikaalisia on tutkitusti tosi vähän ihmisistä. Suurin osa on sekalaista seurakuntaa siitä välimaastosta. Tämä seurakunta varmaankin voi oppia yhtä ja toista kunhan opetetaan tai opettelee. Ihan varma korva herkistyy kuulemaan kuuntelemalla ja soittamaan oppii soittamalla. Joku musiikkipomo on joskus sanonut, että pääsykokeet pitäisi järjestää hiivatin moisen rämeen takana, korkean vuoren päällä. Kaikki, jotka sinne tulevat, pääsevät sisään opistoon. Kyse on siis enimmäkseen kiinnostuksesta. Toki myös lahjakkuudesta, mutta lahjakaskaan ei opi jos ei huvita opetella. Niin ja vanhempasi olivat tyhmiä, mutta se taisi olla aikakauden tapakin. Pääsit kuitenkin sinne pianotunnille.

kävin aina privaattitunneilla, koska enhän minä olisi voinut päästä musiikkiopistoon, turha edes hakea. En edes hakenut musaluokalle, koska eihän sinne epämusikaaliset pääse ;) Soitin kuitenkin ihan ok pianoa jo siinä vaiheessa.



En kyllä muista lapsena kuulleeni mikä nuotti mikin on, joten ehkä olen oppinut tarpeeksi soittamalla.



EI tästä muuten mitään haittaa ole, mutta kun minua vieläkin harmittaa etten saanut soittaa viulua. Muistan pyytäneeni viulua jo 6-vuotiaana ennen kuin aloin pianon soiton. Joskus jokin asia on itselle intohimo eikä se koskaan lopu. MInulle se on aina ollut viulu ja se edelleen harmittaa. Olen yli 30v nyt.

on ap

viulu ja mene tunnille. vanhempasi kämmäsivät, mutta ei sen tartte leimata sun loppuikää. Ei susta enää huippuviulistia tule maailman estradeille, mutta hyvä viulisti voit olla vieläkin.

kuulemasi sävelen, kun joku sen soittaa? Siis ilman, että olet ensin kuullut jonkin toisen nuotin ja kertonut mikä se on? Ja tämän ei vain parille tietylle sävelelle, vaan lähes mille sävelelle tahansa?



Jos näin on, niin sinulla on todennäköisesti absoluuttinen sävelkorva. Se on suhteellisen harvinainen eikä suurimmalla osalla ammattimuusikoistakaan ole sitä. Jos näin on, et ole missään tapauksessa millään tavalla epämusikaalinen, vaan päinvastoin ainakin sävelkorvasi suhteen sieltä lahjakkaammasta päästä.



Vai tarkoitatko sitä, että jos tiedät soitetun melodian lähtösävelen, niin osaat tunnistaa seuraavat sävelet? Se on huomattavasti yleisempää, mutta kyllä sekin kertoo jo vähintään kohtuullisen hyvästä sävelkorvasta.



Todella ikävä, että vanhempasi eivät antaneet virhearviointinsa takia sinun soittaa viulua. Toisaalta ei välttämättä nytkään ole liian myöhäistä opetella sitä yksityistunneilla. Ei sinulla tietenkään ole ammattilaiseksi enää mahdollisuuksia, mutta jonkin harrastelijasinfoniaorkesterin viulustiksi saattaisit hyvinkin päästä muutaman vuoden opiskelulla.

ja joku on kertonut sinulle, mikä se on.

on malko harvinainen ominaisuus, joka voi olel myös "epämusikaalisella" ihmisellä.

tunnistamaan sävelet ilman toisia säveliä keskeltä asteikkoa (reilu 3-4 oktaavia), ne joita yleisemmin soitetaan, en asteikon ylä ja alasäveliä. Sointuja vaihtelevalla menestyksellä, välillä en osaa sanoa, välillä osaan. Tiedän siis kuunnellessani vaikken soita viulua mistä sävelestä aloitetaan (ja tietty jatketaan). En siis ole koskaan edes koskenut viuluun.



Minun on vaikea laulaa esim virsiä hautajaisissa, koska näen nuoteista virren nousevat vaikka ylä d:hen eikä kukaan laulavasta väestä laula sitä d:tä vaan ehkä jotain a:n tai h:n korkeudelta, en sit tiedä pitäiskö minun yrittää mallata muiden mukaan vai nuoteista? Ei sillä, että oikein pääsisin sinne d:hen kuitenkaan, joten tuhoon tuomittuna lopetan sen virren veisuun.



Olen luullut, että kaikki jotka ovat jotain harrastuksena soittaneet oppivat tunnistamaan sävelet?



Ap

Olen luullut, että kaikki jotka ovat jotain harrastuksena soittaneet oppivat tunnistamaan sävelet?

Ei todellakaan. On aika yleistä, että soittaja oppii tunnistamaan yksiviivaisen A:n tason, koska tätä käytetään hyvin yleisesti virityksessä, ehkä myös jonkin toisen hyvin yleisesti käytetyn sävelen, esim. keski-C:n. Samoin aika monet oppivat erottamaan pianon valkoiset ja mustat koskettimet toisistaan korvakuulolta, koska niissä on erilainen sävy.

Mutta sellainen tunnistaminen kuin mistä sinä kerroit ei ole tavallista edes ammattimuusikoiden keskuudessa, paitsi niillä, joilla on absoluuttinen sävelkorva. Se, että et tunnista hyvin korkeita ja matalia säveliä saattaa johtua vain tottumuksen puutteesta.

Ketjussa aikaisemmin joku sanoi, että absoluuttinen sävelkorva voi esiintyä myös epämusikaalisilla ihmisillä. Tämä on sinänsä ihan totta, kun musikaalisuus käsitetään laajemmin kuin vain sävelkorvan tarkkuutena, esimerkiksi sillä, miten hyvin osaa ilmaista soittamansa kappaleen musiikillista sisältöä.

Mutta jos ei-ammattilainen puhuu siitä, että joku ei ole musikaalinen, niin hän yleensä tarkoittaa sävelkorvan epätarkkuutta. En voi mitenkään keksiä, miten absoluuttisen sävelkorvan omaavalla ihmisellä voisi olla epätarkka sävelkorva.

Ap, ihan varmasti sävelkorvasi riittää viulun soittoon. Siitä vain rohkeasti etsimään opettaja ja aloittamaan.

7 (jonka perheen yhdellä jäsenellä on varmasti absoluuttinen sävelkorva ja toisella jäsenellä mahdollisesti sellainen, ei kuitenkaan 7:lla itsellään.)

Musikaalisuus ei ole vakio vaan sitä voi aina kehittää.



Absoluuttinen sävelkorva ei ole tarpeen edes huippumuusikolla, ja senkin voi halutessaan opetella. Mulla on kaveri, musiikkitieteen opiskelija, joka opettelee absoluuttista sävelkorvaa. Kuuntelee nauhoitteita äänistä yms. ja on kehittynyt tosi paljon.



Musikaalisuus on monimuotoinen ilmiö, jopa musiikista nauttiminen kuuntelijana on musikaalisuuden yksi osa.



Missään tapauksessa ei ole myöhäistä. Harmi, että aikaa meni "hukkaan" kun äitisi höpisi epämusikaalisuudesta, mutta onhan sulla kymmeniä vuosia jäljellä, keskityt niihin :)

sävelkorvasta vielä se pointti, että jos puljaat musiikkia koko päivän, niin tunnistat äänet absoluuttisesti vielä illalla, mutta et ehkä aamulla enää....onko sinulla illalla absoluuttinen sävelkorva ja aamulla ei :D

Että ei ole ihan yksiselitteinen juttu.

Tavallaan itseasiassa soitan kuuntelemaani musiikkia mielessäni pianolla ja siitä tiedän mitä nuotteja ne on. Tarviikin alkaa harjoittelemaan ylä ja ala äänia ja monimutkaisempia sointuja ihan vain huvikseen.



Minua helpottaa jo ihan vain kuulla etten olekaan niin epämusikaalinen. Minua on aina ihmetyttänyt se kuinka paljon nautin ja eläydyn musiikiin ja erityisesti "raskaampaan" klassiseen.



Hassuja juttuja tuosta "ei meidän perhe ole musikaallinen" matrasta:



Veljeni oli musiikkiluokalla ja soitti musiikkiopistossa, mutta se ei luonut meille uskoa musikaalisuudesta. Vanhemmat ja me uskottiin että veli pääsi musaluokalle, koska pojista oli pulaa ja musiikkiopistoon, koska trumpetin soitttajista oli pulaa, joten tarvi ottaa kaikki epämusikaalisetkin ihmiset. LOL



Itsekin itse asiassa sain stipendin pienestä privaatti pianokoulustani pikkukoululaisena, me ajateltiin sen olevan kannustusstipendi lahjattomille. ;)



No mitä opin tästä:

Olkaamme varovaisia, jottemme siirrä omaa epävarmuuttamme lapsiimme!

ja äitini tulee huomattavasti köyhemmästä perheestä kuin meidän perhe on ollut, joten hänellä ei itsellä ollut mitään mahdollisuuksia mihinkään musiikkikoulutukseen. Kaipa koulussa on saanut kuvan omasta epämusikaalisuudestaan ja sen sitten siirtänyt meihin.



ap

sanonut, että hän on epämusikaalinen ja laulaa nuotin vierestä. Kysymys on kuitenkin ihan hyvin voinut olla kurkun hallinnan ongelmista ja harjoituksen puutteesta. Mutta eihän sitä lapsi voi tietää, ja ottaa opettajan sanomisen tosissaan.