Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelottaa kun mies on IHN pihalla kasvatuksesta, APUA!
17.05.2011 |
Lapsi on vielä pieni (alle 2v) ja esikoinen, joten harjoitusta ei tietenkään ole entuudestaan, mutta kaikenlainen intuitio lapsen kasvatuksesta tuntuu puuttuvan täysin. Kyse ei ole mielestäni siitä, että meillä olisi eriävät käsitykset lastenkasvatuksesta, vaan siitä että mies ei aidosti tunnu tajuavan esim. mikä on vaarallista tai haitallista pienelle (vessanpytyssä käsien uittaminen) tai mitä ei saa tehdä (kaupassa hedelmien pudottelu lattialle) tai toisaalta mikä voisi olla ok (muovipurkkien kaivelu omassa keittiössä). Apua!! Olen yrittänyt rakentavasti - ja välillä vaaran hetkellä vähemmän rakentavasti - puhua asiasta mutta tuntuu että homma ei etene mihinkään! Luulin aidosti, että mies olisi hyvä isä ja on hän siinä mielessä, että rakastaa tytärtämme koko sydämestään, mutta hän ei kertakaikkiaan osaa olla lapsen kanssa. Mitä ihmettä voin tehdä ja onko kellään muulla samanlaista??! Pelottaa että lapsi on ihan sekaisin pian näiden todella ristiriitaisten viestien keskellä!
Kommentit (7)
eikö oikeasti ole tilannetajua vai voisko olla, ettei vaan uskalla kieltää? Tai odota, että sä puutut? Miten sujuu, jos ovat kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos vanhempi ei tajua vaaratilanteita, niin se on suurempi ongelma, tai ylireagoi ihan normaaleihin asioihin ja pitää niitä kiellettynä. Ehkä se isä ei ole vain nähnyt lapsiperhe-elämää, ehkä hänen oma lapsuutensa on ollut jotenkin poikkeava?
avuttomille isille pitää ihan kädestä pitäen näyttää se, mitä lapsen kanssa voi tehdä. Jonkun kasvatusoppaan lukeminenkaan ei olisi pahitteeksi.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta tuntuu että joiltakin (aika usein miehiltä) puuttuu paljon ymmärrystä perusasioistakin.
Eli kun mies vie lapsen hiekkalaatikolle, selitetään "säännöt": hiekkaa ei saa syödä eikä heitellä ja lakki pidetään päässä. Perustelut auttavat asioiden sisäistämisessä.
Kaikista oleellisinta kuitenkin on se, että isä aidosti välittää lapsestaan ja haluaa hoitaa häntä. Se on tärkeintä! Kun tämä puoli on kunnossa, loppukin sujuu pienellä säätämisellä.
eikö oikeasti ole tilannetajua vai voisko olla, ettei vaan uskalla kieltää? Tai odota, että sä puutut? Miten sujuu, jos ovat kahdestaan?
Sitä puuttuu muissakin tilanteissa mutta lapsen tekemisten kanssa on jotenkin ihan käsittämättömän kädetön. Lapset kun tekevät niin nopeasti asioita ja tilanteet muuttuvat, että tuntuu että miehen pää ei pysy mukana siinä. Lisäksi tuntuu että hän on niin tyttäremme lumoissa, että ei oikeasti tajua, että kaikki mitä lapsi tekee ei ole ihanaa. Ne asiat, jotka olen erikseen luetellut kielletyiksi, jotenkuten toistojen myötä menevät hänellä perille, mutta kaikki oma ajattelu lapsen kanssa toimiessa on ihan hukassa. En käsitä tätä.
Tänään oli episodi, kun kaupassa mies vaan katsoo vieressä kun taapero pudottelee omenia lattialle kaupassa!!! Itse olin toisaalla hakemassa muita ostoksia, joten ei voinut olettaa että minä puutun. Ei ole tullut vissiin puheeksi että ei ole ok heitellä kaupassa tavaroita... Toisaalta sitten välillä yrittää selvästi oikein "kasvattaa" ja aivan tarpeettoman vihaisella äänellä kieltää ja toruu jostain ihan ihmeellisestä asiasta (kuten niillä tyhjillä muovipurkeillä rauhassa leikkimisestä omassa keittiössä). Olen ihan neuvoton. Inhoan sitä roolia, että minä olen jokin ylin auktoriteetti, joka sanelee säännöt joka ikiseen tilanteeseen, mutta ilman jotain ohjeistusta arki ei kertakaikkiaan meillä suju :(
ap
En vaan tajua mistä se tieto itselle on tullut, tai taju siitä että vaikka hiekkaa ei heitetä, koska ei minulla ole sen enempää kokemusta lapsista kuin miehelläkään.
Totta on, että hän todella välittää lapsesta, ehkä "liikaakin" jos se on mahdollista ja haluaa kyllä olla hänen kanssaan paljon. Välillä melkein vaan pelottaa jättää heitä johonkin uuteen tilanteeseen kahdestaan ja toisaalta mietin että ruokinko miehen avuttomuutta latelemalla näitä itsestäänselvyyksiä (älä anna koskea koirankakkaan ja peskää sitten kädet ennen kuin alatte syömään jne.)
Mietimme sisaruksen yrittämistä, mutta mietin oikeasti omaa jaksamistani myös miehen takia. Entä jos se ei ikinä opi??!!
Ja kamala syyllisyys kun kirjoitan tällaista ketjua tänne, kun rakastan miestä kyllä kamalasti, mutta tämä on iso ongelma meillä!
ap
avuttomille isille pitää ihan kädestä pitäen näyttää se, mitä lapsen kanssa voi tehdä. Jonkun kasvatusoppaan lukeminenkaan ei olisi pahitteeksi.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta tuntuu että joiltakin (aika usein miehiltä) puuttuu paljon ymmärrystä perusasioistakin.
Eli kun mies vie lapsen hiekkalaatikolle, selitetään "säännöt": hiekkaa ei saa syödä eikä heitellä ja lakki pidetään päässä. Perustelut auttavat asioiden sisäistämisessä.
Kaikista oleellisinta kuitenkin on se, että isä aidosti välittää lapsestaan ja haluaa hoitaa häntä. Se on tärkeintä! Kun tämä puoli on kunnossa, loppukin sujuu pienellä säätämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oppii, ajan kanssa. Se rakastaa lastaan ja haluaa olla sen kanssa. Se on pääasia.
Noista muista voi puhua, niitä voi harjoitella. Ole kärsivällinen, yritä olla lyttäämättä miestä vanhempana kokonaan. Ja muista kans kehua!
Ei ole kiva vaan aina kuulla, miten on taas mokannut.
Lapsen kasvaessa tulee koko ajan uusia juttuja. Jos säännöllisesti puhuisitte yhdessä,kaikista mahdollisista potentiaalista ongelmatilanteista. niin, että kysyt mieheltä mitä se ajattelee ja miksi , siis tyyliin luuletko, että xx voi olla hetken pihalla yksin / pitäisikö sen osata asia y, pitäisikö alkaa harjoittelemaan jne. Ja sitten kerrot mitä ajattelet, yritä herättää keskustelua- ehkä menee perille kun joutuu ajattelemaan ja perustelemaan keskustellessa
Ja sillä välin, sano aina ystävällisesti "oikeista" asioista, uudestaan ja uudestaan. Sehän on jo tuottanut tulostakin ?
Vältä sanomasta, jos ei ole pakko (asia häiritsee sinua, mutta ei ole oikeasti kovin kamalaa).
Ymmärrän kyllä, että koettelee hermoja.
Alue: Aihe vapaa
ap