Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen päiväunille menosta (2-vuotias)
15.05.2011 |
Onko mitään vinkkejä miten totuttaa lapsi muuhun nukuttajaan kun äitiin? Vauvavaiheessa joskus isäkin nukutti mutta nyt pitkään homma ollut mun vastuulla. Lapsi nukahtaa edelleen usein rinnalle mutta reissuilla on nukahtanut hyvin myös rattaisiin ilman rintaa.
Nyt ei mieheltä onnistunut lapsen nukuttaminen rattaisiin kun pitkästä aikaa yritti. Välillä ollut kyllä mukana mutta pitkään aikaan ei ole ollut lapsen kanssa kahdestaan menossa päiväuniaikaan. Taisi tulla hänelle uskon puute tai jotakin ja palasivat sitten kotiin. Tilanne on vähän hankala kun munkin pitäisi välillä päästä omiin menoihin. Lapsi pärjää jo kyllä yhden päivän vaikka ilman uniakin mutta palaan parin kuukauden päästä töihin ja sitten pitäisi isän saada hänet unille sillä lapsi selvästi vielä päiväunia tarvitsee. Voi olla edessä se, että jollei lapsi päivällä nuku nukahtaa sitten illansuussa kun palaan töistä rättiväsyneenä mikä sitten sotkee päivärytmin. Ajateltiin, että vähitellen totutettaisiin lasta uudestaan isään nukuttajana ensin niin, että kärryissä nukkuisi ja sitten siirtyisi vähitellen nukkumaan sisälle päiväuniaan. Onko mitään vinkkejä. Kesäloman aikana hyvä kokeiluvaihe mutta syksyllä on sitten pakkotilanne edessä, en enää pääse päivällä millään nukuttamaan. Ja uskon, että siinäkin vaiheessa kun lapsi menee hoitoon 3-vuotiaana on vaikeuksia päiväunille menossa jos ei saada sitä onnistumaan isän kanssa.
En kaipaa moralisointia pitkästä imetyksestä yms koska se ei nyt auta yhtään. Meillä on tähän ajauduttu helppouden kautta ja olen itse ollut turhan vähän omissa menoissani ja isä taas töilleen omistautuvana ja vielä jonkin verran harrastavanakin paljon töissä.
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa ja miten pian lapsi on hyväksynyt myös isän nukuttajaksi. Isä on rakas ja tärkeä mutta tämä juttu stressaa itseäni kovasti.
Kommentit (3)
ulkoiluttaa muutaman tunnin ja ruokaa suuhun niin väkisinkin lapsi nukahtaa.
Joo,voi protestoida,mutta ei se siihen kuole jos vähän kiljuu.
Meillä on 2v1kk poika joka ei kylläkään enää syö tissiä (lopetti 1v8kk),mutta kanssa sama ettei tahtoisi nukahtaa isin kanssa. No me nukutetaan molemmat samallalailla päikyille,syykyssä laulellaan ja hyräillään. Poika on kylläkin tarkka siitä,että molemmilla pitää olla oma laulu :D joka on sit sama joka kerralla.
Viisastelijoille: yöunille nukahtaa ihan yksin omaan sänkyyn,ei ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otettava itseään niskasta kiinni ja isukille selkärankaa kuunnella rääkyvää lasta. Kyllä se tottuu kun ette anna periksi. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kun suostuu isän nukutettavaksi.
En kyllä itse lähtisi enää rattaisiin totuttamaan vaan suoraan omaan sänkyyn. Ja eikö tuo ole samalla sama vierottaa nukuttamisestakin vähitellen. Tarkoitan siis ettei tarvitse köllötellä vieressä vaan lapsi oppii nukahtamaan sänkyynsä miltei itse...
Alue: Aihe vapaa
..eli en enää lähtisi opettamaan rattaisiin, ettei tarvi sitten taas opettaa uutta. Eli suunnitelkaa isän kanssa yhdessä nukutusrutiini,jota sitten äitikin käyttää ilman rintaa. Kaksivuotias tietää jo miten hommat toimii ja oppii nopeasti mistä annetaan periksi : ) .
Rutiinia tarvitaan ensin varmaan vähän perusteellisemmin, kun uni alkaa tulla voi höllätä. Tarkoitan ettei riitä sänkyynmenorutiinit vaan sitä edeltävän aamupäivän myös. Esim. päiväruoka säännöllisesti ulkoa tullessa, sellaiseen vaiheeseen kun ajoittaa että on jo nälkä ja uniaika lähenee, on helppo opetella unille menokin. Täydellä vatsalla ulkoilun jälkeen alkaa rentoutua, siihen samalla systeemillä joka päivä potta, vaatteiden vähennys,rauhoittuminen (myös aikuisen ääni ja käytös), pari- kolme ennalta varattua kirjaa sylissä lukien ja sitten sänkyyn; unilelu kainaloon, peitto ja suukko.. tarvittaessa aikuinen voi lukea/istua samassa huoneessa hiljaa mutta EI hyppää sängyn luona, ei vastaile kuin ihan kovimpiin huutoihin hiljaa ja lyhyesti jotain tyyliin 'ei hätää'. Ei mene kauaa kun lapsi tähän tottuu ja NAUTTII.
Kanttia vaan vanhemmille, ei se lapsi pieneen (kiukku)huutoon hajoa, kaksivuotias tietää mitä tahtoo ja kokeilee saako sen läpi; osaa huutaa kuin olisi hätä mutta tosiasiassa odottaa ja nauttii siitä kun aikuinen pitää langat käsissään.
Eihän se aina kivaa ole, mutta lapsen kasvattaminen ei olekaan aina kivaa. Joskus vaan pitää tuottaa pahaa mieltäkin, mutta kun lapsi tietää että se tehdään hyvällä, ei kiukutellen vaan aikuisen oikeesti ja rauhallisesti, on se lapselle turvallista ja auttaa häntä luottamaan maailmaan. Kiitätte vielä itseänne kymmenet kerrat, kun jaksatte tämän kerran opettaa. Ei vie kauaa lapselta tottua, kun aikuinen vaan tottuu.. aikuisen varmuus tekee sen ettei lapsi edes odota muuta.
Iloa!