Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiesitkös tätä Esko Eerikäisestä?
14.05.2011 |
Onko Esko koskaan puhunut siitä, miten itse asiassa tänne Suomeen asettui, tai kommentoinut noita kasvattiperheitään? Seuraava lainaus on eräästä blogista:
"Miten paljon eroon vaikutti mikin juttu, se jääköön omaksi asiaksemme. Mutta ehkä vähäisin eripuran syy ei ollut tämä kuuluisa Hunksien Esko, jonka otimme luoksemme v. 84, kun hänen isänsä (äitini veli) vain tylysti lähetti hänet Suomeen. Pojan mielipidettä ei siinä paljoa kyselty. Esko ei kertakaikkiaan sopeutunut meille ja kun hänet halusi ottaa toinen perhe, niin kahden vuoden kulutta Esko muutti sinne. Sinnekään hän ei sopeutunut ja niinpä toinen perhe pisti kaikkensa peliin, että sai Eskon äidin ja sisaren Suomeen. Vanha isä (jo yli 70) oli ehtinyt siinä välissä kuolla. Toisen kasvattiperheen isä hankki Eskon äidille työtä ja perheelle asunnon. Esko ei sittemmin ole halunnut olla missään tekemisissä kummankaan perheen kanssa, on se ollut sen verran kova pala hänellekin. Mutta omalta osaltani voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että kaikkeni yritin. - Noh elämäähän se vain on ja Eskollehan on käynyt hyvin. Tietenkin ihmisten mittapuut ovat niin erilaisia, itse en ikinä voisi valita sellaista elämää, mitä Esko näyttää arvostavan.
Esko on juuri nyt vain runsasta vuotta nuorempi kuin minä olin silloin, kun hän tuli perheeseemme. Olettaisin, että hän on aika empaattinen henkilö, luulisi hänen osaavan miettiä asiaa hieman myös meidän kannaltamme. Miltä tuntuisi painostettuna suostua ottamaan ummikko lapsi täysin eri kulttuurista omaan perheeseen, poika, joka vain murjottaa, on sulkeutunut ja aiheuttaa vähän väliä jotain ikävyyksiä. Ja valehtelee."
Kommentit (58)
Blogin kirjoittajan täytyy olla mieleltään sairas ja myöskin julkisuushakuinen. Julkisuuteen haluava voi jokainen pyrkiä omalla tavallaan mutta ei kuitenkaan kenenkään siivellä.
yök, yök, yök!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskito
« Koiran poikanen
Mökkiläisiä lopu.. »
Keskiviikko 21.4.2010 klo 11:25 - Kaarina
Serkut ilmoittivat, että poika irvistelee mummin selän takana. Minä selitän serkuille että poikaa pitää ymmärtää ja säälin häntä täysillä. Poikaa pitää ymmärtää, hän puolustautuu sillä tavoin. Hän on ihan omillaan, ei ketään tuttua lähettyvillä, kukaan ei edes puhu kieltä. Olkaa serkkujen lapset empaattisia, ymmärtäkää, ymmärtäkää! Miettikää vähän, miltä tuntuisi.
Mutta vaikka yritti, kaikki meni pieleen. Kun ei ole eväitä. Vaikka kuinka tietäisi, että lapsi tulee suuresta Bogotasta, vanhempien höllästä huomasta, isä on jo yli 70, vanhus, joka ei jaksa enää pieniä lapsia ja äiti, joka on liian helläkätinen, ihminen, joka ei paljon lapsipsykologiasta ole perillä. Ja jolle miehen käsky on laki. Jos lapsi kerran lähetetään Suomeen 11-vuotiaana, siihen ei äidillä ole mitään sanomista. Lapsi vain koneeseen. Isä tiesi, ettei hän itse enää Bogotassa pystyisi pojan kasvatuksesta vastaamaan. Parempi luottaa Suomen sukulaisiin (kysymättä näiltä mitään). Soitto perään: ottakaa vastaan, poika on koneessa. Tulee Suomeen, kouluun ja armeijaan.
(Poika ei sittemmin oikein perustanut kummastakaan.)
Taustoja on lisää, ne on uskottu äidilleni, mutta ei ole tarkoitettu blogiin tässä ja nyt. Äitini ja hänen veljensä (Eskon isä) olivat kirjoitelleet kaiken aikaa vuodesta 1937 lähtien, jolloin isä-Esko lähti seikkailemaan jonnekin maailmalle ja päätyi Kolumbiaan.
Vaikka kuinka tietäisi, että lähtökohdat on huonot tai ainakin totaalisen erilaiset kuin Suomen lapsilla, ei sitä vaan osaa. Sitä lähtee kuin eläimen kasvatuksesta: menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole. On vain tämä hetki. Eihän se ihmisen kanssa päde, ei ainakaan lapsen.
Siihen aikaan oli vähän kehnoa tukiopetuksen kanssa. Kerran viikossa kävi venezuelalainen opettaja kertaamassa viikon opit, mukava ihminen. Mutta varsinaiseksi luokanpettajaksi Eskitolle sattui se pahin rasisti T.T. Muistat Esko hänet ruskeassa puvussaan ja mirri kaulassa? On nykyisin jo muilla mailla, jossain pilven reunalla katselemassa sun botox- ja tatuointitouhujasi.
Muistatko aamun, jolloin kerroin isäsi kuolleen? Revit raivopäissäsi kaikki Kiss-yhtyeen ja Möertley Cruen julisteet seinältäsi. Minähän olin niistä saarnannut. Tuskaasi et muulla tavoin pystynyt kertomaan. Lähdettiin hiihtämään, oli raikas pakkasaamu. Minä puhuin ja puhuin, sellaista, jonka kuvittelin lohduttavan ja auttavan, En tiedä, ottiko sinua päähän vai saitko siitä jotain lohtua.
Mutta kaikkihan meni yleensä ottaen väärin. Sinä et puhunut, tuli valehtelua ja välttelyä. Sinä et todellakaan koskaan puhunut, miltä sinusta tuntui. Minulla ei ollut keinoja lähestyä. Perheneuvolassa sait puhua suusi puhtaaksi. Nehän ei tietenkään kerro, miten meni ja puhuitko todella vai istuitko tuijottamassa käsiisi, joten en tiedä. Toivon kuitenkin, että siitä oli apua.
Miehen kanssa alkoivat välit kiristyä, omat lapset olivat onnettomia. Rahkeet ei vaan riittäneet. Olin huono äidin korvike, en jaksanut tarpeeksi. Alkoi tuntua, että elämä kaatuu päälle.
En tiedä, mitä ajattelit, kun kerroin, että muutat toiseen kotiin. Se oli sen kesän jälkeen, jolloin olit kaupungin kustantamalla lomalla kotimaassasi ja olin kysynyt äidiltäsi, eikö hän nyt ottaisi sinua takaisin, kun ei ole enää isää määräämässä. Äitisi ei ottanut. Tämän toisen perheen isä oli sinulle jo tuttu ja olin saanut käsityksen, että hän oli jonkinlainen uskottukin. Hän sanoi, ettei hänellä todellakaan ole minkäänlaisia vaikeuksia sinun kanssasi. Kahden viikon kuluttua muutostasi oli kellossa toisenlainen ääni. "Esko heittää repun kotiin ja lähtee ulos. Hän palaa sitte kymmeneltä." Silti hän yritti. Perhe yritti. Isä teki kaikkensa, vei sinua matseihin ja treeneihin, epäinhimillisiin aikoihin, niinkuin ne treeniajat aina nuorille ovat. Nyt perheen isä sanoo ettei hän halua enää repiä haavoja auki, se olisi ylitsepääsemättömän rankkaa.
Ajattele kaikkea tätä, kun kasvatat Victoriaa. Voisitko lähettää Victorian toiselle puolelle maailmaa 11-vuotiaana, tietäen, ettet koskaan enää näkisi häntä? Tai voisitko kuvitella, että yhtäkkiä, kun Victoria on 12 v siihen tulisi 11-vuotias toiselta puolelta maailmaa, toiselta kielialueelta ja toisesta kulttuurista jakamaan sinun huomiosi ja aikasi? - Sinä olet ehkä empaattinen ihminen ja nyt kun olet aikuinen, voisit ehkä tiedostaa, ettei me ole haluttu olla sinulle pahoja millään tavalla. Tilanne oli vain aivan liian raskas meidän perheelle, minulle.
PS. Niin ja nyt kun ajoit sen Hunksien auton lunastukseen: siihen omituiseen tien poikki juosseeseen eläimeen en usko alkuunkaan. Tämähän ei ollut eka kerta, kun Esko väisti jotain (ehkä totuutta) autoa ajaessaan ja tuli iso puu (tai lyhtypylväs) vastaan. Sattuuhan sitä ja onneksi ei henkilövahinkoja tullut. Mutta totuus olisi tässäkin parasta, sitähän Eskito ei ole vielä oppinut.
Jo on lapsellinen yli kuusikymppinen ämmä. ElämäNkerta, josta 1/3 käsittelee Esko Eerikäistä, joka oli ollut heidän luonaan vain hetken. Hiemanko julkisuushakuinen ihminen. Ja vielä linkannut blogin tänne, jotta saa näkyvyyttä. Aivan säälittävää haukkua pientä poikaa saadakseen julkisuutta. Omat nimet ja lapsien nimet kaikki blogissa esillä. Säälin.
Inhottav blogi ja isan sairaalloisen huokmionhakuinen sen pitäjä. Onko tuo ihminen oikeasti aikuinen vai joku pissis????
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erikoisemmin Eskosta, Martinasta tai muusta vastaavasta ole ole perustanut mutta tämä blogin pitäjä on pimee. Hitto, lähettäisi nuo anteeksipyynnöt vaikka kirjeessä Eskolke ettei koko maailmalle tarttisi levitellä.
haavoja auki. Tarkoittaako se, että hän on yrittänyt saada toistakin kasvattiperhettä kertomaan Eskosta mediassa? Törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoituksia.Eipä IHME ettei Esko halua olla tekemisissä!Siis aikuiset on traumatisoituneet lapsen/teinin käytöksestä jne.huhuhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoituksia.Eipä IHME ettei Esko halua olla tekemisissä!Siis aikuiset on traumatisoituneet lapsen/teinin käytöksestä jne.huhuhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PS. Niin ja nyt kun ajoit sen Hunksien auton lunastukseen: siihen omituiseen tien poikki juosseeseen eläimeen en usko alkuunkaan. Tämähän ei ollut eka kerta, kun Esko väisti jotain (ehkä totuutta) autoa ajaessaan ja tuli iso puu (tai lyhtypylväs) vastaan. Sattuuhan sitä ja onneksi ei henkilövahinkoja tullut. Mutta totuus olisi tässäkin parasta, sitähän Eskito ei ole vielä oppinut.
WTF?
Tämä täti näköjään on vanhus-mallina ja julkaisee omakustanne-kirjoja..
Olen muuten ihan varma, että Martina on nuo tänne linkannut. Hän kun käy tunnetusti Av-palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tv-esiintymiset tallennettuina, käy keikoilla jne?
Täyttävät varmaan rikoksen tunnusmerkit. Ja kuvat talteen myös.
Täyttävät varmaan rikoksen tunnusmerkit. Ja kuvat talteen myös.
Blogi kun ei ole yksityinen päiväkirja, kuten moni tuntuu luulevan.
Minusta Esko on sympaattisen oloinen ihminen ja tällaiset loanheittäjät vain vahvistavat sitä mielikuvaa. Kaikesta on joutunutkin selviämään!
Täyttävät varmaan rikoksen tunnusmerkit. Ja kuvat talteen myös.
Alue: Aihe vapaa
Geenit vai ympäristö
« Viimeiset elonpä..
Tiistai 10.5.2011 klo 14:20 - Kaarina
Yhdessä jaksossa (ennen sitä Martinan tissi-esittelyä ja ainaista hapanta naamaa pomeloitten yläpuolella) Esko kertoi isästään. Kävi muistopaadella jossain uurnalehdossa. Esko oli aito, kertoi siitä päivästäkin kun tieto isän kuolemasta tuli.
Esko kertoi, miten tärkeä isä oli hänelle ja -varmaankin -hän isälle. Mutta isällä oli myös muuta sukua, oma taustansa ja historiansa. Siitä on pitkä juttu Seura-lehdessä nro 41, 12.10.1984, tuolloin Esko senior oli 71 vuotias ja pikku Eskito 3-vuotias. Jutun kirjoitti jo edesmennyt legendaarinen journalisti ja dekkarikirjailija Risto Karlsson, otsikolla "Suomen Indiana Jones". Esko seniorin suku Suomessa oli niitä, joista monella oli aivot, veljet olivat melko näkyvissä asemissa, ammateissaan menestyneitä, eikä siskoakaan voi tässä mielessä arvostella. Aikoinaan Esko senior sai Kolumbiassa paljon aikaan, mutta vanhuus tuli, jo viidenkymmenen villitys taisi viedä miestä liikaa. No, nämä olkoot sukusalaisuuksia. Sen kuitenkin voin kertoa, että Esko seniorin entisestä Kolumbian perheestä Hunks-Eskolla on sisarpuoli ja velipuoli. Yksi sisar kuoli pari vuosikymmentä sitten. Elossaolevien kanssa me muu suku olemme tekemisissä, Venezuelassa asuva veli käy Suomessa joka kesä, ihastuttava, aito, sivistynyt ihminen.
Esko senior oli jo nuorena seikkailija luonteeltaan, rohkea, ehkä uhkarohkeakin. Lähti vuonna 1937 (?) maailmalle, päätyi Kolumbiaan ja tapasi, ei Eskon äitiä Ana Libiaa (joka syntyikin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin), vaan Lolan. Tietysti lapselle ei ole olemassa menneisyyttä ennen omaa syntymää, tietysti pikku Eskolle oli isä oli olemassa vain ne vuodet, jolloin hän itse oli syntynyt. Ei voinut olla mitään käsitystä isän parhaista vuosista eikä kolmestakymmenestä vuodesta Lolan ja perheen kanssa. Sama juttuhan se olisi meidän jokaisen kohdalla. - Joitakin tekemisiään ja ihmissuhteitaan Esko senior katui kovasti, kirjoitti niistä äidilleni. Mutta tehty, mikä tehty, vastuu on kannettava.
Jos Eskito olisi kasvanut meillä, olisiko hän nyt täynnä tatuointeja? Tjaa-a. Eihän sitä voi toista estää, mutta olisin hilannut itseni studiolle ainakin tarkastamaan kuvien laadun. Heh. Ja sen sanon, että Esko todellakin olisi kasvanut meillä, jos olisin saanut häneen edes kontaktin. Ne kemiat, ne kemiat, vai mitähän pitäisi sanoa!
Mutta nyt uskon, että Esko on todella hyvä isä. Yhdistelmästä Martina ja Esko voidaan tietysti ajatella mitä vaan. Mutta se on selvää, että nämä elävät pinnallisinta elämää, mitä olla voi! Turhanpäiväistä ja pinnallista, kukaan ei kai sitä kieltäne. Mutta Esko selvästi välittää lapsestaan. Se on lapselle tärkeintä.
Muuten sitten vaan: onnea valitsemallasi tiellä, Esko, niinkuin kuuluisat herrat Sarasvuo ja Rantalainen tapasivat sanoa 90-luvun alun ohjelmassaan Hyvät, pahat ja rumat.
(Jos kiinnostaa, lue mun blogi 21.4.2010, Eskito)
Avainsanat: Esko ja Martina, Suomen Indiana Jones