Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla etäiset suhteet omiin vanhempiinsa?
13.05.2011 |
Joskus tunnen haikeutta siitä, ettei minulla ole vanhempia, joihin lapseni voisivat luoda läheisen suhteen. Omat vanhempani ovat katkeroituneita ja kateellisia deskpootteja, joiden ainoa tavoite on näyttää oma valtansa lapsiinsa lyttäämällä ja painamalla itsetunto alas. Olemme ns. muodollisissa väleissa mutta läheiseksi en voi välejä sanoa. En tunne katkeruutta, hetkittäin vain haikeutta mutta samalla tiedän, että itselleni on näin parempi elää. Tiedän millä maalla seison ja tiedän olevani arvokas ja hyvä äiti lapsilleni. Liika riippuvuus aikaisemmin vanhemmistani on johtanut minulla mm. nuoruuden syömishäiriöön ja suuriin itsetuntovaikeuksiin ja vasta nyt, 36-vuotiaana uskallan sanoa seisovani omilla jaloillani.Onko kohtalotovereita?
Kommentit (2)
on jotenkin ristiriitainen olo, toisaalta enhän edes tiedä, millainen hyvä vanhemmuussuhde on, toisaalta silti kaihertaa vähän kun kavereilla saattavat vanhemmat käydä muuten vain kahvilla ja ovat tukevia, auttavia, eivät tuomitse tai arvostele kuten omani.
Joskus ala-asteella opin, että mitään omia juttuja ei kannata kertoa vanhemmille, koska ne käännetään aina omaksi syykseni huolimatta siitä, mitä oikeasti tapahtui. Se ehkä eniten harmittaa, varsinkin nuorena olisi ollut kiva, kun olisi voinut jollekin aikuiselle jakaa asioita, siis vähän eri tavalla kuin kavereille.
Onneksi miehellä on ihan läheiset välit vanhempiinsa, tulee luottavaisempi olo omien lastenkin tulevaisuuden suhteen, että edes toisella meistä on taustalla positiivinen vanhemmuusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani haluavat vain hyötyä minusta, taloudellisesti. Lapsiani he eivät tapaa (syntymäpäivät ym. unohtuvat), muuten kuin, jos ovat itse jotain vailla. Missään tekemisisissä he eivät ole milloikaan muuten, paitsi, jos he itse tarvitsevat esim. multaa, kukkaruukkuja, jouluvaloja, saappaita, kahvinkeitintä, parturointia, ym. apua ja jotain ilmaista.
Myönnän olevani katkeroitunut, mutta pärjään (paremminkin) ilman heitä.
T. Äiti (ja 3 mukulaa)