Oletteko koskaan antanut lapsenne lintsata koulusta? Jos tiedossa vaikkapa
joku urheilupäivä, jota lapsi inhoaa. Joukkulaji, jossa huono ja pelkää pilaavansa luokkansa suoritulksen ja saavansa haukut.
Kommentit (18)
Koulu on meille samanlainen itsestäänselvyys kuin se oli kotiperheessänikin ja sillä on saatu kasvatettua koulussa hienosti menestyneitä yhdeksikön oppilaita, ilman mielenterveysongelmia. Koulu on lasten työpaikka, aikuisilla on omansa.
Mielestäni urheilukilpailuihin osallistumisen pitäisi olla vapaaehtoista. Muille sitten muuta liikuntaa siksi ajaksi.
Mieheni työ vie hänet näin keväisin 2 kk lähes kokonaan pois kotoa, olen antanut lapsen olla pois koulusta pari pv (lapsella oli 1 pv "kuumetta" ja seuraava päivä toipumista) ennen kuin isänsä lähtee ja ollaan oltu koko perhe yhdessä (minä teen töitä kotoa käsin freelancerinä ja mies otti pari pv lomaa joten meidän poissaolot hoitui sillä).
Jos perhesyy on noin tärkeä, voit ihan rehellisesti soittaa opettajalle ja antaa lapsenkin kuulla, että anot hänelle 1-2 ylimääräistä vapaapäivää perhesyiden takia, isä on vihdoin kotona!
Olen tehnyt saman kerran tai kaksi. Lupa on järjestynyt ilman muuta! Samalla olen saanut läksytkin kotiin.
T: hikari ja sen hikarilapset
Esim. opettajien virkistyspäivänä, jolloin koulu alkaa 9.00 ja päättyy 11.00 (+ ruokailu). Lapseni lähtisi kouluun 8.00 ja palaisi takaisin 16.00, koska aikaisempi paluukyyti olisi vanhempien vastuulla eikä minulla ole mahdolisuutta mennä hakemaan 23 km päästä. Lapsi joutuisi joka tapauksessa norkoilemaan koululla 4 tuntia tyhjänpanttina, joten miksi lähteä lainkaan.
Jos perhesyy on noin tärkeä, voit ihan rehellisesti soittaa opettajalle ja antaa lapsenkin kuulla, että anot hänelle 1-2 ylimääräistä vapaapäivää perhesyiden takia, isä on vihdoin kotona! Olen tehnyt saman kerran tai kaksi. Lupa on järjestynyt ilman muuta! Samalla olen saanut läksytkin kotiin. T: hikari ja sen hikarilapset
että meillä on yksi lapsista ollut muutaman kerran poissa näillä "perhesyillä". Kyseessä 15v poika. Kerran hän oli auttamassa kummitätiään muutossa, pari kertaa ollut mummulassa peltotöissä. Aina on lupa tullut, koska mitään turhia poissaoloja ei ole.
"joo, kyllä mä voin jo paremmin, vaikka vähän heikottaakin" vaikka tekisi mieli riemusta pomppia tasajalkaa, kun isi on vihdoin kotona? Tosi typerää.
Luvan kanssa ollaan joskus oltu pois esim. ennen joululomaa, kun on matkustettu joulun viettoon. Valehtelemaan mä en ala, enkä opeta lastani siihen, että se on ok.
joku urheilupäivä, jota lapsi inhoaa. Joukkulaji, jossa huono ja pelkää pilaavansa luokkansa suoritulksen ja saavansa haukut.
Kerran opiskelijalla olisi ollut koulua, työvuoro, illalla keikka ja sitten olisi pitänyt tehdä vielä pääsykoetyö. Soitti minulla että apua. sanoin heti että lintsaa koulusta, tekee sen pääsykoetyön, käy töissä ja hoitaa keikan.
kerran oli siskon häät perjantaina, lapset olivat pois koulusta, kerran kävimme Tallinnassa ja ekaluokkalainen oli pois, lupasin opettajalle että opetan Tallinnan historiaa.
Lapsi suhtautuu kouluun positiivisesti, kuten me vanhemmatkin. Kotoa asenteet opitaan, ja vanhempien positiivinen asenne kouluttautumista kohtaan siivittää usein myös lapsen menestymään opinnoissaan.
mutta inhoaa palloilulajeja. On huono niissä.ap
Katson koulunkäyntiä kokonaisuutena enkä näe mitään syytä lähettää lasta varta vasten kiusattavaksi. Jos koulu menee hyvin (kokeista minimi 9) ja wilman mukaan tuntiaktiivisuus kiitettävää, niin ei se lapsen koko elämä mene pilalle siitä, että annan luvan jäädä kotiin, jos koulussa tiedossa jotain ei-opetuksellisesti tai -ohjauksellisesti tärkeää, johon lapsi ei halua osallistua. Mieluummin niin päin, että lapsi keskustelee kanssani, perustelee ja annan jäädä kotiin kuin se, että lapsi valehtelee ja lintsaa.
Jos koulu ei voi (tai halua voida) mitään sille, että koulupäivä aiheuttaa kammoa, niin en minä ryhdy sitä pahaa oloa lisäämään vaatimalla, että pitää mennä kahdeksi tunniksi pelaamaan palloa, jos koko muuna päivänä ei oppitunteja ole.
En usko, että menee pilalle satunnaisista poissaloista. Juuri tuollaisissa mainitsemissasi tilanteissa.
Koulu menee kiitettävästi jokaisella, joten eipä muutama päivä silloin tällöin ole suoritustasoa laskenut.
mutta vasta yläkoulussa.
Lasteni ei tarvitse mennä uimaan koska eivät halua esittäytyä alasti luokkatovereidensa edessä.
Muihin urheilujuttuihin osallistuvat. Astmalapsi jos on oireinen niin toki jotain on joutunut rajoittamaan infektioaikaan.
Koulussa pärjäävät erittäin hyvin ja etenkin akateemiset ja taideaineet sujuvat. Niin kauan kun opiskelumotivaatio on muutoin kunnossa liikunta on toisarvoista. Ei heistä tule urheilijoita.
Pätekööt ne urkkatunneilla joilla ei muuhun riitä lahjoja.
Silloinhan sanoisin hänelle että olet niin huono ettet pärjää. Tekemällä oppii!
Ja annan vastakin jos lapsi kysyy.
mutta eipä lapsi ole ihan niin paljoa tainnut pelätäkään suoritustaan. Sillä ei ole pyytänyt niin ponnekkaasti ko lupaa.